Kirjabloggaajien joulukalenteri: luukku 15

Tervetuloa avaamaan kirjabloggareiden joulukalenterin luukkua! Tämähän on jo perinne, johon minäkin viimein hyppäsin mukaan ensimmäistä kertaa. Eilen oltiin Aina joku kesken -blogissa, huomenna taas mennään Kirjaluotsin vieraiksi. Kaikki osallistujablogit voit kurkata aloituspostauksesta Hyllytontun höpinöistä.


Viidennestätoista luukusta löytyy tällä kertaa alkujen arvuuttelua. Kirsin Book Clubhan pyörittää taas mainiota omaa joulukalenteriaan jossa tunnistetaan sitaatteja ja kirjojen kuvauksia. Mutta kuten olen aiemminkin todennut, mieltäni kutkuttaa ajatus siitä miten monilla tavoilla kirjan tarinaan sukeltamisen voikaan aloittaa, enkä malttanut olla tulematta samansuuntaisille apajille. :)

Siis: alla on lueteltuina kahdeksan kirjaa ja sitten niiden alut satunnaisessa järjestyksessä. Osaatko yhdistää oikein? Vastaukset löytyvät kuvan alapuolelta postauksen lopusta.

A. Karo Hämäläinen: Yksin

B. Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa (suom. Sirkka Aulanko)

C. Helen Macdonald: H niin kuin haukka (suom. Irmeli Ruuska)

D. Kate Atkinson: Elämä elämältä (suom. Kaisa Kattelus)

E. Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe (suom. Hanna Tarkka)

F. Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

G. Minna Rytisalo: Lempi

H. Haruki Murakami: 1Q84 (suom. Aleksi Milonoff)

1. Neljänkymmenenviiden minuutin ajomatkan päässä Cambridgesta koilliseen avautuu maisema, jota minä olen alkanut rakastaa.

2. Uneksin saaresta yhä.

3. Tupakansavu ja kostea nihkeä ilma löivät vastaan, kun hän astui kahvilaan. Hän oli tullut sateesta, ja vesipisarat väreilivät yhä kuin hento utu joidenkin naisten turkeissa.

4. Mutkasta hänet näkee jo hyvin, sieltä hän tulee, lähemmäs, selkeämmäksi, vielä lähemmäs, tänne päin, kävelee iso matkalaukku kädessään, pysähtyy ja laskee laukun maahan, se ei ole painava, sen näkee siitä miten se heilahtaa.


5. Taksin radiosta tuli klassisen musiikin ohjelma. Sillä hetkellä soi Janáčekin Sinfonietta - ei ehkä sopivinta musiikkia ruuhkaan juuttuneessa taksissa.

6. Aloittaminen ei ole vaikeinta. Vaikeinta on se, mikä on sitä ennen.

7. Ne, jotka kuvittelivat sodan loppuvan pian, olivat kaikki kuolleet jo aikoja sitten.

8. Illan hämärässä niitä sataa taivaalta. Ne lentävät tuulen mukana suojamuurien yli, heittävät katoilla kärrynpyörää ja lepattavat katukuiluihin talojen väliin.

A. Yksin    -    6. Aloittaminen...
B. Näkemiin taivaassa    -    7. Ne, jotka...
C. H niin kuin haukka    -    1. Neljänkymmenenviiden...
D. Elämä elämältä    -    3. Tupakasavu...
E. Kaikki se valo jota emme näe    -   8. Illan...
F. Kudottujen kujien kaupunki    -    2. Uneksin...
G. Lempi    -    4. Mutkasta...
H. 1Q84    -    5. Taksin...

Tunnelmallista joulunaikaa ja antoisia lukuhetkiä kaikille! :)

P.S. Jos arvuutteluintoa jäi vielä, kurkkaa vanhoja juttujani täällä ja täällä.

Enimmäkseen entisen kirjaennakkoluuloisen tunnustuksia

Joskus ajattelin että klassikko tarkoittaa tylsää. Sittemmin olen huomannut että klassikoksi päätymisen syynä saattaa useinkin olla se, että kirja on aivan huippuhyvä.

Olen tuominnut myös Nobel-palkittujen kirjailijoiden teokset sekä Keltaisen kirjaston kirjat sellaiseksi kuivakkaaksi hienosteluksi, ettei niistä normaali ihminen mitään ymmärrä. Ihan hukkaan meni tämäkin hyvä ennakkoluulo, kunhan tulin kurkistaneeksi kansien sisäpuolelle.

Oli jopa sellainenkin aika, että arvelin kotimaisen kirjallisuuden olevan niin ankeaa, tai jotain, ettei sellaista jaksa lukea. Tähän liittyi myös jokin epämääräinen olettamus teennäisestä dialogista, joka ei miellytä sen kummemmin kirjakielisenä kuin puhekielisenäkään. Kuinka väärässä ihmisen on mahdollista olla?

Ja scifi. Siinähän vain lennellään avaruusaluksilla. Ei kiinnosta. Paitsi että scifin sisälle mahtuu huikea kirjo ties minkälaisia kuvitelmia, jotka saavat katsomaan nykymaailmaakin uusin silmin.

No mutta se avaruusscifi. Ei sitä nyt kumminkaan. Toistaiseksi kokemukseni rajoittuu muutamiin novelleihin, mutta tosiaankin - siellä avaruusaluksessakin on ihmisiä, tai muita olentoja, joilla on omat tarinansa. Yhtä lailla kiinnostavia kuin maan pinnallakin.

Novelleista puheen ollen, nehän ovat sellaisia ärsyttäviä pätkiä jotka jäävät ihan kesken. Jossain vaiheessa jotain naksahti päässä, ja opin arvostamaan sitä että saan novellin kautta kurkistaa johonkin elämään, jäämättä kaipaamaan enempää. Ja novellejakin on monenlaisia, välillä niissä on isokin tarina.

Entäs runot. Ne nyt ainakin ovat niin vaikeaselkoisia ja tulkintaa vaativia, ettei lukemisesta selviä ilman pään raapimista. No, niitä "enhän mä ymmärrä tästä yhtään mitään" -hetkiäkin on joskus osunut kohdalle, mutta huomattavasti useammin olen saanut ihastella, kuinka joku onkin saanut tuonkin asian tai ajatuksen kiteytettyä noihin muutamiin sanoihin.

Sarjakuvat. Tähän ei oikeastaan liittynyt ennakkoluuloja, en vain tullut tosissani ajatelleeksi että on olemassa sellainenkin asia kuin sarjakuvaromaani.

Nuortenkirjat. Olivat mukavaa luettavaa silloin aikoinaan, mutta että vielä aikuisena lukisin...? Olipa tainnut jäädä havaitsematta, kuinka monenlaisia hienoja ja kiinnostavia, aikuisellekin paljon antavia kirjoja sinne nuortenhyllyyn mahtuukaan.

Elämäkerrat. Eivät nyt vain oikein tunnu olevan mua varten, tuskin jaksavat kiinnostaa. Minkähän takia olen sitten viihtynyt kahden toistaiseksi testaamani urheilijaelämäkerran parissa huippuhyvin?

Sotarintamakuvaukset. Vaikka sodan aikaan sijoittuvia kirjoja olenkin lukenut niin ne varsinaiset rintamakuvaukset.... ääh. Vieläkö joku yllättyy jos sanon tulleeni toisiin ajatuksiin tutustuttuani asiaan mututuntumaa paremmin?

Sitten on tietysti joukko yksittäisiä teoksia, tai yksittäisten kirjailijoiden tuotantoja, joihin olen liittänyt sekalaisia, usein ihan tuulesta temmattuihin mielikuviin perustuvia ennakkoluuloja ja ollut sitä mieltä että eivät nuo ole mulle. Kunnes jokin, yleensä blogipostaus, on herättänyt kiinnostuksen, ja luettuani olen todennut että wau.

Tässähän saattaa jo alkaa ihmetyttää, että mitä oikein olen lukenut ennen näiden heräämisten alkamista. Ilmeisesti dekkareita, kauhua, vähän fantasiaa sekä joitakin muita ulkomaisia romaaneja. Näitä en toki ole unohtanut myöhemminkään, niiden rinnalle on vain tullut paljon, paljon muuta.

Olen ollut ennakkoluuloinen myös ääni- ja e-kirjoja kohtaan, ja sittemmin päätynyt käyttämään molempia formaatteja tyytyväisenä paperikirjojen rinnalla.

