Synkeänpuoleinen, tohtori Frankensteinin ammatista haaveileva Agnes on mainio hahmo! Viihdyin hänen seurassaan oikein hyvin, eikä moittimista ole muussakaan henkilökaartissa kuten humppaa rakastavassa isoäidissä, alusvaateliikkeen omistajassa joka ei olekaan sitä miltä aluksi näyttää ja kerran viikossa uuden korsetin tilaavassa salaperäisessä rouva Rymmissä.
Pidin myös tunnelmasta, joka oli jollain rennolla ja vähän höpsölläkin tavalla tummasävyinen. Tarinan sisältö ja Närhen piirrosjälki tukevat tässä loistavasti toisiaan. Kirja ei ota itseään liian vakavasti, mustaa huumoriakin löytyy. Jotain olisin kuitenkin kaivannut tarinaan lisää, tällaisenaan kirja tuntui loppuvan yllättäen kesken. Ajattelen vähän samoin kuin tämän myös hiljattain lukenut Katri: näistä aineksista olisi voinut saada aikaan vielä parempaa. Pettyneeksi en kuitenkaan voi itseäni sanoa, ja Mustasuon mysteeri täytyy ehdottomasti hankkia luettavaksi!
Tämä oli ensimmäinen kirja Seitsemän sarja -sarjishaastetta varten.
Ulkoasu: Jos pitää sarjakuvakirjan piirrostyylistä, on yleensä helppo pitää myös kannesta, ja niin tässäkin tapauksessa.
Kustantaja WSOY 2010, 129 s.
Luen vähän sarjakuvia ja itse asiassa Saniaislehdon salaisuudet oli ainoa sarjisromaani, jonka viime vuonna luin. Se on mainio. En osannut kaivata parempaa, mutta toivon makuni kehittyvän sitä mukaa, kun alan lukea enemmän sarjakuvia. :)
VastaaPoistaEnpä minäkään ole sarjakuvia niin paljoa lukenut että voisin sanoa makuni olevan erityisen kehittynyt! :D Tykkäsin tästä kyllä, kirjassa oli paljon hyvää.
VastaaPoistaMinä tykkäsin tästä kovasti! Mustasuon mysteeri oli myös hyvä, vaikken ihan yhtä paljon tykännytkään kuin tästä.
VastaaPoistaSattuipa eilen sellainen vahinko että menin pistämään Mustasuon mysteerin tilaukseen... :)
VastaaPoistaNimenomaan, aineksista olisi saanut jotain iskevämpää. Harmitti ihan kun näin hyvä sarjakuva tuntui jäävän jotenkin laimeaksi >:(
VastaaPoistaJoo, vähän jotain lisää olisin kaivannut, ehkäpä juuri sitä terää mitä sinäkin olit vailla.
VastaaPoista