sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 22-24

22. Oman hyllyn suosikki


Vaikka olenkin opetellut paremmaksi kirjoista luopujaksi, niiden parhaimpien omistaminen tuottaa edelleenkin suurta tyydytystä. :) Omistan useimmat suosikkikirjani, ja kaunokirjallisuuden osalta tuntuukin aika epätoivoiselta valita yhtä jonka omistaminen on erityisen mukavaa. Hypätäänpä siis siihen ainoaan omistamaani kunnon valokuvakirjaan. Ritva Kovalaisen upea Kauniiden hevosten maa sisältää jylhiä maisemia ja puhuttelevia muotokuvia Turkin Kappadokiasta, ja sitä selaillen lähden silloin tällöin tunnelmalliselle, hieman surumieliselle nojatuolimatkalle.


Haluaisin lisää valokuvakirjoja mutta pahus kun ne ovat vähän turhan kalliita... Elokuussa voisin kyllä ostaa itselleni 30-vuotislahjan! :)

23. Kirja jonka olen halunnut pitkään lukea mutta joka on edelleen lukematta


Näitä nyt löytyy iso kasa ihan tuosta omastakin hyllystä... Kun tulee hamstranneeksi paaaaaljon kirjoja, suurin osa vaan joutuu ihan käytännön syistä odottamaan vuoroaan aika kauan. :) Mutta jos ajatellaan kirjoja joita ei ole edes odottamassa, niin voisin mainita vaikka John Ajvide Lindqvistin tuotannon. Olen melko varma että tykkäisin ja pari kertaa olen jo kirjastossakin harkinnut hänen kirjansa ottamista mukaan mutta silti tutustuminen on toistaiseksi jäänyt.

24. Kirja jonka toivoisin useamman lukeneen


Blogin olemassaoloaikana luettujen kirjojen listaa katsellessani silmään pistivät Philippe Claudelin tyylikkäät Harmaat sielut ja Varjojen raportti, Ismail Kadaren upea Kolme surulaulua Kosovolle sekä Arturo Pérez-Reverten hätkähdyttävä Taistelumaalari. Ja tämän sotaisan surumielisen listan vastapainoksi täytyy mainita vielä Jean Gionon Mies joka istutti puita, pikkuinen kirja josta tulee hyvä mieli!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Arvonta on suoritettu


Kiitos kaikille synttäriarvontaan osallistuneille! Voittaja on selvillä ja hänhän on...............

Lukuhetket-blogin Sonja!
Onnea! :)

Ilmoitatkos neljän kirjan valintasi (täältä) sekä tietysti osoitteesi sähköpostiini, joka löytyy tuosta oikeanpuoleisesta palkista!

Mainitsitte kyllä arvontaan osallistuessanne kauhean monta kiinnostavaa kirjaa, joita tekisi nyt itsekin mieli päästä lukemaan... Noh, kaikki aikanaan, hyvä ettei lukeminen lopu! :) Aurinkoista kevättä kaikille!

30 päivää kirjoja: 18-21

18. Kirja joka aiheutti pettymyksen


Eddingsien nimi tuli esiin suosikkisarja-kohdassa, mutta niin tulee tässäkin: pariskunnan viimeiseksi jäänyt tuotos, Unennäkijöiden taru, on nimittäin huono ja aiheutti kyllä pettymyksen. Heitä on toki aiemminkin moitittu itsensä toistamisesta, mutta tällä kertaa jopa saman sarjan neljä osaa olivat toistensa kopioita. Lisäksi juoni oli aika köykäinen, heidän kirjalliset maneerinsa puskivat ärsyttävästi esiin, ja kaiken huipuksi todella typerä loppuratkaisu vetäisi pohjan pois koko tarinalta. Heidän henkilöidensä seurassa sentään edelleen viihdyin, muuten olisi varmaan jäänyt suurin osa lukematta...