Entä vieläkö joitakin harhakuvitelmia on jäljellä? Ehkä jotain voi olla, mutta ainakin selkeästi pienemmässä mittakaavassa. Vaikka on asioita, jotka ovat siellä kiinnostuslistan häntäpäässä, en enää sulje mitään kirjallisuudenlajia, genreä tai muuta kirjallisuuden osa-aluetta yksiselitteisesti pois lukemistostani, vaan pyrin seurailemaan avoimin mielin josko siihen liittyen vaikka tulisi jotain houkuttelevaa vastaan.

Ennakkoluulojen elättelyn sijaan keskityn mieluummin nauttimaan siitä uskomattomasta monimuotoisuudesta jota kirjojen kansien väliin (ja niihin muihinkin formaatteihin ;) oikein mahtuukaan!

Kirjojen karsimisesta - Voisiko TBR olla joskus nolla?

Esitellessäni joskus aiemmin kirjaostoksiani lupailin kirjoittavani myös siitä toisesta suunnasta eli kirjojen karsimisesta. Erityisesti lukemattomien sellaisten.

Kun viime vuoden alkupuolella kyselin montako lukematonta kirjaa blogin lukijoilla on hyllyissään, oma lukemani oli 434. On tullut hieman hamstrattua. Äkkiä noita kertyy aleista ja kirppareilta nopeammin kuin ehtii lukea. Blogeista tulvivat kirjavinkit ja onneton itsekuri ovat vaarallinen yhdistelmä! Muuten olen kyllä tavaraa karsinut jo monta vuotta, yhä vähempää kohti kulkien, ja poistoja on toki tullut kirjahyllystäkin, mutta sisään virtaaville kirjoille en ole juuri laittanut rajoja. Välillä olen tuskaillut kirjamäärän kanssa, sitten taas todennut että höh, mitäs se muka haittaa vaikka suurin osa joutuukin odottamaan lukemistaan vielä vuosia, ihanaa kun on kaikenlaista käden ulottuvilla. Kunnes jotain on naksahtanut päässä sellaiseen asentoon, että todellinen vähentäminen on vihdoin saavuttamassa sitä viimeistä hamstrauksen saarekeketta, kirjahyllyä.

Niin houkutteleva kuin se lukemattomien kirjojen paljous toisaalta onkin, siihen liittyy pari pientä ongelmaa. Kuten se, että toisinaan kiinnostus kirjaa kohtaan pääsee hiipumaan sillä aikaa kun se muhii pari-kolme vuotta tai pidempäänkin hyllyssä. Niin saattaa käydä varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa olen kiinnostunut kirjasta jonkin yksittäisen (yleensä englanninkielisen) bloggauksen perusteella. Tilaan kirjan, se odottelee, ja sitten ehdin täydellisesti unohtaa mikä siinä oli niin kiinnostavaa ja mistä siitä luin, eikä takakansiteksti välttämättä herätä mitään intohimoja. Jos olisin lukenut kirjan heti tuoreeltaan, asia olisi ollut ihan eri, mutta sinnehän se hukkui hyllyyn ja sitten fiilis onkin vain "blääh". Englanninkielisyyteen liittyy toinenkin pulma: välillä hankkimistani kirjoista ehtii ennen lukemista jo ilmestyä suomennos, jonka oikeastaan lukisin mieluummin.

Olisi myös joskus kiva päästä kunnolla uppoutumaan kauden kaikkiin kiinnostaviin uutuuksiin ilman että tarvitsee vaivata päätään sillä kotona jo valmiiksi odottavalla kirjavuorella. Moni niin toki tekeekin enkä sitä yritä kieltääkään, mutta mulle se ei vain oikein sovi. Pääsyyllinen kirjojen vähentämisen haluun on kuitenkin kirjasto. Aina siellä käydessäni muistan, miten mahtava paikka se onkaan, ja nyt haluan lukuisten kirjanosteluvuosien jälkeen palata sen mahtavuuden aktiivikäyttäjäksi. Mitä mahdollisuuksia seikkailuun, kun voi poimia mukaan ihan mitä vaan! Aktiivilainaajaksi ryhtymistä nyt saman tien ei tietenkään ole estämässä mikään muu kuin oma mielenrauhani, ja välillä toki jotain lainaankin. Mutta taas päästään siihen että kyllä se kotijemma häiritsee liikaa, joten sitä on ensin pienennettävä ennen kuin päästän itseni tosissani sukeltamaan kirjaston antimiin.

Vajaa puolikas kirjavuoresta. Pääsisiköhän tuonne huipulle joskus?

Olen viime aikoina käynyt hyllyäni läpi moneen kertaan ja onhan sieltä poistoja tullut, ja varmasti tulee edelleen. Enemmän on silti vielä jäljellä. :) Ehkäpä homman edetessä heränneistä ajatuksista on apua jollekin muullekin! Mikään pakkohan ei ole haluta vähentää yhtään mitään (Todellakin ymmärrän runsaan kirjahyllyn viehätyksen sellaisenaan!) ja joku voi tarvita vaikka työssään laajaa valikoimaa kirjallisuutta. Mutta uskon että löytyy muutama muukin joista tuntuu siltä että se voisi olla paikallaan, joten tässä joukko näkökulmia mietittäviksi ja omiin ajatuksiin sovellettaviksi.

Tuottaako se iloa? Mitä tahansa mieltä sitten muuten oletkin suositusta KonMari-metodista, tähän sitä on helppo suositella. Ota kirja käteesi ja kysy itseltäsi, tuottaako iloa että se on odottamassa lukemista. Jos vastaus on ei, ei kai sitä kannata säilyttää? (Jos oletetaan että kyse on ihan vapaaehtoisista vapaa-ajan lukemisista, ei esimerkiksi pakollisista kouluhommista.) En mä oikein tiedä -tapauksiin saattaa löytyä ratkaisu alemmista kohdista. Ja ilon tuottamisella ei tietenkään tarkoiteta vain sitä että lukukokemuksen odottaisi olevan tunnelmaltaan iloinen, vaan jos kirja herättää innostunutta odotusta niin kyllä se sitten tuottaa iloa vaikka olisi kuinka synkeä. :)

Eräs ajatus on hyvä sisäistää: Se, että laitat kirjan nyt pois hyllystäsi, ei tarkoita ettet saisi koskaan ikinä milloinkaan lukea sitä jos muutatkin mielesi. Ainakin jos asut aiemmin mainitun mahtavan kirjastolaitoksen ulottuvilla eikä kyseessä ole mikään erityisen hankalasti hankittava teos, saat kyllä kirjan jostain luettavaksesi jos joskus niin haluat. Ei siis kannata turhaan takertua "Mutta entä jos joskus" -ajatuksiin.

Epäröitkö siksi, että kirja "pitäisi lukea"? Ehkä se on klassikko, monien suosikki, arvostetulta kirjailijalta... Oleellista on, oletko oikeasti kiinnostunut siitä itse. Vai onko kirja sittenkin päätynyt osaksi sisäistä to do -listaasi? Varsinkin bloggauksen alkuaikoina sorruin useita kertoja siihen, että haalin alepöydiltä kirjoja joita joku, tai monikin muu bloggaaja oli vakuuttavasti kehunut, pysähtymättä miettimään houkuttelevatko ne oikeastaan mua itseäni. Yksi muunnelma aiheesta on halu pitää hyllyn sisältö monipuolisena. "Jos mä luovun tästä niin ei mulle jää yhtäkään islantilaista kirjaa!" No, jos se ainut islantilaisesi ei satukaan kiinnostamaan, hanki luettavaksesi jokin toinen. (Kirjastosta! ;)

Entä onko hyllyssäsi kirjoja, jotka kyllä haluat lukea, mutta jokin muu kuin omistamasi versio olisi houkuttelevampi? Laita se pois ja hae kirjastosta mieluisampi. Omasta hyllystäni on tällä perusteella poistunut mm. muutama niitä jo suomeksikin ilmestyneitä englanninkielisiä, klassikon pienipränttinen vanha käännös ja joitakin tiiliskivikirjojen pokkaripainoksia, joissa teksti sukeltaa ärsyttävästi aukeaman keskelle tehden lukemisesta hankalaa. (MIKSI en ole tarkistanut tätä ennen ostamista??) Kansien sisäpuolelle kannattaa kurkkia muutenkin: jos käyt jostain kirjasta eipäs-juupas-väittelyä itsesi kanssa, viimeinen vaakaa keikauttava pisara saattaa olla se, että kirjassa on tympäisevän ahtaat rivivälit ja kolmen sivun mittaisia kappaleita. Joskus kirjoitustyylikin vaikuttaa silmäillessä sellaiselta, että ehkä tämä ei sittenkään ole mua varten.

Jos aiot kyllä (todennäköisesti) lukea kirjan vielä joskus mutta ei sillä nyt niin kiire ole, ehkä se ei tapahdu vielä muutamaan vuoteen, voisiko kirja odottaa sitä päivää kirjaston valikoimissa? Jos olisi pakko, tällä perusteella taitaisin pystyä karsimaan aika suuren osan omistani. Jonkin verran olen karsinutkin, enkä ole edes kirjoittanut nimiä mihinkään ylös. Luotan siihen että ne tulevat kyllä joskus kirjaston hyllyjen välissä haahuillessa vastaan, ja sitten luen jos luetuttaa.

Kirjasarjojen ensimmäisillä osilla on taipumus vetää mukanaan muitakin. Sarjan seuraavia kirjoja saattaa tulla toisinaan ostaneeksi jo ennen sen ensimmäisen lukemista, ja toisinaan siitä huolimatta ettei se ensimmäinen mikään ihan superhyvä ollut. Mutta kun kiinnostaa nyt kuitenkin miten tämä jatkuu ja kun toi ekakin on tossa itsellä... Päätin ennaltaehkäistä tätä luopumalla joistakin ykkösosista. Arvannette jo, mistä aion niin ne kuin myöhemmätkin hankkia luettavakseni sitten kun sen aika on.

Karsinnassa voi auttaa myös sen ajatteleminen, että ehdit lukea eläissäsi vain rajallisen määrän kirjoja. Kokeiluille ja mukavuusalueelta poistumisillekin on toki hyvä olla tilaa, mutta kuitenkin: oletko riittävän kiinnostunut siitä pohtimastasi kirjasta, että haluat antaa sille yhden noista arvokkaista paikoista lukemistossasi? Entä mitä odotat kirjalta - tosi hyvää vai ihan kivaa lukukokemusta? Mitä todennäköisesti menetät jos jätät kirjan lukematta? Haittaako jos se ihan kiva jää väliin? Ehkä voit sen sijaan lukea jonkin superkiinnostavan tulevan vuoden uutuuden tai sen suosikkikirjailijasi vanhemman teoksen jonka pariin et ikinä meinaa ehtiä.

Jos joku muu valitsisi sinulle luettavaa hyllystäsi ja määräisi, että seuraavaksi on luettava kirja x, olisiko se jess vai blääh? Jos jälkimmäistä, koeta päästä selville johtuuko reaktiosi vain siitä ettei nyt ole oikea fiilis kyseiselle kirjalle, vai vastaisitko samoin koska tahansa.

"Mutta onhan ihan typerää ensin käyttää rahaa kirjoihin ja sitten laittaa niitä lukemattomina pois!" Olet aivan oikeassa, se ON typerää. Jokusen kerran olen asiaa hiljaa mielessäni kironnut. Mutta ei siihenkään kannata liikoja takertua. Raha on menetetty ostohetkellä eikä ole tulossa takaisin vaikka jemmaisit kirjaa hyllyssäsi vielä vuosikymmenen. (Eikä todennäköisesti olisi enää tallessa vaikka kirja olisi jäänyt ostamattakin.) Joten jos tosiaan on niin ettei kirjan säilyttäminen tunnu syystä tai toisesta tarpeelliselta, luovu siitä, ota opiksesi ja käytä rahasi jatkossa järkevämmin.

Omassa hyllyssäni on tällä hetkellä 283 lukematonta kirjaa. Se on edelleen paljon, mutta sentään selkeästi vähemmän kuin 434. ;) Eräs inspiraation lähde on climbthestacks-booktubekanavan video I Killed My TBR, jolla Ashley kertoo luopuneensa kaikista lukemattomista kirjoistaan. Määrä oli toki huomattavasti pienempi kuin omani enkä tosiaankaan kaikkia ole heivaamassa minnekään, mutta silti - mikä houkutteleva vapaus! Voisiko tavoite olla se, että luvun saisi vielä joskus edes tilapäisesti nollattua? Minkälaisia ajatuksia se teissä herättää? Mikä olisi sopiva määrä hyllyssä odottavia lukemattomia kirjoja? Itse haaveilen määrän pitämisestä noin kymmenessä. Ehkä vielä jonain päivänä. ;)

Hyllyyn on ilmestynyt tyhjempiä kohtia tämän kuvan ottamisen jälkeen.

No niin, lukemattomat saatiin karsittua! :) Entäs ne luetut sitten? Niihin voi soveltaa monia samoja ajatuksia: tuottaako iloa että tämä on käden ulottuvilla, olenko oikeasti kiinnostunut lukemaan tämän uudestaan ja antamaan kirjalle toistamiseen paikan siinä rajallisessa luettujen kirjojen joukossa? Ja jos se ehkä joskus tapahtuu, voisinko hakea kirjan silloin kirjastosta?

"Tämä tärkeä kirja pitäisi lukea" -ajatuksen vastine luettujen puolella on se, että jättää kirjan hyllyyn koska haluaa (ehkä alitajuisesti) näyttää että olenpa lukenut tämän. Sitäkin voi miettiä, kuvastaako hyllysi sisältö sitä ihmistä joka olet nyt vai sitä joka olit viisitoista vuotta sitten. Tai jos säilöt koko kirjaa jonkin yksittäisen huippukohdan takia, voisiko siitä sivusta näpätä vaikka kuvan talteen?

Täällä ainakin sataa juuri nyt reippaasti joten päivähän sopii loistavasti kirjahyllyn sisällön tarkempaan syynäämiseen. Jos se tuntuu sinun kohdallasi olevan paikallaan niin anna mennä! :)

Asiaan tietysti liittyy myös se että niiden uusien ostosten tekemistä on syytä harkita, harkita ja harkita. Kirjojen ostamista en aio lopettaa (Kukas sitä kirja-alaa muka kannattelee jos ei aktiivinen lukija!) mutta pyrin pysymään (edes enimmäkseen) erossa alepokkaripöydistä ynnä muista hamstrauspaikoista ja palauttamaan arjen luksuksen tunnun siihen kirjanostohetkeen.

Tunnistatko kirjojen alut?

Pikainen kirjavisa ajankuluksi! Alla luetellut kirjojen aloitukset on poimittu romaaneista, jotka ovat esiintyneet paljon blogeissa tai jotka arvelen monen lukeneen ennen blogiaikaa. (Ja joista jokainen vielä odottaa omassa hyllyssäni lukemattomana...) Montako tunnistat tai onnistut arvaamaan? Laitan oikeat vastaukset kommentteihin.

1. Kukaan ei tiennyt paremmin kuin vanhat kertojat: jokaisella tarinalla on alkunsa.
2. 124 oli kaunainen.
3. Ukkonen jyrähtää, terävästi ja lähellä.
4. Olin silloin kolmekymmentäseitsemän ja istuin valtavassa Boeing 747:ssä, joka sukelsi paksun pilvipeitteen läpi lähestyessään Hampurin lentokenttää.
5. Vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että minä todella lähden retkelle, joka on nyt muutamia päiviä kummitellut mielessäni.
6. Jokin naisessa kiinnitti huomioni jo kaukaa.
7. Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.
8. Kipu käy päälle kuin maininki.
9. Minusta tuli se mikä tänään olen kahdentoista ikäisenä eräänä kylmänä ja pilvisenä talvipäivänä vuonna 1975.
10. Minulle on käynyt niin, että elän juuri nyt suuren surun ja menetyksen aikaa.

Kirjabloggaajan syysmuotia etsy.comin antimista

Taannoisia yllättävän hillittyjä kirjaostoksia esitellessäni vihjaisin, että homma saattoi ehkä lähteä lapasesta jossain muualla. Tasapainoahan täytyy toki pitää yllä, itsehillinnän menetyksen määrässäkin... :P Tässä siis hieman kirjallisia asusteita Etsystä!

