Arkeologi Bjørn Beltø toimii valvojana kaivauksilla, joita kansainvälinen tutkijaryhmä tekee norjalaisessa luostarissa. Kun kaivannosta paljastuu kultainen lipas, ryhmän johtaja professori Llyleworth poistuu sen kanssa paikalta sellaisella vauhdilla että Bjørnin epäilykset heräävät ja hän päättää hankkia tuon Norjan valtiolle kuuluvan muinaismuiston takaisin. Yhtäkkiä yksi jos toinenkin haluaa saada lippaan haltuunsa, ja Bjørn päätyy selvittämään lippaan sekä kaivausten takana olevan järjestön arvoituksia.
Kirja on idealtaan hyvin samanlainen kuin Da Vinci -koodi, mutta julkaistu pari vuotta aiemmin joten plagioinnista ei Egelandia voi syyttää. Hän onkin myöhemmän painoksen loppuun lisännyt omat kommenttinsa DVK:sta ja vertailua kirjojen välillä. Molemmat ovat saaneet innoituksensa pitkälti Baigentin, Leighin ja Lincolnin Pyhä veri, pyhä Graal -kirjasta, keskittyen vain eri yksityiskohtiin.
Tyyliltään kirjat ovat erilaisia. Egelandin omin sanoin: "...ajattelin useaan otteeseen tekeväni puhdasverisen trillerin - täydellisen Vatikaanin lähettämine agentteineen, fanaattisine murhaajineen, ampumisineen ja henkeäsalpaavine autotakaa-ajoineen. Bjørn Beltø vain pani vastaan. Ympyrän päästä piti ennemmin tulla hiljainen kirja arvoituksesta."
Pidin päähenkilö Bjørnistä kaikessa itsepäisyydessään, mutta hän oli myös hieman epäuskottava: arkeologi joka ei oikeastaan tunnu olevan kovinkaan kiinnostunut monesta menneisyyteen liittyvästä asiasta? Tekstissä oli välillä pientä kömpelyyttä, mutta en oikein tiedä pitäisikö siitä syyttää kirjailijaa vai kääntäjää. Näistä pikku moitteista huolimatta viihdyin kirjan parissa oikein hyvin!
Ensimmäinen lause: Myöhään iltapäivällä Grethen kuolinpäivänä alkoi sataa.
Norjankielinen alkuteos: Sirkelens ende (2001)
Kustantaja Bazar 2005, suom. Veijo Kiuru, 379 s.