19. Suosikkielokuvaversio


En useinkaan välttämättä halua nähdä kirjojen elokuvaversioita, tai toisaalta myöskään lukea kirjaa jos olen sattunut näkemään elokuvan ensin. Mieleen tuli kuitenkin ainakin pari tapausta, jotka olen sekä lukenut että nähnyt ja pitänyt molemmista: Stephen Kingin Kuoleman käytävä on eräs suosikkikirjoistani, ja siitä tehty elokuva Vihreä maili on lähes yhtä hyvä. :) Siinä elokuva on hyvin uskollinen kirjalle, mutta toisessa tapauksessa taas pieni muuntelu toimii erinomaisesti, sillä Taru sormusten herrasta -trilogia on mielestäni jopa parempi elokuvina.

20. Suosikkirakkaustarina


En ole mikään suuri romantikko, enkä yleensä lue kirjoja siksi että etsisin rakkaustarinaa, mutta usein sellaisen saa muiden kiinnostavien juttujen kaupanpäällisenä. Suosikkia miettiessä mielessä pyörii kyllä myös traagisia ja surullisia versioita jotka taitavatkin sopia paremmin kirjalliseen makuuni, mutta jos nyt kuitenkin valitsisin Diana Gabaldonin Muukalainen-sarjan. Claire ja Jamie saavat ilmeisesti jonkin piiloromanttisuuden puskemaan esiin... :)


21. Lapsuussuosikki


Tuntuu että suunnilleen kaikki muistavat lapsuutensa kirjat paljon paremmin kuin minä! Kun mietin tätä kohtaa, tuntui ensin etten muista yhtään mitään ennen hevoskirja-aikaa. Sitten mieleen tulivat sentään kotihyllystä löytyneet ja moneen kertaan luetut Astrid Lindgrenin Satuja-kirja sekä iso kuusiosainen perinteisiä satuja sisältävä sarja. Mutta entä lasten kuvakirjat??? Joku hämärä muistikuva Pupu Tupunasta ja Hiawathasta ja siinä se. Mutta luettu on kuitenkin, se lienee pääasia! :)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

China Miéville: The City & The City

(Jostain löysin aiemmin tiedon että tämä olisi ilmestymässä suomeksi mutta nyt en muista mistä! Kertokaa jos törmäätte asiaan... MUOKS: Ilmestyy elokuussa Kariston julkaisemana nimellä Toiset)


Jospa saisin kerrottua edes yhdestä luetusta kirjastakin vielä tässä kuussa! :) Lukemisen kanssa on ollut viime aikoina hiljaista, pääasiassa ihan vaan ajanpuutteen vuoksi. Lisäksi silloinkin kun olisin ehtinyt, uudet kiinnostavat työkuviot ovat pyörineet päässä häiriten keskittymistä, ja niinpä onnistuin kuluttamaan tämän kirjan lukemiseen kokonaiset neljä viikkoa.

Siitä ei siis kuitenkaan voi syyttää itse kirjaa, joka on idealtaan aika omaperäinen: Jossain Euroopan itälaidalla sijaitsee samassa paikassa kaksi kaupunkia, kaupunkivaltiota oikeastaan. Kyse ei ole eri ulottuvuuksista, vaan kaupungit sijaitsevat osittain limittäin ja osittain päällekkäin: yksi katu saattaa kuulua Beszeliin, toinen Ul Qomaan ja kolmas molempiin, jolloin talot sen varrella kuuluvat mikä mihinkin kaupunkiin. Asukkaat saattavat kulkea samoilla kaduilla ja samoissa puistoissa, mutta silti täysin erillään toisistaan: itse asiassa on vakava rikos osoittaa millään tavalla huomaavansa mitään toiseen kaupunkiin kuuluvaa. Vaikuttaa näin selitettynä ehkä väkisin väännetyltä, mutta ei lainkaan tunnu sellaiselta kirjaa lukiessa!

