Annie Proulxin kokoelma Näin on hyvä sisältää hieman yllättäen pari hihittelyä ja virnistelyä aiheuttavaa tarinaa joissa pääosassa on itse vanha sorkkajalka, Paholainen.
Olen aina pitänyt tästä paikasta -novellissa Paholainen saa inspiraation uudistaa Helvettiä, jolle ei ole tehty mitään ikiaikoihin. Sillä nykyihmisethän vain haukottelevat ajatellessaan iljanteisia kiviä ja synkkiä metsiä, elleivät jopa pidä niitä suorastaan ympäristöllisesti arvokkaina. Paholainen siis lähtee ajelemaan golfautolla ympäri Helvettiä heitellen ideoita yksityissihteerinsä Duane Forkin kirjattavaksi. Ja ideoitahan kyllä riittää: ammattilaispyöräilijöitä varten (he ovat kuulemma ansainneet paikan Helvetistä) esimerkiksi luodaan helvetillinen versio Tour de Francen päätösetapista. Vuorenrinteellä kulkevan reitin jyrkimmille osuuksille hankitaan karkeaa mukulakiveä, tiestä törröttää runsaasti keihäänkärkiä, sää vaihtelee mm. räntätuiskuista hurrikaanin voimalla puhaltaviin sivutuuliin, vesipullot täytetään lentokonebensiinillä, reitillä on kalkkarokäärmeitä ja ajajat saavat kaiken lisäksi vielä korjata pyöränsä itse! Muutamia vastuksia mainitakseni.
Samaan kiintoisaan seuraan palataan novellissa Kiusantekoa rämeellä, jossa Paholainen on pitkästynyt. Osoitteeseen paholainen@helvetti.org ei taaskaan ole tullut muuta kuin tavanomaista roskapostia, joten hän määrää muutaman Helvettiin päätyneen hakkerin hankkimaan itselleen tuntemattomien ihmisten sähköposteja. Kun toimii niiden pohjalta niin kuin ne olisi tarkoitettu hänelle itselleen, saa aikaan mukavasti tuhoa ja hämmennystä. Ja niinpä eräs turhautunut ornitologi joka toivoo tekevänsä havainnon vaikka muinaisesta lentoliskosta saadakseen vaikutusvaltaa johtoryhmässä, saa huomata toiveensa toteutuvan.
Molemmat novellit ovat lennokkaassa mielikuvituksellisuudessaan todella ilahduttavia. Proulxin Paholaisesta lukisin erittäin mielelläni lisääkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti