Cormac McCarthy: Menetetty maa

Llewelyn Moss kohtaa metsästysretkellään huumekauppiaiden rumasti päättyneen välienselvittelyn lopputuloksen. Laukausten rei'ittämiä autoja, useampi kuollut, yksi joka vielä hengittää, kuorma huumeita ja salkku täynnä rahaa. Moss vie rahat mukanaan mutta ei saa yöllä rauhaa kuolevan miehen pyynnöltä saada vettä. Paikalle palaaminen on kuitenkin virhe, sillä silloin hän ei enää ole siellä yksin ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää paeta. Hänen peräänsä lähtevät Ed Tom Bell, vanhanajan seriffi joka suree maailman muuttumista, sekä Anton Chigurh, mies joka saa määritelmän "kylmäverinen tappaja" kuulostamaan säälittävältä vähättelyltä.

Menetetty maa ei ole likimainkaan samalla tavalla raastava kuin Tie, mutta rankka kuitenkin, ja jyskyttää eteenpäin vastustamattoman tehokkaasti. Lukija voi vain seurata mukana pahoin aavistuksin, sillä onnellista loppua ei McCarthylta pidä mennä odottamaan.

Teksti ei suuria kikkaile vaan tyytyy toteamaan kuinka asiat ovat, ja pelkistyy usein luetteloiksi henkilöiden tekemisistä. "Hän istuutui ja veti saappaat jalkaan ja otti happisäiliön ja nosti sen olalleen ja tarttui kumiletkun päässä riippuvaan tainnutuslaitteeseen ja meni ulos ja asteli paikantamansa huoneen kohdalle." Vaikuttaa ensisilmäyksellä ehkä tönköltä, mutta toimii. Yhä uusien motellihuoneiden kautta kulkeva takaa-ajo on täynnä raakaa väkivaltaa, mutta senkin kohdalla McCarthy vain yksinkertaisesti kertoo mitä tapahtuu ilman mässäilyn makua.

Kirjan päätyminen elokuvaksi ei ollenkaan yllätä, sillä tarina kulkee lukiessa silmien edessä kuin valmis filmi. Vaikka nyt mielikuvaversion jo näinkin, niin voisinpa katsoa sen oikeankin. Javier Bardem Anton Chigurhina on varsin vakuuttava, kuulemma.

Ensimmäinen lause: Minä passitin yhden pojan Huntsvillen vankilan kaasukammioon.

Englanninkielinen alkuteos: No Country for Old Men (2005)

Ulkoasu: Noh, perus leffakansi.

Suomentanut Raimo Salminen

Kustantaja WSOY 2008, 3. painos (1. painos 2006), 296 s.