Kun keskeltä yhtenäistä Beszelin aluetta löytyy nuoren naisen ruumis ja alkaa näyttää siltä että se on tuotu Ul Qomasta, etsivä Tyador Borlúlla on edessään juttu joka on erilainen kuin mikään hänen siihen asti tutkimansa. Juoneltaan kirja on toisaalta lähellä perusdekkaria, mutta ympäristö tuo siihen oman kiehtovan lisänsä. China Miéville hallitsee luomansa kuvion loistavasti, sortumatta sen kummemmin sekavuuteen kuin teennäisyyteenkään - kumpikaan ominaisuus ei nimittäin olisi tällaisessa yhteydessä mikään yllätys.

Henkilöt jäivät ehkä pikkuisen etäisiksi ja murhajutun loppuratkaisuun olisin kaivannut vähän enemmän potkua, mutta muuten ei ole moitittavaa. Borlún itsensä osalta loppukin oli sekä toimiva, kiinnostava että ajatuksiaherättävä.

Herra Miéville on mielenkiintoinen tapaus: hän määrittelee itse tuotantonsa "weird fictioniksi" ja pyrkii viemään fantasiaa poispäin kliseisenä ja taantumuksellisena pitämästään tolkienilaisuudesta. Hän on myös kertonut aikovansa kirjoittaa kirjan jokaisesta genrestä, niin että jokaisessa on kuitenkin mukana jokin fantasia-/muu kummallisuuselementti. The City & The City siis on noir-henkinen dekkari, ja hoideltuina ovat myös mm. meriseikkailu ja klassinen western. Kyseessä tuntuu olevan sekä lahjakas että kunnianhimoinen kirjailija, jonka muuhunkin tuotantoon varmasti jossain vaiheessa tutustun!

Ensimmäinen lause: I could not see the street or much of the estate.


Ulkoasu: Ei ehkä mitenkään erikoinen, mutta synkeän tyylikäs ja kirjaan sopiva. Skannaus ei näköjään tee oikeutta kiiltäville kohokirjaimille. Kannen kuva: Anne Laure Jacquart/Arcangel Images

Kustantaja Pan Books 2010 (1. julk. Macmillan 2009), 373 s.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 17

17. Suosikkilainaukseni


Olen pitänyt syksystä 2007 asti lukupäiväkirjaa myös paperilla, ja siihen versioon kirjoitan aina kirjasta jonkin kohdan josta syystä tai toisesta pidän tai joka muistuttaa hyvin kirjasta. Monet noista lainauksistani sisältävät spoilereita tai eivät sano oikein mitään ellei ole lukenut kirjaa, mutta tässä joitakin "yleismaailmallisempia" suosikkejani:

"Nyt minä olen takuulla tullut niin kauas kuin ihminen tulla voi, kukaan ei takuulla ole niin hullu, että ylittäisi nuo tasangot, kiipeäisi näille vuorille ja tutkisi nämä louhikot löytääkseen minut, nyt kun koko maailmassa vain minä tiedän missä minä olen, minä voin pitää itseäni kadonneena."
J. M. Coetzee: Michael K:n elämä, mietteitä mieheltä joka haluaa vain elää rauhassa.

"Aurinko laski juuri. Rajuilman jälkeen vesi oli noussut venevajaan asti. Koko rantaniitty oli veden alla, ja tuntui hilpeältä kulkea ruohikon poikki kun tulvavesi loiskui jaloissa. Löysin rikkinäisen tynnyrin ja vieritin sen venerantaan, asetin sen pystyyn ja kiipesin sisään. Veden alla oleva ruoho oli hyvin pehmeää ja liikkui koko ajan. Ajattelin että olin sukellusveneessä. Tynnyrissä oli isonpuoleinen reikä niin että saatoin nähdä auringon, se oli tulipunainen ja väritti tynnyrin seinämät punaisiksi, Istuuduin lämpimään veteen eikä kukaan tiennyt että olin siellä. Sitten ei tapahtunut enää mitään sinä iltana."
Tove Jansson: novelli Kesällä kokoelmasta Seuraleikki, lapsen lomapäivän ilta. Nyt muuten vasta huomasin että tulin valinneeksi tähän kaksi lainausta joissa kukaan ei tiedä missä puhuja on. :)

