keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Andy Weir: Yksin Marsissa

"Matkatessani RTG:n haudalle tajuntaani iski: Mars on hedelmätön joutomaa ja minä olen täällä tavattoman yksin. Totta kai olen yksin, ei siinä sinänsä ole mitään uutta mutta tietämisellä ja kokemisella on ero. Ympärilläni on pölyä, kiviä ja loputonta tyhjää aavikkoa joka ilmansuuntaan. Marsin kuuluisa punainen väri on peräisin rautaoksidista, joka pinnoittaa koko planeetan. Tämä ei ole vain aavikko. Tämä on niin vanha aavikko että se ruostuu." (s. 86)

Yksin avaruuteen unohtuminen on aina tuntunut hyvin ahdistavalta ajatukselta, ja siksipä tämä kirjakin hieman arvelutti aikoinaan ensimmäisiä kertoja vastaan tullessaan. Ahdistavuus kuitenkin unohtuu hyvin äkkiä astronautti Mark Watneyn seurassa. Hän jää Marsiin yksin selviytymään parhaansa mukaan kun muu miehistö evakuoituu hiekkamyrskyn keskeltä, luullen ymmärrettävistä syistä Markia kuolleeksi. Voisihan siinä vaikka lannistua, mutta botanisti-insinööri Watney sattuu olemaan hyvin huumorintajuinen tyyppi sekä kosminen MacGyver. (Ja apuna on sentään myös ilmastointiteippiä, jota edes NASA ei pysty kehittämään enää paremmaksi.) Toivoa on, vaikka karu planeetta heitteleekin kapuloita rattaisiin minkä ehtii.

Watneyn selviytymissuunnitelmiin liittyy monenlaista tieteellisyyttä ja Weir onkin halunnut tehdä tarinasta sen kannalta mahdollisimman realistisen. Itseäni kiinnosti kovasti sekin puoli, mutta kirjasta on onneksi pitänyt moni sellainenkin jota ei veden tekeminen vedyn ja hapen kanssa kikkaillen niin kiehdo. Teknisyyksien pelossa ei siis kannata jättää kirjaan tarttumatta. Huonon maun rajoilla heiluva huumori ei varmaan kaikkiin iske, ihan joka kohdassa ei minuunkaan mutta noin 97-prosenttisesti kuitenkin hihittelin.

Yksin Marsissa on siis hauska, mielenkiintoinen, jännittävä, omanlaisensa, ja vielä kirjan henkeen sopivasti käännettykin - kiitokset siitä Kaj Lipposelle. Suosittelen!

Ensimmäinen lause: Olen melkoisessa kusessa.

Englanninkielinen alkuteos: The Martian (2014) (julk. ensin omakustanteena 2011)

Suomentanut Kaj Lipponen

Kustantaja Into 2015, 387 s.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kirjavuoteni 2015

Aika laittaa taas yhden vuoden lukemiset pakettiin! Vuonna 2015 luin 49 kirjaa (joista seitsemän sähköisenä versiona) ja kuuntelin neljä äänikirjaa. Sehän tekee yhteensä 53, mikä on kyllä vähemmän kuin minään muuna blogivuotenani, mutta mitäpä tuota enää voivottelemaan - keskityn mieluummin olemaan iloinen jokaisesta ehtimästäni. :) Ja siitä että äänikirjojen kuuntelu maistuu taas pitkästä aikaa! Sekin on positiivista, että viime vuonna pääsin viimein oikeasti sinuiksi e-kirjojen lukemisen kanssa otettuani viikon reissulle mukaan vain sähköistä luettavaa ja todettuani että sehän meni mukavasti.

Sivuja kertyi yhteensä 13550, kuunteluaikaa 41 tuntia ja 26 minuuttia.

Miesten kirjoittamia kirjoja luin 26, naisten 25, molempien yhdessä 2. Tasaista!

Arvostelukappaleita kirjoista oli 9, kirjastosta lainattuja 12 ja omia ostoksia 32. Enimmäkseen sentään maltoin pysyä oman hyllyn parissa, ja samaa rataa olisi syytä jatkaakin... :P

Romaaneja 35
Novellikokoelmia 4
Raapalekokoelmia 2
Sarjakuvia 1
Runokirjoja 2
Lastenkirjoja 2
Matkakirjoja 1
Elämäkertoja 2
Muita tietokirjoja 4
Tällä listalla on peräti kaksi itselleni uutta kirjallisuudenlajia: raapaleet ja elämäkerrat.

Kotimaisia kirjoja luin 28 ja ulkomaisia 25. Kotimainen kirjallisuus on huomaamatta kirinyt kärkeen ensimmäistä kertaa bloggausaikanani!

Suomenkielisiä alkuteoksia 27
Englanninkielisiä alkuteoksia 5
Käännöksiä:
Englannista 15
Hollannista 2
Norjasta 1
Ruotsista 1 (+1 novelli)
Japanista 1
Saksasta 1
Sentään vähän edes muutakin kuin englantia...

Alkuteos julkaistu:
2010-luvulla 31
2000-l. 11
1990-l. 3
1980-l. 2
1970-l. 2
1950-l. 2
1940-l. 1
1930-l. 1
Vuoden 2015 uutuuksia luin peräti tusinan verran, mikä on mulle aika paljon! :)

Ennen lukemattomaan kirjailijaan tutustuin 35 kertaa, mikä tarkoittaa kahta kolmasosaa lukemisistani.


---------------------------------------------------------------------------------

Sitten se aina yhtä helppo osuus eli kymmenen parhaan valikointi. Nyt viisi ensin mainittua olivat selviä, mutta niiden perässä tuli sitten iso ja tasainen b-ryhmä, josta olisin voinut nostaa esiin monta muutakin.


No todellakin.


Irving on saanut tähänkin sovitettua niin...kaiken.


Kaunis, viisas, hätkähdyttävä.


En pysty edes kuvailemaan Fforden mielikuvitusta. :o


Ei täydellinen, mutta monista asioista nautin tässä niin että paikka parhaiden joukossa oli selkeä.


Upeita toisenlaisia todellisuuksia taas.


Vahvaa, vahvaa kerrontaa.


Vaikka se yksi juonenkäänne aiheuttikin lässähtävän pettymyksen niin loistava alkuosa vei voiton.


Täyttä asiaa viihdyttävässä paketissa!


Kehujen arvoinen, todella kiinnostava ja hauskakin!

Uutta kirjavuotta olen vähän ehtinyt aloitella, mutta eiköhän olisi aika saada se jo kunnolla vauhtiin! Hyviä lukuhetkiä kaikille! :)