Ensimmäinen ostos on kylläkin jo vuoden takaa mutta kun on jäänyt blogissa esittelemättä niin pistetäänpä sekin näytille - ja tuleepa samalla näytettyä oma naamakin ensimmäisen kerran... Muutama viikko sitten melkein hypähdin innostuksesta, kun tämän huivin taas nähdessäni tajusin että talvi lähestyy ja voin pian taas alkaa käyttää tätä! :D

Liisa Ihmemaassa -huivi on kotoisin storiartsin valikoimista, ja sieltähän näitä löytyy monen muunkin kirjan teksteillä varustettuina. On ihanan lämmin ja pehmoinen, suosittelen! :)

Vaikka mulla ei oikeastaan ole mitään erityistä Liisa Ihmemaassa -pakkomiellettä, niin siihen liittyviä esineitä tuntuu kerääntyvän haltuuni, suurelta osin siksi että kirja sisältää monia mainoita lausahduksia. Tämä seuraava, BeneathGlassin riipuksen sisältämä löytyy kyllä tarkemmin sanoen Peilintakamaasta kertovasta jatko-osasta:

"Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast." Kyllä on niin, että jokaisen kannattaisi uskoa ihmeellisiin ja mahdottomiin asioihin jo heti aamusta! :)

Sitten päästäänkin siihen lapasestalähtemiskohtaan, joka tuli vastaan äkkiarvaamatta BookFiendin kustomoituja nahkarannekkeita katsellessani. Aloin ajatella, että nuohan olisivat oikeastaan aika kivoja, ja sitten keksin ideoita mitä niihin haluaisin, ja vielä vähän lisää, kunnes en enää osannut valita ja kunnon kokoelma alkoi houkutella ja totesin että antaa mennä. Mutta oli mulla tähän kyllä hyvä tekosyykin! Kuten olen pariin otteeseen maininnut, olen haaveillut kirjallisesta tatuoinnista mutta en tiedä tulenko sellaista ikinä toteuttaneeksi. Ajattelinkin näiden avulla vähän testailla, haluanko sen tatuoinnin ihan oikeasti vai riittääkö, että saan kantaa palasia mulle tärkeästä kirjallisuudesta mukanani tällaisella vähemmän pysyvällä tavalla. Nämä sitaatit eivät sentään kaikki ole olleet tatuointiharkinnassa mukana mutta on siellä sellaisiakin joukossa. Ja kaikkia rannekkeitahan ei toki ole välttämätöntä käyttää samanaikaisesti mutta kuvausta varten nyt ainakin piti vetää överit! :D (Tosi näppärää hommaa muuten tuo omien käsien kuvaaminen.)

Osa niistä, joille olisi käännösversiokin olemassa, on englanniksi - joko siksi, että olen törmännyt sitaattiin alun perin jossain irrallisena ja englanninkielisenä, ja se on iskostunut päähäni sellaisena, tai sitten siksi että kyseinen kohta kuulostaa korvaani sujuvammalta tai napakammalta englanniksi. Kerronpa toki tarkemminkin mistä nämä ovat peräisin:

I am hope.

Gaimanin Sandmanista, tarinasta A Hope in Hell, siirto jolla Dream vastustamattomasti voittaa demoni Choronzonin kanssa pelaamansa "vanhimman pelin".

On muitakin maailmoja kuin nämä.

King, Revolverimies ja se kutkuttava tunne että jotain ihmeellistä voi olla lähempänä kuin aavistaakaan!

Richard Parker

Piin elämä! ♥

never laugh at live dragons

Erinomainen ohje Hobitista.

tahto ja sana

Nuoruudenrakkauteni Eddings ja ylivoimaisesti vakuuttavin velhousmetodi. Kerää tahto, sano sana.

"After all this time?" "Always", said Snape.

Potteria pitää toki olla mukana!

mediterranean winter spring

Olli Jalosen upeakielisestä 14 solmua Greenwichiin -romaanista, kohdasta jossa kuvataan meren väriä.

Explanations take such a dreadful time.

Taas Liisaa!

- Voisin kertoa teille hurjista seikkailuista, jotka alkoivat tänä aamuna, sanoi Liisa epäröiden, -  mutta eilispäivästä en viitsi kertoa, sillä silloin olin aivan toinen henkilö.

- Selitä tarkemmin, sanoi Valekilpikonna.

- Ei, ei! Ensin seikkailut, sanoi Aarnikotka kärsimättömänä. - Selitykset ovat niin pitkäveteisiä ja ikäviä.

Juhani Tuomas Aapo Simeoni Timo Lauri Eero

Tämä lienee selkeä. :)

a fine balance between hope and despair

Keskeinen ajatus Rohinton Mistryn A Fine Balancesta, joka "Minkä kirjan suljettuasi olet istunut pisimpään vain eteesi tuijottaen" -mittarilla arvioiden on paras koskaan lukemani.

Oikoteitä kulkevat kissat, mahdottomien rakojen läpi, kulmista jotka näyttävät vievän vastakkaiseen suuntaan.

Jeanette Wintersonin hienonhienosta Intohimosta, katkelma lumoavasta Venetsian kuvauksesta jonka lukaisen aina välillä uudestaan.

Olen lukinnut sen tänne, olen koettanut vangita palasen metsää, ja nyt metsä on vanginnut minut.

Johanna Sinisalo, Ennen päivänlaskua ei voi. Rakastan metsää, ja tämä kohta on vastustamattoman metsäinen ja peikkoinen ja kaikkea.

Jälkimmäisistäkin linkitetyistä kaupoista löytyy monenlaista houkuttelevaa, käykäähän toki kurkkaamassa! :) Kutsun pahoille teille vielä jakamalla valikoiman muita kirjaisia Etsy-suosikkikauppojani joiden tarjontaa käyn aina välillä ihastelemassa:

Kirjalaukkuja:

BookPurses

BagsyMeFirst

NovelCreations

Chick-Lit Designs

Koruja:

The Unwritten Word

Permanent Ink Jewelry

GlamorousGlueDesigns

House of Ismay

Jezebel Charms

Bookity (myös mm. hääkoristeita)

Pretty Little Charms

Kortteja, julisteita:

Letterary Press

Luminous Particular

Obvious State

Kirjatukia:

Knob Creek Metal Arts

Design Atelier Article

Lukulaitteiden ym. suojuksia:

artistalista

Austenin inspiroimaa:

Brookish

Olisihan näitä vielä lisääkin mutta eiköhän tuosta alkuun pääse! ;) Joulukin tulee, lahjatoivomuksia esittämään siis!

P.S. Jos innostut jotain tilailemaan, muista EU:n ulkopuolelta ostaessasi huomioida mahdollisten tullimaksujen ja verojen tuoma lisähinta.

Kirjallista juorupeliä Google-kääntäjällä

Tiedättehän juorun, sen leikin jossa kuiskataan viesti yhdelle, joka kuiskaa se toiselle, ja niin edelleen, kunnes viimeinen sanoo sen ääneen ja kuullaan miten se on muuttunut alkuperäisestä. 101 Books -blogissa oli harrastettu vastaavaa siten, että katkelmia kirjoista oli pyöräytetty Google-kääntäjällä muutaman kielen kautta ja palattu sitten takaisin englantiin. Bloggaaja Robert taas oli saanut idean Garnet and Black -blogista, jossa vastaavaa oli tehty jalkapallovalmentajan kommenteille.

Tämä kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että poimin hyllystäni joukon kotimaisia romaaneja ja alistin niiden alut julmalle kokeelle! :) Näin siinä kävi:

Arne Nevanlinna: Marie
Hän herää aamulla kuudelta ja pujottautuu ulos lakanoiden välistä. Varovasti, niin ettei petausta tarvita. Juuri niin kuin paremmissa strasbourgilaisissa perheissä oli tapana ja on varmaan vieläkin.

(suomi-kreikka-viro-afrikaans-turkki-suomi)

.Xypn Aamu pujottautu of kuukauden lapaluiden väliin. Valot petaus, joten ei ole tarvetta. Asuvat perheet Strasbourgissa, samoin, ja ehkä vielä

Lakanat = lapaluut? Aika lähellä.
--------------------------------------------------------------------------------------------  
Antti Tuuri: Taivaanraapijat
Kun töistä ruvettiin puhumaan, sanoin Seppälälle suoraan, etten enää viihtynyt maan alla ja olin halunnut jo Copper Cliffissä sieltä pois, ihmisten ilmoille. 