"Hän ei voinut käsittää miten tyynyliina oli säilynyt läpi vuosien, kun niin moni muu esine ja asia oli hajonnut ja hävinnyt. Muuta selitystä ei voinut olla kuin se, Anna mietti, että ihminen muuttuu vanhetessaan kevyemmäksi, kevenee, öisin pää alkaa kohota, se tuskin koskettaa enää tyynyä. Hänen puheensa huvitti minua, ja ajattelin ilmassa leijuvia vanhuksia, jotka hitaasti irtoavat vuoteistaan ja lentävät tuulen mukana taivaisiin. Ja ehkä kuolema johtuikin vain ikkunoista, jotka olivat unohtuneet tuulisina öinä auki."
Joel Haahtela: Perhoskerääjä, katkelma jossa näkyy hyvin kirjan utuinen kauneus.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 14-16

14. Suosikkikirjani suosikkikirjailijaltani


No, Jääskeläisen kohdalla valinnanvaikeutta ei ole, koska olen ehtinyt lukea vain Lumikko ja yhdeksän muuta. Wintersoniltakin Intohimo on hyvin selkeä ykkössuosikki. Mutta Saramagolta lukemistani kirjoista pidin molemmista niin eri tavoin, että valinta on hyvin hankala: Kertomus sokeudesta oli hyvin hätkähdyttävä ja ajatuksia herättävä, Toinen minä leikkisämpi mutta yhtä lailla vaikuttava. Äh, niiden välillä en osaa päättää. Makine-vaihtoehdoista Vera sekä Maa ja taivas ovat myös hyvin tasavahvoja, mutta ehkä jälkimmäinen on vielä ihan pikkuisen mieluisampi.



15. Suosikkimieshahmoni


Tässä sekalainen lista ilman sen kummempia perusteluja, koska useinkaan en niitä edes osaisi kertoa:

  • Jason Goodwinin kirjojen Yashim Togalu
  • Gabaldonin Jamie
  • Vargasin Adamsberg
  • Eddingsin Belgarath (tai ehkä Beldin vielä vähän enemmän)
  • Piin elämän Pii
  • Sookie Stackhousen miesseuralaiset Bill, Eric ja Alcide
  • mielensäpahoittaja
  • Raid
  • Stone's Fallin John Stone


16. Suosikkinaishahmoni

 
Ja  vastaava lista naisista:

  • The Helpin naiskolmikko, varsinkin Minny
  • Ensimmäisen Adamsberg-dekkarin merentutkija Mathilde
  • minäkertojanainen Anna Gavaldan novellista Pieniä saintgermainilaisia harrastuksia
  • Wintersonin Intohimon Villanelle
  • Lisey Kingin Liseyn tarinasta
  • Eddingsin Ce'Nedra
  • Sookie Stackhouse
  • Fingerporin Rivo-Riitta :D

perjantai 15. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 11-13

11. Kirja jota vihasin


Kuten moni muukin on todennut, sana vihata on tässä kohtaa aika yliampuva. Ja vaikka puhuttaisiin ihan vaan inhoamisesta, niin sellaisenkin tunteen aiheuttavat kirjat jätän suosiolla kesken enkä kiusaa itseäni. Mainitaan tässä siis eräs turhauttavan huono kirja, jonka tulin lukeneeksi loppuun ihan vaan siksi että se kävi niin nopeasti. G. P. Taylorin nuorille suunnattu fantasiakirja Varjonmanaaja on kökkö, teennäinen ja tekopyhä. Jotta ärsytys olisi täydellinen, kääntäjä on vielä suomentanut esim. kylien nimiä niin että ne kuulostavat todella typeriltä, ottaen huomioon että ne sijaitsevat Englannissa. Lopulta tämän lukunautinnon kruunasi se, että kirja loppui ihan kesken ja olisi pitänyt lukea vielä jatko-os(i)akin saadakseen jutun päätökseen. Enpä ole lukenut.



