Saniaislehdon salaisuuksien jälkeen jäi vielä sarjisnälkä, joten ahmaisin samalta istumalta (no, nousinhan toki välillä käymään kirjahyllyllä) myös viimeisen teoksen joka Marjane Satrapin suomennetusta tuotannosta oli vielä lukematta.
Pistoja sisältää naisporukan, jonka railakkaassa teehetkessä kerrotaan tarinoita miehistä; komeista mutta petollisista, vanhoista ja petkutettavista, salaisista rakastajista.
Selän takana puhuminen tuulettaa sydäntä, toteaa Marjanen mummi ja samanlainen virkistävä vaikutus on myös näiden tarinoiden mukana kulkemisella. Satrapi vie taas vauhdilla keskelle iranilaisen sukunsa elämää jonka vapaamielisyydestä ei oikeastaan pitäisi enää tässä vaiheessa yllättyä, mutta huomaan uutiskuvien ja -otsikoiden luomien mielikuvien istuvan jossain alitajunnassa kirotun tiukasti.
Satrapin piirrokset ovat tässä mukavan ilmavia, vapaasti sijoiteltuja ilman perinteistä ruudutusta. Tyyli sopii hyvin tarinan rentoon lennokkuuteen. Nyt siis vain odottelemaan uusia käännöksiä!
Tämähän menee tietysti myös sarjishaasteen suoritukseksi.
Ranskankielinen alkuteos: Broderies (2003)
Ulkoasu: Luulin pitkään naisen olevan kuvassa alasti, mutta kyllähän siellä alareunassa näkyy pikku pätkä paidanhelmaa. :) Pidän pelkistetystä väriyhdistelmästä. Kirjan suomeksi tekstanneelle Ida Takalallekin täytyy antaa kiitosta; tekstit sopivat hyvin kokonaisuuteen.
Kustantaja LIKE 2010, suom. Taina Helkamo, 136 s.
Minäkin luulin naisen olevan kannessa alasti! En edes huomannut tuota helmaa! Nyt vasta tajusin.
VastaaPoistaTämä on vielä minulta lukematta... kiitos muistutuksesta! Satrapi ei ole vielä tuottanut pettymystä :-)
VastaaPoistaKatri: Hih! :) Kun kurkkaa "mutkan taakse" kannen alareunan toiselle puolelle niin siellä näkyy vähän vielä selvemmin.
VastaaPoistaBooksy: Olen myös pitänyt kaikesta häneltä lukemastani!