Lawrence Hill: The Book of Negroes

Kun Aminata Diallo oli 11-vuotias, hänet siepattiin afrikkalaisesta kotikylästään, marssitettiin pitkä matka meren rantaan, laivattiin sen yli ja myytiin orjaksi. Monta vuosikymmentä ja merimatkaa myöhemmin, kolmannessa maanosassa, hän kirjoittaa tarinaansa. Ilman aviomiestään tai lapsiaan joita ei saanut pitää, seuranaan ryhmä orjakaupan lopettamiseen pyrkiviä miehiä, jotka näkevät hänen elämänsä avaimena tavoitteensa toteutumiseen.

Kirja alkaa siitä, kun Aminata on jo vanha (No, ainakin 1800-luvun mittapuulla). Hänen kerrontansa hyökyy heti voimalla päälle, kaikesta koetusta raskaana mutta silti eloisana. Vähän myöhemmin se hieman "tasaantuu", mutta palaa samanlaiseksi aina Aminatan vanhuusvuosiin sijoittuvissa jaksoissa. Hillin kieltä ihailin koko ajan. Varsinkin orjien puhetapa tuntuu todella elävältä.

The Book of Negroes on vaikuttava kirja tärkeästä aiheesta. Aminatan tarina on punottu todellisiin orjuuteen liittyviin historiallisiin käänteisiin, ja opin matkan varrella sellaista mistä en ollut lainkaan tietoinen. Pidin, mutta ainesta olisi ollut vielä vähän parempaankin, pysäyttävämpään lukukokemukseen. Ei sillä että kirjoilta erityisesti kauheuksia kaipaisin, mutta tässä tapauksessa Hillillä olisi ollut mielestäni varaa katsella joitakin orjiin kohdistuneita julmuuksia tarkemminkin.

Vaikka Afrikan maaperällä vietetäänkin vain melko pieni osa kirjasta, elää maanosa jatkuvasti niin elävänä Aminatan mielessä hänen ollessaan muualla, että eiköhän tämä Afrikan tähti -haasteeseen sovi. Aminata etsii kotikyläänsä kartalta mutta löytää vain muutaman nimetyn orjasataman; loput mantereesta on täytetty kuvilla villieläimistä ja valkoisten käsitysten mukaisista afrikkalaisista. Hän törmää sitaattiin Jonathan Swiftiltä:

So geographers, in Afric-maps,
With savage-pictures fill their gaps;
And o'er unhabitable downs
Place elephants for wants of towns.

Tämä välinpitämättömyys tai tietämättömyys tuntuu kuvaavan hyvin monen Aminatankin kohtaaman ihmisen suhtautumista Afrikkaan; otetaan vain mitä otettavissa on, ymmärtämättä koko paikasta todellisuudessa yhtään mitään.

Ensimmäinen lause: I seem to have trouble dying.

Ulkoasu: Pidän kannesta, se kutsuu astumaan tarinaan. Kannen kuva: Rob Howard/Corbis.

Kustantaja Black Swan 2010 (1. julk. Kanadassa 2007), 488 s. Julkaistu mm. USA:ssa nimellä Somebody Knows My Name.