(suomi-tanska-korea-englanti-esperanto-suomi)

Töiden jälkeen hän alkoi puhua, sanoin hiljattain avattu myymälä suoraan, en enää nauti kellari, katson, ja hyökyaallon ihmisiä Copper Cliff.

Mistähän tuo hyökyaalto mahtoi ilmestyä?
--------------------------------------------------------------------------------------------
Katja Kaukonen: Odelma

Joen törmällä makasi nainen kuin kivi, vatsansa alle hän oli piilottanut jalat ja kädet, pää oli taipuneena kohti rintakehää.

(suomi-slovenia-thai-tsekki-iiri-suomi)


Nainen makaa kiven jokeen, jossa se on piilossa kädet ja jalat, lepäsi hänen päänsä rintaansa.

Runollisemmaksi vain menee. :)
--------------------------------------------------------------------------------------------
Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Unna seisoi neljä metriä korkean rampin päällä ja nojasi skeittilautaan elämänsä ensimmäistä kertaa. Hän oikaisi kypäräänsä ja kiristi polvisuojia, vaikka oli pukenut ne vain näön vuoksi ylleen.

(suomi-norja-venäjä-albania-hindi-suomi)
Vieraat ensimmäistä kertaa neljä metriä korkea ja lepää rullalauta ramppi. He sanoivat, että he ovat kuluneet vain näön tähden, vaikka kypärä ja polvisuojat ovat suoristettu hänen tiukka.

He ovat kuluneet vain näön tähden! Tähän täytyy kätkeytyä jokin suuri viisaus.
-------------------------------------------------------------------------------------------- 
Leena Krohn: Valeikkuna

Silmä lepää silloin kun se katsoo kauas, eikä mikään ole kauempana kuin taivas.

(suomi-ukraina-italia-mongolia-persia-suomi)

Tämä on paljon suurempi kuin mitä silmät näyttävät taivaaseen lepää.

Nyt meni niin mystiseksi että vetää sanattomaksi.
--------------------------------------------------------------------------------------------
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää. Epähuomiossa hän myös liittyi elokuvakerhoon.

(suomi-zulu-latvia-unkari-heprea-suomi)

Autumn Rain kustantaja Alli Suominen Osta ja unohda sateenvarjot Jyväskylässä. Tietämättään, hän liittyi myös elokuva klubi.

Eniten kummastuttaa Ollin yllättävä sukupuolenvaihdos! :D
--------------------------------------------------------------------------------------------
Katri Lipson: Kosmonautti
Joskus Svetlana ajattelee, miten kaikki olisi voinut olla toisin.

(suomi-katalaani-igbo-islanti-portugali-suomi)
Svetlana joskus ajatella, että kaikki tehdään.

Ihailtavan napakkaa ja ytimekästä!
--------------------------------------------------------------------------------------------
Joel Haahtela: Perhoskerääjä
Huhtikuun kolmantena päivänä vuonna 1991 sain kirjeen, jossa ilmoitettiin, että olin saanut perinnön. Luin kirjeen yhä uudestaan ja uudestaan ja olin varma, etten ollut koskaan tuntenut Henri Ruzicka -nimistä miestä.

(suomi-hollanti-nepali-malta-puola-suomi)

Huhtikuussa 1991 kolmantena päivänä, sain perintönä sai kirjeen, jonka mukaan. Olen uudelleen lukenut kirjeen, ja enemmän, ja minä olen mies. Henry kutsutaan Růžičk tunnetaan kerran

Ja minä olen mies!! Asia selvä. :)

Että sillä lailla. Vaikka tämä tietysti olikin huumorimielessä tehty juttu (ja usean kielen kautta käännettäessä viesti luultavasti jossain määrin muuttuisi joka tapauksessa) niin ollaanpa silti iloisia siitä että meillä on hienoja kääntäjiä huolehtimassa siitä ettei luettavaksemme päädy ihan mitä sattuu, ja muistetaan arvostaa heitä! Ja toivotaan, että kotimaistakin kirjallisuutta ovat maailmalle viemässä ammattitaitoiset ihmiset. :)

Seikkailuhenkeä kirjavalintoihin TBR-kulholla :)

Noita lukemattomia kirjojahan on tosiaan tuohon hyllyyn kerääntynyt useampi sata kappaletta odottamaan vuoroaan, joten seuraavaa luettavaa kirjaa valitessa vaihtoehtoja riittää. Yleensä olen selvinnyt hommasta hyvin vähäisellä tuskailulla, kun jokin kirja on vain aina tuntunut kutsuvan puoleensa. Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt muutaman kerran itseni pähkäilemästä että taidanpa lukea tuon, ai mutta tuokin olisi kyllä kiva, tai tuo tai... Senpä vuoksi ne kirjat siellä ovat, että haluan ne lukea, ja suurimman osan tietysti mieluiten heti paikalla.

Törmäsin Book Riotissa alun perin Alex in Leeds -blogissa esiteltyyn ideaan purkista, joka sisältää arvontalipukkeet kaikille lukulistalla oleville kirjoille. Koska olen sekä kirja- että yllytyshullu, niin eihän siinä kovin pitkää ajatuksen hauduttelua vaadittu ennen kuin ryhdyin hommiin. Aiemman askarteluinnostuskauden peruina laatikossa lojui skräppipapereita ja sopiva kippokin oli joutilaana, joten taittele-leikkaa-kirjoita-taittele lisää-prosessin lopputuloksena mulla on TBR(To Be Read)-kulho! Jee! :)

Kulhossa on siis lipukkeet kaikille hyllyni lukemattomille kirjoille (sarjat on kirjattu yhdellä lapulla, sellaisen nostaminen tarkoittaa että lue seuraava osa ja heitä lappu takaisin). Jokaista luettavaa kirjaa en toki aio arpoa, vaan jos jonkin tietyn kirjan haluan lukea niin sittenhän luen, mutta ainakin nyt alkuinnostuksessa tuntuu että tätä voisi käyttää paljonkin. Katsotaan! :) Mitään pakkopullaa en myöskään aio asiasta itselleni tehdä, joten vaikka arvontakulhoa onkin tarkoitus lähestyä avoimin mielin, niin jos kohdalle osuva kirja ei syystä tai toisesta yhtään sovi senhetkiseen lukufiilikseen, tai jos olen vaikka juuri lukenut jotain liian samantyyppistä, niin väkisin en sitä ala lukea. Uskoisin tämän kuitenkin saavan mut mukavasti niidenkin tiiliskivien ynnä muiden pariin, joita kiinnostuksesta huolimatta tulee aina välteltyä.

Olen jakanut kirjat löyhästi ja mutu-tuntumalla kategorioihin joilla on omanvärisensä laput:

• klassikot
• historialliset
• dekkarit/jännitys
• chick lit/hömpähtävä
• ihmissuhdedraama
• "maailman pyörteissä": sotakohtaloita, maahanmuuttotarinoita ym
• uuskumma/reaalifantasia
• muu spefi
• lasten/nuorten
• muu sekalainen fiktio
• tieto
• sarjakuvat
• runot/näytelmät
• kirjoista/kirjallisuudesta
• loput sekalaiset

Halutessani voin siis myös tavoitella tietyntyyppistä luettavaa mutta jättää tarkemman kirjavalinnan sattuman ratkaistavaksi. Jaotellahan voisi monella tapaa, tarjolla olevasta valikoimastakin riippuen, kotimaiset/ulkomaiset, tai vaikka kirjan oletetun tunnelman mukaan... Ja lukulistalla olevia kirjastosta lainattavia kirjoja voi tietysti arpoa myös! Löytyisiköhän muitakin yllytyshulluja? :)

Vielä en ole nostanut yhtään lappua kun pari kirjaa on kesken, mutta sormia syyhyttäisi jo kovasti. Pelkään vain että en malta lopettaa ja nostelen lappuja siihen tahtiin että mulla on kohta kesken pariKYMMENTÄ kirjaa...!!!

Lukutaitokampanjan aikana luettua

Suomen Pakolaisavun kanssa yhteistyössä järjestetty kirjabloggaajien lukutaitokampanja päättyi eilen, joten olen taas hieman myöhässä. Mutta se ei onneksi ole kummoinenkaan vahinko, sillä Keräyssivu on kyllä edelleen auki ja käyn tekemässä oman lahjoitukseni sinne kunhan saan tämän jutun kirjoitettua. Hieno summa rahaa sinne onkin jo kertynyt, suuri kiitos kaikille mukana olleille!!