12. Kirja jota rakastin ennen mutta en enää


Ihan täysin tähän sopivaa kirjaa ei taida olla. Toki vaikkapa Nummelan ponitalli -sarjan lukeminen tuskin olisi tällä ikää samanlaista kuin silloin joskus, mutta ei se silti oikein tunnu sopivan otsikkoon. Joten vastaan tähän genrellä, jota en ole ikinä rakastanut mutta joka noin kymmenen vuotta sitten tuntui hyvin kiehtovalta. Nyt olen siitä kuitenkin kasvanut aika reippaasti yli. Todennäköisesti aiemmin mainitun Coelhonkin tuotanto olisi uponnut huomattavasti paremmin silloin nuorempana, sillä puhun sellaisista korkealentoisen henkisistä "elämäntaito-oppaista" kuin vaikkapa James Redfieldin Yhdeksän oivalluksen tie. Nykyään lähinnä tympii jos jokin kirja vähänkään meinaa vivahtaa siihen suuntaan.

13. Suosikkikirjailijani


Suosikkikirjailijoideni joukko on jonkinlaisessa murrosvaiheessa. Sellaisessa, että olen löytänyt kirjailijoita joiden kirjoista pidän todella paljon, mutta joilta olen kuitenkin ehtinyt lukea sen verran vähän että tuntuu vähän tyhmältä sanoa heitä suosikkikirjailijoikseni. Mutta sanon silti. Kaikkien näiden neljän kanssa on käynyt niin, että olen rakastunut heidän tekstiinsä ensimmäisellä sivulla ja ollut ensimmäisen luetun kirjan jälkeen varma, että haluan lukea heiltä kaiken:

José Saramago
 Saramagon tyyli herättää monissa aika ristiriitaisia tunteita, mutta syystä tai toisesta se sopii omaan makuuni täydellisesti! Pidän kovasti myös kirjojen vähän kieroista ideoista.
Luettuina: Toinen minä, Kertomus sokeudesta

Andreï Makine
 Hyvin, hyvin kauniita kirjoja! Venäläisyys ja ranskalaisuus sulautuvat tyylikkäästi yhteen.
Luettuina: Venäläisiä unelmia, Vera, Maa ja taivas

Jeanette Winterson
Haasteen ykköskohdassa jo hehkutinkin sitä kuinka kaikki kolahti täydellisesti ensikosketuksessani Wintersoniin.
Luettuina: Intohimo, Majakanvartija

Pasi Ilmari Jääskeläinen
 Vaikka olenkin lukenut Jääskeläiseltä vasta yhden kirjan, se oli kaikin puolin sellainen napakymppi että voin hyvillä mielin laittaa hänet tälle listalle!
Luettuna: Lumikko ja yhdeksän muuta

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 8-10

8. Yliarvostettu kirja(ilija)


Brasilian suuri guru Paulo Coelho on päässyt esille monen muunkin vastauksissa, niin hyvässä kuin pahassakin, ja tällä kertaa taas siis mollataan. :) Olen lukenut häneltä kolme kirjaa. Kun luin Alkemistin ja Veronika päättää kuolla, totta puhuen kyllä pidin lukemastani. Vasta jälkeenpäin kirjojen jättämät muistikuvat alkoivat ärsyttää. Muka olevinaan niin viisasta ja henkevää tekstiä, mutta enpä nyt tiedä. Viimeinen pisara oli Paholainen ja neiti Prym, joka on mielestäni aivan turhanpäiväistä kuraa. Toisaalta kyllä pystyn ymmärtämäänkin Coelhon menestyksen, mutta ottaa vain vähän päähän että tällaisia kirjoja myydään niin paljon, kun maailmassa sentään on melkoinen määrä kirjoja/kirjailijoita, jotka mielestäni olisivat sen huomattavasti paremmin ansainneet...

