"Lukuromaani" on kiistelty termi jota kaikki eivät tykkää käyttää ollenkaan, mutta omasta mielestäni sillä on paikkansa ja tällaista kirjaa se ajatuksissani tarkoittaa: romaani jossa on kunnon perinteinen tarina alkuineen ja loppuineen, riittävän paksu ettei heti lopu kesken vaan mahdollistaa uppoutumisen pidemmäksikin aikaa, laadukkaasti viihdyttävä, ei vaikeatajuinen tai raskaslukuinen muttei kevyen höttöinenkään. Liittyy siihen muutakin, hankalammin määriteltävää - jonkin kirjan vain luokittelen sellaiseksi ja toista en. :) Joka tapauksessa kyseessä on mielestäni positiivinen määritelmä, ja Paluu Rivertoniin on lajityypin erinomainen edustaja, sopien arjesta irtautumiseen joko ahmien tai pienempinä annoksina nautiskellen.
Kirja sisältää runsaasti vanhojen aikojen tunnelmaa ja ajankuvaa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Erityisesti luokkayhteiskunnan kuvausta oli kiinnostavaa lukea, ja kehyskertomuksen vanhan Gracen seurassakin viihdyin hyvin. Juonessa henkilöiden välisine suhteineen ja salaisuuksineen on kyllä tyypillisiä genren kliseitä ja ennalta-arvattavuuttakin, mutta eivätpä ne häirinneet. Loppua Morton pohjustaa vähän liikaa tiputellen toistuvia vihjailuja matkan varrelle ja saaden näin lukijan odottamaan jotain supermegadramaattisempaa kuin todellisuudessa on tarjolla. Pidin silti lopustakin, hillitympi ennakkohehkutus vaan olisi saanut sen tuntumaan vielä paremmalta.
Kannattaa lukea jos kartanot ja salaisuudet houkuttavat! :)
Ensimmäinen lause: Viime marraskuussa näin painajaisen.
Englanninkielinen alkuteos: The House at Riverton (2006). Ilmestynyt myös nimellä The Shifting Fog.
Ulkoasu: Kansikin on upean tunnelmallinen! Kannen suunn.: Eduardo Ruiz, kuvat: Hulton Collection/Getty Images & Daniel Arsenault/Getty Images, suomenkielinen kansi: Satu Kontinen.
Suomentanut Helinä Kangas
Kustantaja Bazar 2011, 608 s.
Suosittelen seuraavaa lukuromaanifiilistä silmällä pitäen Mortonin Hylättyä puutarhaa. Se oli minusta huomattavasti parempi kuin tämä, sillä minusta ne loputtomat vihjailut ja muut ennalta-arvattavuudet Rivertonissa oli tosi rasittavia.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin että nuo vihjailut saattavat alkaa nyppiä, vaikkeivät nyt itseäni niin kauheasti häirinneetkään! :)
PoistaSatu, toisin kuin Maija, minä pidin Rivertonista enemmän ja perustelut löytyvät Hylätyn puutarhan lukukokemuksestani. Tämä kirja oli minulle ihan lukuromaanien aatelia ja outoa kyllä, myös sielukirja. Olen aina kaivannut '20 -luvulle ja sitten vielä se yhdistettynä brittiläisyyteen...
VastaaPoistaKanis on täydellinen.
♥
Muistankin että pidit tästä kovasti! Ehkäpä luen tuon Hylätyn puutarhan jossain vaiheessa, katsotaan sitten mitä mieltä itse siitä olen. :)
PoistaPidin tästä kovasti ja erityisesti 20-luvun ja luokkayhteiskunnan kuvailu oli mielenkiintoista. Kirjasta tuli mieleen yksi suosikki tv-sarjani eli Downton Abbey. :)
VastaaPoistaEn ole itse tuota sarjaa katsonut, mutta moni muukin sitä näkyi tähän verranneen kun googlailin bloggaajien ajatuksia kirjasta.
PoistaOlipa sinulla hyvä lukuromaanin määritelmä. :) Noin minäkin sen olen ajatellut, vaikken kovin usein termiä taida käyttääkään. Tämä Riverton-kirja jäi vähän vaisuksi minulle. Luin sen ennen blogiaikaa, ja loppu ei muistaakseni ollut minunkaan mielestäni oikein odotuksen arvoinen. :)
VastaaPoistaAika hankalaa sitä on tyhjentävästi määritellä, mutta olen tyytyväinen tuohon kelvolliseen yritykseen! :)
Poista