Magnus Londen: Maan ääriin

Suunnilleen vuoden verran Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen neljä nuorta miestä lähtee matkalle halki Siperian, kohti itää, Kuriileja ja paikkaa nimeltä Kraj Sveta, maan ääri. Magnus Londen rakastuu Siperiaan niin, että palaa sinne muutamaa vuotta myöhemmin avopuolisonsa kanssa.

Näillä matkoilla tulevat tutuiksi muun muassa Siperian käsittämättömät mittasuhteet,

   "Jos kaikki Jakutian joet asetettaisiin peräkkäin, voisi niitä pitkin seilata jokilaivalla 37 kertaa päiväntasaajan ympäri."

kenties vielä käsittämättömämpi byrokratia ja "asiakaspalvelu",

   "Yritys saada ihmiset tekemään se, mitä heidän kaiken järjen mukaan pitäisikin tehdä - mutta eivät tee - muodostuu suoranaiseksi viihteeksi, jonkinlaiseksi jännitysmomentiksi."

sekä ihmiset, joista monet asuvat hyvinkin karujen olosuhteiden keskellä,

   "Keski-Jakutiassa sijaitsevalla Verhojanskin kylällä on hallussaan lämpötilanvaihdosten maailmanennätys. Kesällä ja talvella mitattujen lämpötilojen ero on 105 astetta, talven alin on -68 astetta ja kesän ylin +37 astetta."

kaukana, kaukana pääkaupungista,

   "-Kaikissa maailman maissa pidetään hyvää huolta raja-alueista. Se ei kuitenkaan koske Moskovan suhtautumista Kuriileihin. Siellä on yksinkertaisesti unohdettu meidät ja se, että me todella asumme täällä. Me emme saa ruokaa emmekä polttoainetta, sanoo Semikov tuohtuneena."

mutta ovat äärimmäisen vieraanvaraisia.

   " - - puolalaiset marssivat eräälle ovelle, koputtavat ja ilmoittavat oven avaavalle henkilölle, että Suomesta ja Puolasta saapuva seurue aikoo nukkua tässä talossa. Oven aukaissut venäläinen tuijottaa ällistyneenä röyhkeitä puolalaisia. Minuutin päästä me kaikki istumme pöydän ympärillä juttelemassa kuin meitä yhdistäisi vuosia kestänyt ystävyys."

Samalla lukijakin oppii paljon monista historian käänteistä, kuten siitä miten turkistenmetsästäjät aikoinaan kulkivat yhä kauemmas itään,

   " 'Jos Siperian soopeleita ei olisi ollut, ei olisi myöskään ollut Venäjän valtakuntaa', on joku sanonut. Ja niinhän se on. Tuo näätäeläin todellakin veti venäläisiä itää kohti päätä huimaavaa vauhtia, ja pian Siperia olikin valloitettu aina Tyynellemerelle saakka.
Siksi Venäjä nykyäänkin on niin valtava."

tai kuinka eteni eräs suuruudenhullu neuvostoprojekti, 3000 kilometriä pitkän BAM-rautatien rakentaminen, joka ei moninkaan tavoin sujunut kuin Strömsössä.

   "Mutta kun suurinpiirtein yhdeksänkymmentä miljoonaa kuutiometriä maata kaivettiin ylös ja siirrettiin pois paikaltaan, herkkä arktinen ekosysteemi järkkyi - - . Kesällä lämmin Siperian aurinko sulatti pinnanalaiset, aina aikaisemmin roudassa olleet maakerrokset. - - Maa vajosi keskimäärin yhdeksänkymmentä senttiä, paikoitellen jopa kaksi metriä.
  Lopputuloksena oli keitetyn spagetin tavoin aaltoileva raide."

Hiljaisimmaksi vetivät miljoonia ja taas miljoonia Stalinin aikaisille vankileireille tuomittuja odottaneet kohtalot.

   "Tämä oli Vaninosta ja Vladivostokista lähteneiden orjalaivojen päätesatama. Orjalaivojen, joiden lastina oli tuhansittain vankeja. Milloin kuolleita, milloin eläviä. Neuvostotutkija Robert Conquest kertoo eräällä aluksella sattuneesta mellakasta, jonka vahdit saivat taltutettua suihkuttamalla alakannelle jääkylmää vettä. Aluksen päästessä perille kaikki orjat olivat jäätyneet kuoliaiksi. Kolymassa oli talvi."

Huikeita matkoja ja kokemuksia, paikkoja joiden nimissäkin tuntuu usein olevan jokin tarunhohtoinen kaiku, uusia ystäviä. Siperiaan matkustaminen on kiehtonut mieltäni jo pitkään, eikä tämän kirjan lukeminen ainakaan laskenut matkakuumetta.

Osallistun kirjalla Kansankynttiläin kokoontumisajot - sekä Venäjää valloittamaan -haasteisiin.

Ruotsinkielinen alkuteos: Till Världrens ände - Resor i Sibirien (1997)

Ulkoasu: Ihan sopivan siperialaisen oloinen. :) Kannen kuva: Roope Roine.

Kustantaja LIKE 2005, 2. painos (1. painos 1998), suom. Outi Menna, 246 s.