9. Kirja jota päädyin vastoin ennakko-odotuksia rakastamaan


Koska haluan lukea vain kirjoja joista itse olen kiinnostunut, on hyvin epätodennäköistä että tarttuisin kirjaan josta en lainkaan odota pitäväni. Mutta toisinaan kiinnostukseen sulautuu myös epäilyksiä, ja monesti olenkin saanut ilokseni huomata, että pidän jostain kirjasta huomattavasti enemmän kuin olisin osannut odottaa. Niin kävi esimerkiksi Leena Krohnin todella kiehtovan Tainaronin kanssa. Ostin kirjan puoli-ilmaiseksi alesta pyöriteltyäni sitä aika pitkään käsissäni; vaikutti aika oudolta, mutta kuitenkin sitten riittävän kiinnostavalta lähteäkseen mukaani - onneksi! Aivan mahtava kirja, viime vuoteni parhaimmistoa!


10. Suosikkiklassikkoni


Toistaiseksi olen lukenut vain kourallisen klassikoita, joista voiton vie Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Usein tuskaisen tylsäksikin moitittu, mutta minulle se oli täynnä vähäeleisen hiljaista voimaa.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 5-7

5. Kirja joka tekee iloiseksi


Tietysti minkä tahansa hyvän kirjan lukeminen tekee omalla tavallaan iloiseksi, mutta sellaiset kirjat, jotka kuplivat elämäniloa, ovat totta puhuen lukemistossani aika harvassa. Katselin hyllyäni miettien, että mikä oikein voisi sopia tähän, ja silmiini osui Anna Gavaldan novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Siinä kyllä käsitellään myös surullisia ja traagisia aiheita, mutta siitä huolimatta tekstin kepeys tarttuu niin että tekisi mieli alkaa hyppelehtiä! :)



6. Kirja joka tekee surulliseksi


Pidän paljon monista surullisista kirjoista. Haikean, kauniin surumielisen tarinan lukeminen tuntuu yleensä jotenkin puhdistavalta kokemukselta. Mutta Niels Fredrik Dahlin kirjassa Matkalla ystävän luo surullisuus meni liian pitkälle. Sitä oli ahdistavaa lukea.

Ja sitten ovat vielä ne kirjat, usein tositarinat, jotka ovat lähes sietämättömän pakahduttavia. Oman elämäntilanteen vuoksi suurin kauhistus ovat pienen lapsen kuolemasta kertovat kirjat. Yhden sellaisen olen lukenut, P. F. Thomésen Varjolapsen, jossa kirjailija kertoo pikku tyttärensä kuolemisesta sairauteen, miettii mitä tyttärestä on jäljellä ja mikä hän itse on menetettyään lapsensa. "Jos hän vielä jossain on, niin sanoissa."



Jos olisin uskaltautunut lukemaan Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle, uskon että se olisi mielestäni surullisin koskaan lukemani kirja. Toisaalta haluaisin sen lukea, mutta aina kun kirja tulee varoittamatta jossain vastaan, alkaa suorastaan puistattaa.

7. Aliarvostettu kirja(ilija)


Tuntuu ehkä oudolta sanoa aliarvostetuksi kirjailijaa, joka jollain mittapuulla taitaa olla maailman menestyneimpiä. En edes tiedä onko käsitykseni aivan väärä. Ehkä häntä arvostetaan ihan tosissaan. Mutta mielikuvani nyt kuitenkin on se, että monet pitävät Stephen Kingiä lähinnä pelottelijana, menestyvien kauhutarinoiden kirjoittajana, eivätkä niinkään Kirjailijana isolla K:lla.