Tarkoitus oli olla aktiivisemmin mukana asiasta kirjoittelussa ja kertoa edistymisestäni viikon aikana, mutta lopulta jouduin priorisoimaan kaiken joutilaan aikani siihen että sain luettua viiden kirjan minimitavoitteeni. :) Nämä luin:

 

 

Kirjoista lisää myöhemmin. Nyt siis lahjoittamaan. (Lupailin laittavani keräykseen euron jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta totesin että saan paremman mielenrauhan jos laitan tähän rahaa saman verran kuin kirjanostotempaukseenkin.)

Lukutaitokampanja

Lähes joka kuudes maailman aikuisista on lukutaidoton ja vain kolmanneksella lapsista on mahdollisuus käydä koulua. Uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton Suomen Pakolaisapu auttaa pakolaisia ja paluumuuttajia uuteen alkuun järjestämällä lukutaitokoulutusta Sierra Leonessa, Liberiassa, Ugandassa ja Thaimaassa. Lukutaidon vaikutus on laaja: se antaa paremman itsetunnon, paremmat mahdollisuudet elinkeinonharjoittamiseen ja yhteisön asioihin osallistumiseen, helpottaa arkea ja tuo tietoa. Käytännönläheisen opetuksen yhteydessä opitaan tärkeitä asioita mm. sairauksista, maanviljelystä ja kaupankäynnistä.

8.9. vietetään kansainvälistä lukutaitopäivää ja kirjabloggarit ovat mukana keräämässä varoja lukutaitotyöhön 6.-13.9. kestävällä kampanjalla. Minäkin aion viikon ajan lukea sen minkä ehdin (lyhyitä kirjoja, luonnollisesti ;) sekä lahjoittaa euron jokaista lukemaani kirjaa kohti ja haastan blogin lukijatkin mukaan. Osallistua voi vaikka omien, minun tai jonkun muun bloggarin lukemisten mukaan lahjoittamalla tai muita mukaan yllyttämällä, mikä vain itsestä sopivimmalta tuntuu. Lahjoituksen voi tehdä täällä. Kerätyt varat ohjataan Suomen Pakolaisavun lukutaitotyöhön.

Tolkkua Kiekkomaailmaan

Oletko mahtanut joskus miettiä samaa pulmaa kuin minä? Tekisi mieli tutustua Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan, mutta aikomus tehdä niin kaatuu heti alkumetreillä siihen, että pelkkä ajatuskin kaikkien niiden kirjojen keskinäisten suhteiden ja järjestyksen selvittämisestä uuvuttaa liikaa. Siis eikös niissä ole jotain sarjansisäisiä alasarjoja ja joissakin kirjoissa on samat henkilöt ja toisissa taas ihan eri ja jotkut kuuluu yhteen ja ja ja... Arghhh!!

Jos kuulostaa tutulta, niin tulostapa itsellesi kaavio täältä. Kurkkaa myös Anan ehdotukset sopiviksi aloituspaikoiksi. Ajatus sarjan lukemisesta tuntuu näiden toimenpiteiden jälkeen huomattavasti vähemmän epätoivoiselta. Seuraava huoli on sitten se, että mitäs jos jääkin niin koukkuun että "joutuu" lukemaan kaikki kirjat. ;)

Kirjajulisteita

Tähän sitaattijulistesarjaan törmäsin alun perin Nora Exlibriksessä. Koko valikoimaa voi ihailla etsy.comissa, myyjällä Obvious State.

Sitten The Literary Gift Companyn tarjontaa jälleen kerran:

Tätä Britannian kirjallista karttaa olen ihaillut aiemminkin, mutta ehkä vielä enemmän tykkään uutuusjulistesarjasta jossa kuvaan on painettu koko romaanin teksti sopivasti aseteltuna.

Yllä siis Liisa Ihmemaassa -versio. Kaikkea sitä jotkut keksivätkin tehdä! :) Vastaavat julisteet ovat tarjolla myös neljästä muusta kirjasta. Sisustamaan siis...

Ne 50 harmaan sävyä

The Literary Gift Companyn uutuustuote pisti vähän hymyilyttämään: Fifty Shades of Grey -juliste! ;)

Ensimmäisiä lauseita

Kuten jokaisen kirjapostaukseni alaosasta kenties voi päätellä, olen kiinnostunut kirjojen ensimmäisistä lauseista. Syystä tai toisesta mieltäni on aina kiehtonut ajatus siitä, miten valtavan monella tavalla tarinan voikaan aloittaa. Olen joskus suunnitellut kerääväni hyllyni kirjoista mielestäni hyviä ja kiinnostavia aloituksia, ja innostuin viimein tekemään sen kun Katjakin tarjoili alkuja pääsiäiseksi. Kurkkasinpa siis jokaisen omistamani romaanin alkua, novellikokoelmat sentään jätin toistaiseksi rauhaan. :)


Alla löytöjäni - osa tuttuja ja lukemisen muiston mieleen tuovia, osa uuteen tarinaan kutkuttavasti kutsuvia. Kirjojen nimet olen luetellut erikseen parista syystä: ensinnäkin siksi että halukkaat voivat leikkiä tunnistuskilpailua, ja toiseksi siksi että haluaisin kuulla, minkä näistä valitsisit seuraavaksi luettavaksesi jos valinta pitäisi tehdä pelkästään alkulauseen perusteella? Kerro toki myös jos sinulla on joku erityinen suosikki (tämän listan ulkopuolelta siis) tai joku aloitus on muuten vaan jäänyt mieleen!

1. Silmä lepää silloin kun se katsoo kauas, eikä mikään ole kauempana kuin taivas.
2. It began with my father not wanting to see the Last Rabbit, and ended up with me being eaten by a carnivorous plant.
3. Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle.
4. Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden.
5. Syyssateiden aikaan kustantaja Olli Suominen osti sateenvarjoja ja unohti niitä ympäri Jyväskylää.
6. I'd been waiting for the vampire for years when he walked into the bar.
7. Voisimme aloittaa desertorumista, triviaalinimeltään koukkuinen kääpiöeukalyptus.
8. Tällainen ihminen sinusta on siis tullut, Kay sanoi itselleen, ihminen jonka kellot ovat pysähtyneet, ja joka päättelee ajan siitä milloin joku tietty rampa ilmestyy vuokraisännän oven taakse.
9. Meitä oli jo neljä silloin kun Ida syntyi sinä epätavallisen kylmänä kesäyönä.
10. After killing the red-haired man, I took myself off to Quinn's for an oyster supper.
11. Se alkaa unesta, se alkaa siitä kun olen viisi ja seison keskellä pihaa ja tunnen harteillani taivaan painon, minun täytyy kulkea kumarassa jotta jaksan taivaan kantaa, jottei taivas putoa eivätkä tähdet kahahtele niskaani.
12. Pariisi, kuusi kolmekymmentä, hetki ennen aamunkoittoa.
13. Kymmenen päivää sodan päättymisen jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta.
14. Olen syntynyt kaksi kertaa: ensimmäisen kerran tyttövauvaksi Detroitissa eräänä poikkeuksellisen savusumuttomana päivänä tammikuussa 1960, ja toisen kerran nuoreksi pojaksi terveyskeskuksessa Petoskey-nimisen paikan lähistöllä Michiganissa elokuussa 1974.
15. Seuraavana päivänä ei kukaan kuollut.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1. Leena Krohn: Valeikkuna
2. Jasper Fforde: Shades of Grey
3. Carlos María Domínguez: Paperitalo
4. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
5. Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
6. Charlaine Harris: Dead Until Dark
7. Murray Bail: Eukalyptus
8. Sarah Waters: Yövartio
9. Renate Dorrestein: Kivisydän
10. Michael Cox: The Meaning of Night
11. Markku Pääskynen: Vihan päivä
12. Grégoire Polet: Väreilevä kaupunki
13. Margaret Atwood: Sokea surmaaja
14. Jeffrey Eugenides: Middlesex
15. José Saramago: Oikukas kuolema

Kevään 24-Hour Read-a-Thon

Kirjoitin syksyllä kirjahullujen vuorokauden ympäri kestävästä lukumaratonista. Se on täällä taas, sillä kevään 2012 Read-a-Thon järjestetään lauantaina 21. huhtikuuta. Lue lisää tuosta aiemmasta jutustani tai tapahtuman omasta blogista ja lähde mukaan! :)

Start Times -sivulla puhutaan vielä syksyn tapahtumasta, mutta eiköhän tuo aloitus kolmelta iltapäivällä Suomen aikaa pidä edelleen paikkansa.

