Olen lukenut Harrisilta aiemmin romaanin Sarkaa ja samettia, joka viihdytti kelvollisesti mutta ei herättänyt erityistä innostusta. Tätä on kuitenkin sen verran kehuttu että halusin kokeilla.
Ja viihdyinhän minä. Kirja vei nopeasti mukanaan sujuvalla ja koukuttavalla kerronnalla. Syyllisen tosin onnistuin (Kerrankin!) aavistamaan jo melko varhain. Mukavaa luettavaa, jonka parissa tuli vietettyä aika tarkkaan jokainen joutilas hetki. Vähän jäin silti vielä epäröimään sen suhteen, ihastuinko vai enkö. Ehkä ripaus "sitä jotakin" jäi edelleenkin puuttumaan. Häikäilemätön kostosuunnitelmakin keikkui välillä uskottavuuden rajamailla, mutta varmaankin sen suorittaja oli alun perinkin hieman tasapainoton. Harrisin kirjoihin palaaminen ei ole tämä jälkeen poissuljettua mutta ei kovin todennäköistäkään, muut kun vaikuttavat muutenkin vähemmän kiinnostavilta.
Paikkaan kyllä rakastuin! St. Oswald taisi nielaista palan minustakin osaksi itseään ja historiaansa, niin kuin se tekee kaikille jotka sinne astuvat. Rapistuvalla koulurakennuksella kellotorneineen ja laajoine kattoineen on tarinassa oma osansa, joten tämä sopii mainiosti suoritukseksi Kiinteistöhaasteeseen.
Ensimmäinen lause: Jos minä olen oppinut jotakin menneen viidentoista vuoden aikana, niin sen, ettei murha ole mikään iso juttu.
Englanninkielinen alkuteos: Gentlemen & Players (2005)
Ulkoasu: Harris-kansien asetelmateema on kyllä aika kiva idea! Kannen kuva: Stuart Haygarth.
Kustantaja Otava 2006, 2. painos, suom. Satu Leveelahti, 527 s.
Oih, tämä on kyllä ihana kirja. Samalla tavoin kuin sinä, tosin, arvasin jo kovin varhaisessa vaiheessa syyllisen. Se ei silti estänyt nauttimasta lukemisesta loppuun saakka, ja Harris kuuluukin noin muutenkin ehdottomiin suosikkikirjailijoihini. :) Hyllyssä odottaa lukemistaan muun muassa juuri tuo Sarkaa ja samettia.
VastaaPoistaMinä olen lukenut Harrisilta vasta Appelsiinin tuoksun, mutta nmä muutkin ovat lukulistallani. Kiva jos tämä on lukemisen arvoinen :). Sopisi ehkä kesäkirjaksi?:)
VastaaPoistaVarjelum: Vaikka Harris ei olekaan omalla kohdallani suosikiksi noussut, niin kuten todettu, viihdyin kyllä! :)
VastaaPoistaSanna: Joo, lukemisen arvoinen on ja sopii varmasti kesäänkin!
Minä ihastuin tähän kovin! Tosin sitten taas muut Harrisin kirjat eivät juurikaan kiinnosta. Mutta minä luin tämän aikoinaan niin hyvään ja oikeaan hetkeen, että hetkeksi se mullisti maailmani.
VastaaPoistaHarrisin muut kirjat eivät tosiaan muakaan erityisemmin houkuttele, joten saattaa hyvinkin olla että jäävät väliin. Kiva kuulla että tämä on ollut voimakas kokemus - joskus kirja vaan osuu juuri kohdalleen! :)
VastaaPoistaArviosi luettuani voin vain nyökytellä päätä. Kanssasi samoilla linjoilla. En kyllä ole Harrisilta muuta lukenutkaan, vaikka hyllystä löytyy muutama kirjailijan teos. Saa nähdä uppoavatko ne ollenkaan.
VastaaPoistaMäkin tulin aikoinaan hamstranneeksi kolme Harrisin kirjaa ennen kuin luin ainuttakaan, mutta Pienen suklaapuodin olen jo ehtinyt poistaa lukemattomana. Voi hyvinkin olla että muut jäävätkin lukematta.
VastaaPoista