Nuorempana luin paljon Kingin kirjoja ja silloin etsinkin niistä juuri sitä jännitystä. Kun muutaman vuoden tauon jälkeen palasin hänen kirjojensa pariin saatuani Liseyn tarinan lahjaksi, heräsin vasta huomaamaan kuinka fantastisen hyvin hänen tekstinsä kulkeekaan! Kirja on kaikin tavoin todella hyvä. Sen jälkeen lukemastani Kalpeasta aavistuksestakin löysin paljon ihastelemisen aihetta. Asiasta on ollut puhetta aiemminkin ja silloin joku huomautti että Kingin laajassa tuotannossa on paljon kökköäkin tavaraa, mikä on kyllä varmasti totta, ja ihmehän se toki olisikin jos tuottelias kirjailija saisi uransa aikana ulos vain pelkkää huippulaatua. Joka tapauksessa odotan innolla että ehdin lukea muita Kingin uudempia tuotoksia - ja nimenomaan kaunokirjallisina teoksina.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

30 päivää kirjoja: 1-4

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :) Tosin vaikka olisin aloittanut aiemminkin, olisin todennäköisesti kasaillut näitä isommiksi eriksi joka tapauksessa koska en olisi kuitenkaan ehtinyt joka päivä kirjoittelemaan. Mutta asiaan:

1. Paras viime vuonna lukemani kirja


Top kympinkin valitseminen vuodenvaihteessa oli tarpeeksi hankalaa, ja sitten pitäsi vielä saada yksi erotettua joukosta! Hmm. No, kyllä se taitaa olla Jeanette Wintersonin Intohimo. Siinä vaan iski juuri minuun ihan kaikki - kieli, tarina, henkilöt, tunnelma, Venetsian kuvaus...ah!




2. Kirja jonka olen lukenut vähintään kolme kertaa


Useampaan kertaan luetut ovat pääasiassa nuoruussuosikkeja, koska nykyään sitä aikaa kirjojen uudelleen lukemiseen ei valitettavasti tunnu mistään löytyvän. Moneen kertaan olen lukenut ainakin Luolakarhun klaanin, David Eddingsin kirjoja ja Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi. Mutta yli kolme kertaa? Uskoakseni ainakin Terry Kayn Valkoisen koiran varjon, joka on ihana, ja aivan varmasti ainakin vanhimmat Don Rosan Aku Ankka -albumeista. Niitä ei vaan voi lukea liian usein. :)


3. Suosikkisarjani


Lapsuuslukemisten puolelta täytyy ehdottomasti mainita Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarja! Heppahulluna haalin kirjastosta lähinnä vain aiheeseen sopivaa luettavaa (plus Viisikoita, Neiti etsiviä sekä Tarzaneita), enkä missään vaiheessa ollut oikein kiinnostunut varsinaisista tyttökirjoista. Ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan) Montgomerynikin luin vasta blogin olemassaoloaikana!

Myöhemmin luetuista sarjoista läheisiä ovat ainakin Untinen-Auelin Maan lapset ja Gabaldonin Muukalainen. Oikeastaan tekisi mieli nimetä Charlainen Harrisin Sookie Stackhouse -sarja suosikiksi ihan vaan siitä ilosta, että sain vielä lähes kolmikymppisenä hullaantua kuin parempikin teini! Ihanaa! 8)

Mutta sitä en ole vielä lukenut läheskään kokonaan, ja jos nyt hullaantumisesta puhutaan niin sitä on kyllä eniten aiheuttanut David Eddings Garion-kirjoillaan, ja niistä vielä se jälkimmäinen, vauhdikkaampana ja mielenkiintoisempana pitämäni osuus eli Mallorean taru. Se pitää lukea (vieläkin) uudelleen.

4. Suosikkisarjani suosikkikirja


No miten niistä nyt muka voi valita? Enhän edes juurikaan muista mitä missäkin osassa tarkalleen ottaen tapahtuu. Äh. Sanotaan nyt vaikka että Murgojen kuningas, koska siinä viimein päästään sukeltamaan alueelle joka Belgarionin tarun aikaan oli suuri, salaperäinen, uhkaavan pahaenteinen paikka, ja löydetään sieltä hyvinkin yllättäviä asioita.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Synttäriarvonta!