Kesäinen uusintakierros

Ehkä vähän aikaista, mutta äkkiä se kesä sieltä taitaa lopulta tulla ja saanpahan ainakin tuon lukulistan tähän itselleni muistiin... :)

Jenni kyseli vähän aikaa sitten kirjojen uudelleenlukemisesta ja lukutraditioista. Vastasin, että aiemmin luin kyllä kirjoja uudelleen mutta nykyään kaikkien blogeista vyöryvien vinkkien alla vain haaveilen sellaiseen ehtimisestä. Mutta kai uudelleenlukemiseen pätee sama kuin lukemiseen yleensä: jos sitä haluaa tehdä, aika on vain otettava jostain, pois joltain muulta tekemiseltä. Senpä vuoksi alkoikin itää ajatus varastaa vähän aikaa uusilta kirjoilta vanhoille tutuille ja omistaa yksi kesäkuukausi uudelleenlukemiselle.

Hyllyssäni on kyllä montakin kirjaa jotka haluaisin lukea uudelleen, mutta alla olevaan listaan ovat päätyneet ne jotka kaikkein eniten haluaisin lukea lähitulevaisuudessa. Muutama blogiaikana luettu kirjakin yritti tunkea mukaan mutta en vielä huolinut. Ehkä ensi kesänä tai sitä seuraavana - tästä nimittäin voisi tulla oma lukutraditioni! En ole vielä päättänyt olisiko heinä- vai elokuu tällä kertaa sopivampi, mutta oli kumpi vain, silloin valitsen luettavani näistä:

Kuvasta puuttuu Alkumetsä joka ilmaantunee postilaatikkoon ensi viikolla.

Nämä ovat vain niin hyviä että haluan hypätä tarinaan uudelleen.
Stephen King: Kuoleman käytävä
Jeff Long: Vuosi nolla
Yann Martel: Piin elämä
Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho
Connie Willis: Tuomiopäivän kirja

Tästä en muista mitään, siis oikeasti yhtään mitään, mutta jostain on silti peräisin sellainen tunne että tämä oli hyvä. Asia on syytä tarkastaa!
Renate Dorrestein: Kivisydän


Näihin rakastuin kymmenisen vuotta sitten, nyt ajattelin uskaltautua kokeilemaan vieläkö olen samaa mieltä.
Karel G. van Loon: Rakkauden hedelmä
Richard Mason: Meren huoneissa

Toistaiseksi ainut kirja, jonka olen kerran hyllystäni poistettuani hankkinut uudelleen. Luettu samoihin aikoihin kuin edellämainitut, silloin en niin ihastunut mutta nyt kalvaa epäilys että saattaisinkin olla nykyään eri mieltä.
Jane Mendelsohn: Minä olin Amelia Earhart

Edelleen samaa ikäluokkaa oleva lukukokemus, jonka tunnelma on jäänyt mieleen. Haluan kokea sen uudestaan!
Robert Holdstock: Alkumetsä

Koska sattuu nyt muuten vain huvittamaan.
Susanna Clarke: Jonathan Strange & herra Norrell
Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin
Tim Krabbé: Jäljettömiin
Ben Rice: Pobby ja Dingan
Susan Vreeland: Sininen neito
Bernard Werber: Muurahaiset

Siis kuusitoista kirjaa. Kaikkiin en tietenkään ehdi mutta onpahan valinnanvaraa, minä ja liian tiukat lukulistat kun sovimme huonosti yhteen. Mukana on kyllä monta lyhyttäkin kirjaa, peräti viidessä on alle 200 sivua. Vaikka määrä ei toki korvaa laatua niin tekisi silti mieli lukea mahdollisimman monta, voi siis olla että keskityn lyhyempiin, jolloin ainakin pisimmät tiiliskivet Willis ja Clarke jäävät väliin. Mutta katsotaan!

Vaikken nyt olekaan tekemässä tästä mitään varsinaista "virallista" haastetta, niin olisihan se hauskaa jos joku muukin innostuisi suunnittelemaan vastaavaa. Ajankohta ja mittakaava ovat luonnollisesti räätälöitävissä ihan itselle sopiviksi! :)

Shoppailun iloa!

Amman Darcyn kosinta -paitaan ja Karoliinan samanaiheiseen kassiin rakastuneena päätin minäkin lähteä katsomaan, mitä mukavaa löytyisi etsy.comista. Olisihan sitä löytynyt paljonkin. :) Aiemmin olin jo pariinkin otteeseen shoppaillut The Literary Gift Companyssa - joten nyt on useampikin kirja-aiheinen ostos esiteltävänä!

Etsyssä ihastuin korviksiin joihin on käytetty kirjojen sivuja. Niiden kanssa kävi sillä tavalla että en pystynyt päättämään haluaisinko Ylpeys ja ennakkoluulo -korvikset joista toisessa lukee Elizabeth ja toisessa Mr Darcy, vai Harry Potterin loitsuja sisältävät versiot, joten - hups vaan - tilasin molemmat... Loitsuista olisi saanut esittää toivomuksiakin mutta en tehnyt niin, ja mulle arvottiin Crusio ja Stupefy eli Kidutu ja Tainnutu. Pidän näiden parien kontrastista - jos on hempeällä tuulella, voi käyttää rakastavaisia, jos taas pirullisemmassa mielentilassa, voi vetäistä korvaansa anteeksiantamattoman kidutuskirouksen. :D

Penguin Classics -mukit, samoin kuin kaikki allaolevat, ovat kotoisin The Literary Gift Companysta.

Kassissa oleva Borges-sitaatti on niin osuva että kyllä sen kanssa kelpaa kuljeskella, ja jos astioita joudun kuivailemaan niin mielellänihän minä sen teen pyyhkeellä johon on painettu Linnanneidon lokikirjan alku!

Ja sitten, aarteeni: emme ostaneet aikuisten kesken lainkaan joululahjoja joten siinähän oli hyvä tekosyy ostaa lahja itselle ja antaa periksi pitkäaikaiselle himolle hankkia vanhasta kirjasta tehty käsilaukku. Uljas Mustani on IHANA!!! :)

24-Hour Read-a-Thon

Taas näitä enkkubloggareiden ideoita. :) Olen jo ties kuinka monta kertaa meinannut esitellä erään tapahtuman joka aina ehtii mennä ohi ennen kuin saan aikaiseksi siitä kertoa, mutta nyt en päästä sitä karkuun! Kyseessä on vuonna 2007 alkanut, nykyään kahdesti vuodessa järjestettävä Dewey's 24-Hour Read-a-Thon.

Tämän 24 tuntia kestävän kirjablogitapahtuman aikana on pääasiassa tarkoitus lukea mahdollisimman paljon. Monet myös tekevät välillä blogeihinsa päivityksiä siitä, paljonko ovat lukeneet, ja osallistuvat tietyissä blogeissa järjestettäviin pieniin kirja-aiheisiin haasteisiin. Tapahtuman aikana tuohon linkittämääni blogiin ilmestyy tunnin välein päivityksiä, joissa kerrotaan mitä juuri sillä tunnilla tapahtuu. Mukaan voi ilmoittautua myös cheerleaderiksi, joka käy kannustamassa lukijoita heidän blogeissaan. :) Useimmat joutuvat välillä nukkumaan tai tekemään jotain muuta mukamas välttämätöntä, mutta aina löytyy niitäkin jotka pysyvät hereillä koko 24 tuntia, lukien käytännössä lähes koko ajan. Tosilukijat tekevät eväät etukäteen valmiiksi ja pistävät oven lukkoon ja puhelimen kiinni. ;)

Tämän syksyn Read-a-Thon järjestetään tämän viikon lopulla, ja se alkaa lauantaina Suomen aikaa kolmelta iltapäivällä. Vielä ehdit hyvin mukaan! :) Harmikseni olen itse aina joutunut tyytymään vain olemaan hengessä mukana, seuraten välillä muiden etenemistä. Pitäisi lähettää mies ja poika jonnekin pois tieltä, että voisin ihan oikeasti keskittyä asiaan, ja tällä kertaa taidan kaiken lisäksi viettää aika suuren osan lauantaipäivästä ylitöissä. Mutta kyllä minäkin vielä joskus! :)

Mitä mieltä spoilereista?