Takana on varsin keväinen talviloma Levillä: hiihdin, laskin mäkeä sekä suksilla että rattikelkalla (sekä kiskoin viimeksimainitun erinäisiä kertoja mäkeä ylös...), söin hyvin (moneen kertaan) sekä kävin kylpylässä ja islanninhevosvaelluksella (Kiitos Irpalle kavereineen!).

Kivaa siis oli, mutta nyt olen ihan jäljessä blogien lukemisessa - ja olettekin olleet 30 days of books -haasteen myötä hyvin tuotteliaita! :) Välillä kävin vähän kännykällä lueskelemassa jotain pahimpia vieroitusoireita lievittääkseni, mutta se yhteys ei ole niin huikean hyvä että olisin läheskään joka paikkaan ehtinyt. Aion hypätä mainittuun haasteeseen vielä itsekin mukaan ja mieluinen blogienluku-urakkakin siis odottaa, mutta ihan ensimmäiseksi täytyy juhlistaa synttäreitä arvonnalla!

Huomenna, 10.4., on nimittäin blogini 2-vuotissyntymäpäivä. Ja siinä onkin syytä juhlaan, sillä nämä kaksi vuotta ovat olleet todella mahtavia, antoisia ja mielenkiintoisia, ja saaneet minut rakastamaan kirjoja ja lukemista vielä entistäkin enemmän! :) Synttärien kunniaksi järjestän arvonnan, jossa on kierrätyshenkisesti tarjolla omasta hyllystäni poimittuja kirjoja - käytettyjä siis kaikki. Voittaja saa valita neljä kirjaa tästä pinosta:


Sen verran omistushaluinen valitettavasti olen, etten mitenkään kykene saamaan itseäni luopumaan niistä ihan supermegahyvistä. ;) Mutta paljon hyvää on silti tarjolla: kirjoja joista pidin, kirjoja joista kuulisin mielelläni muidenkin mielipiteitä, ja vähän sellaisiakin joiden yleisesti tunnustettu hienous ei itselleni ihan auennut, ja jotka siis ovat ansainneet paremman kodin. :)

Pehmeäkantiset:
Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu
Leena Lander: Käsky
Deborah Smith: Karhuvuoren varjo
Alice Munro: Kerjäläistyttö
Kovakantiset:
Peter Cameron: Andorra
Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki
Tom Egeland: Ympyrän pää
Vikas Swarup: Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin?
Chuck Palahniuk: Eloonjäänyt (Meten arvio)
Gil Courtemanche: Kigalin sunnuntait (Kustantajan esittely)
Anna Quindlen: Mustelmilla (Rachellen arvio)

Kolme viimeistä olen lukenut ennen blogia (ja tykkäsin), joten linkitin ne muualle - muut löytyvät blogistani vaikkapa hakutoiminnolla tai Kaikki kirjat -välilehden kautta.

Voittajalle siis lähetetään neljä hänen valitsemaansa kirjaa. Yksi arpa/osallistuja, ja sen voit lunastaa vastaamalla kommenteissa seuraavaan kysymykseen:


Minkä kirjan lukemista et juuri nyt malttaisi millään odottaa?



Sellaisia kirjoja voi toki olla suunnilleen sata, mutta mainitse joku! :) Omasta puolestani vastaan, että Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha. Olen himoinnut sen lukemista jo kuukausikaupalla, mutta miten aina muka voikin tulla jotain muuta!!! Nytkin olen onnistunut hamstraamaan kirjastosta pinon joka pitäisi ensin hoidella pois alta. Mutta kyllä mä vielä siihen pääsen käsiksi... :)

Arvonnan suoritan lauantaina 23.4.


Onnea matkaan ja kiitos niin vanhoille kuin uusillekin lukijoilleni seurasta tähän asti!