Things mean a lot -blogissa tuli vastaan Chasing Bawasta alkanut keskustelu, joka oli sen verran mielenkiintoinen että halusin tuoda aiheen tänne kotimaistenkin blogien puolelle.

Kysymys kuuluu: miten suhtaudut spoilereihin? Pyritkö ehdottomasti välttelemään juonipaljastuksia, vai onko lukunautintosi kannalta yhdentekevää vaikka tietäisitkin kirjan tapahtumat etukäteen?

Itse olen samalla kannalla kuin suurin osa linkittämiini juttuihin kommentoineista, eli en halua lukea ainakaan mitään kovin oleellisia juonipaljastuksia. Mutta muunkinlaisia mielipiteitä löytyi. Joku hehkutti rakastavansa spoilereita ja lukevansa kirjasta aina ensimmäisenä lopun, niin että voi muuten lukemisen aikana vain nauttia tekstistä ja tarkkailla sitä, miten kirjailija tarinaa sitä loppua kohti kuljettaa, tarvitsematta vaivata päätään sen miettimisellä, minne juoni mahtaa olla menossa. Ensilukemalta tämä vaikutti melko pöyristyttävältä minusta, joka en koskaan voisi tehdä noin. :) Mutta siitähän tuo vain kertoo että jokaisella on oma tapansa nauttia lukemisesta, eikä mikään tapa voi olla väärä jos se lukijasta itsestään tuntuu hyvältä.

Joukossa oli myös kommentti jossa toivottiin että kirjabloggaajat "pääsisivät yli spoilerikammostaan", koska lukunautinnon kannalta on täysin samantekevää tietääkö juonen vai ei, koska kirja koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin juonesta, ja kommentoija haluaisi päästä keskustelemaan kirjoista kunnolla, tarvitsematta varoa spoilaamista. En nyt ihan allekirjoita tuota samantekevyyttä, mutta pitää tottakai paikkansa, että kirjassa on paljon muutakin, ja että kirjasta on luonnollisesti helpompaa keskustella jos juontakin voi käsitellä vapaasti. (Ei varmaankaan olisi pahitteeksi harrastaa enemmänkin sellaisia juonikeskusteluja kuin tämä Vieras kartanossa -juttu Susan luona!)

Kirjan genrekin toki vaikuttaa asiaan suhtautumiseen. Jos kirjan kantavana ideana on selvittää, kuka on murhaaja, niin kyllähän siinä voi tunnelma vähän lässähtää jos joku sen menee möläyttämään. :) Mutta on olemassa paljon sellaisiakin kirjoja, joissa juoni ei todellakaan ole se ykkösjuttu. Silti, näissäkin tapauksissa löytäisin myös enimmät niistä vähäisistä juonenkäänteistä mieluiten ihan itse, siinä kaiken muun lomassa, vaikkei kirja erityisesti "pilalle" menisikään niistä etukäteen tietämällä. :)

Entä ovatko klassikot tässä asiassa mielestäsi samalla viivalla uudemman kirjallisuuden kanssa? Monet taitavat ajatella että klassikkojen tapahtumat ovat joka tapauksessa useimmille tuttuja, oli kyseisiä kirjoja sitten lukenut tai ei. Omalla kohdallani asia on näin joissakin tapauksissa mutta ei likimainkaan kaikissa. Ei mulla ole aavistustakaan kuinka esimerkiksi nyt kesken olevat Ruusun nimi ja Anna Karenina etenevät ja päättyvät, enkä halua sitä tietääkään ennen kuin itse luen. :)

Eräs kommentoija, joka itse haluaa tietää juonen etukäteen, mainitsi että kirja-arvioiden kirjoittaminen on hänelle hankalaa koska hänellä ei ole aavistustakaan siitä, millaiset asiat ovat muiden mielestä spoilereita. Millaiset sinun mielestäsi ovat? Osaatko määritellä jonkin sivunumeron, jonka jälkeisten asioiden kertominen on mielestäsi spoilaamista? Minä en ainakaan - kai se on aika tapauskohtaista!

Sellainenkin ajatus esitettiin, että eikö juonen kertomisen lisäksi ole yhtä lailla spoilaavaa kertoa esimerkiksi, millaiseksi kirjan tunnelma kehittyy tai miten päähenkilö kehittyy ihmisenä. Ehkä tämä jo menee vähän liian pitkälle, sillä eihän kirjoista voisi kertoa ollenkaan jos ei mitään saisi sanoa, ja tuon kommentin kirjoittajakin taisi esittää asian ainakin osittain huumorimielessä, mutta ajatus on joka tapauksessa kiinnostava!

Tarkennukseksi vielä: mitä tahansa voi tietysti spoilata jos siitä varoittaa ensin, ja tarkoitankin tässä postauksessani lähinnä varoittamatta tulevia spoilereita. Eikä mieleeni kyllä tule yhtäkään kotimaista kirjablogia jossa aina joutuisin harmittelemaan spoilatuksi joutumista. Taitavat ne kirjojen takakannet olla niitä pahimpia...

Löytämisen ilo

Kirjablogien maailmassa oleiluun liittyy kasakaupalla hyviä puolia ja mukavia asioita. Yhtenä niistä se, että saa suosituksia erinomaisista kirjoista joita ei muuten olisi tajunnut edes etsiä. Asialla on kuitenkin pieni miinusmerkkinen kääntöpuoli: jos kaikki lukeminen tapahtuu suositusten perusteella, kirjoista on aina olemassa jokin ennakko-odotus joka toisinaan saattaa aiheuttaa pettymyksen, ellei kirja sitten olekaan ihan niin hyvä kuin lukija oli kuvitellut. Ja koska niitä kiinnostavia suosituksia riittää enemmän kuin ehtii lukea, ei ehkä tule juurikaan tartuttua ihan tuntemattomiin nimiin.

Vaikka olenkin blogivinkkien perusteella saanut lukea jo ties kuinka monta mahtavaa, mieleenpainuvaa kirjaa, huomaan toisinaan kaipaavani vanhaa kunnon löytämisen iloa. Sitä, että valitsen luettavakseni itselleni täysin tuntemattoman kirjan joka sattuu vaikuttamaan kiinnostavalta, ja saan riemukseni huomata että hei, tämähän on tosi hyvä!! Siksipä sain SPR-kirpputorin kirjahyllyjen välissä harhaillessani inspiraation ostaa muutaman juuri edellämainitun kaltaisen kirjan:

Mukaani lähtivät Edwidge Danticatin Näen, muistan, hengitän, Elaine Clark McCarthyn Haukkamies ja Peter Cameronin Andorra. Ihanaa tarttua johonkin ihan puhtaalta pöydältä! Riippumatta siitä, osoittautuvatko nämä helmiksi, huonoiksi vai keskinkertaisuuksiksi, teen saman vielä uudelleen.

Näiden kimppuun ajattelin käydä sitten kun olen hoidellut Humisevan harjun (loppusuoralla), minihaaste-Munron ja lainassa olevan Sade lankeaa, sekä yhden pikkuisen kirjan jonka välttämättä haluaisin ehtiä lukea juuri helmikuussa. Ja jos nyt sattumalta jollain on valmisteilla arvio jostain näistä ostoksistani, niin täytyy vaan jättää kyseinen teksti toistaiseksi lukematta. :)

Pientä mainostusta

Ensinnäkin: Jenni, Sara ja Tomomi ovat perustaneet nettilukupiirin, jossa ensimmäisenä luetaan Doris Lessingin Kultainen muistikirja. Kaikki mukaan! :)

Ja toiseksi: WSOY on nyt julkaissut Kathryn Stockettin loistavan The Helpin suomeksi nimellä Piiat. Käännöstä silmäillessäni totesin että ainakin Aibeleenin rehevä murre on kärsinyt, mutta se oli toki odotettavissakin, kaikkea kun ei vain ole mahdollista kääntää. Siitä huolimatta, suosittelen lämpimästi lukemista!