(Käännös tulossa WSOY:ltä nimellä Piiat, mutta ajankohtaa en osaa vielä kertoa. MUOKS: julkaistu syksyllä 2010)
Jackson, Mississippi 1962. Mustat kotiapulaiset kasvattavat valkoisten perheiden lapset, tekevät kotityöt ja laittavat ruoat ilmapiirissä, jossa rotujen välillä on tiukat rajat. Eri kaupat, sairaalat, wc:t - käyttäytymisen rajoista puhumattakaan.
Kirjassa saa äänensä kuuluviin kolme naista: Mustat kotiapulaiset Aibeleen ja Minny sekä Skeeter, nuori valkoinen nainen joka haluaa kertoa heidän tarinansa. Aibeleen hoitaa jo seitsemättätoista valkoista lastaan ja vaihtaa aina työpaikkaa siinä vaiheessa kun lapset lakkaavat olemasta "värisokeita". Minny on kaupungin paras kokki mutta on saanut vaivoikseen suuren suun, jolla on taipumus ajaa hänet ongelmiin työnantajiensa kanssa. Skeeter palaa yliopistosta valmistuneena kotiin äitinsä naittamispainostuksen kohteeksi ja joutuu toteamaan, että hänet kasvattanut perheen kotiapulainen Constantine on lähtenyt, eikä kukaan kerro syytä.
The Help on loistava romaani aiheesta, joka taitaa edelleen olla aika tulenarkaa tavaraa tarinan tapahtumaseudulla. Kirjan päätyttyä tuntui kuin olisi joutunut jättämään hyvien ystävien seuran, niin aidoilta ja eläviltä henkilöt vaikuttivat. Toivoin, pelkäsin, riemuitsin, turhauduin yhdessä heidän kanssaan. Minnyn sanavalmius hymyilytti. Oma vahva osansa tunnelman luomisessa oli myös (varsinkin Aibeleenin käyttämällä) murteella, jonka lukeminen oli nautittavaa.
Suomennos on siis tulossa, mikä on tietysti erittäin hieno juttu. Eräs asia kuitenkin huolestuttaa, nimittäin se mainittu murre. Yritin välillä lukiessani miettiä kuinka sen voisi nätisti kääntää mutta epätoivo iski aika äkkiä. Tsemppiä siis suomentajalle! :)
Suosittelen erittäin, erittäin lämpimästi. Laittakaa nimi mieleen! Jos joku harkitsee lukemista englanniksi mutta epäröi murteen vuoksi niin pelko pois, siihen on helppo päästä mukaan.
Ensimmäinen lause: Mae Mobley was born on a early Sunday morning in August, 1960.
Kustantaja Penguin 2009, 444 s.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rasismi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 18. kesäkuuta 2010
torstai 18. maaliskuuta 2010
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
1930-luvulla alabamalaisessa pikkukaupungissa lakimies Atticus Finch puolustaa oikeudessa mustaa miestä, jota syytetään valkoisen tytön raiskauksesta. Läheskään kaikki eivät ole sitä mieltä että se on viisas hanke, ja osansa pilkasta ja tapauksen seurauksista saavat kantaakseen myös Atticuksen lapset Jem ja Scout.
Kuin surmaisi satakielen on lämminhenkinen puheenvuoro tasa-arvon puolesta. Se on myös eläväntuntuinen kuvaus tarinan ajasta ja paikasta. Pikkukaupungin tunnelma, lapsuuden kesät, kotikadun ihmiset, täyteen ahtautunut oikeussali hiostavan kuumana kesäpäivänä - kaikki tuntui hyvin aidolta, kuin olisin itse ollut näitä asioita kokemassa. Suosittelen, tämä on helppolukuinen klassikko tärkeästä aiheesta.
Valitettavaa on se, että vaikka maailma osittain onkin muuttunut, ei kirjan sanoma ole suinkaan vanhentunut. Kannattaa käydä kurkkaamassa Peggy McIntoshin artikkelia White Privilege: Unpacking the Invisible Backpack, joka käsittelee etuja, joita valkoihoinen ei yleensä edes tiedosta saavansa jokapäiväisessä elämässään.
Ensimmäinen lause: Kun Jem-veljeni oli liki kolmetoistavuotias, hänen käsivartensa murtui pahasti kyynärpäästä.
Englanninkielinen alkuteos: To Kill a Mockingbird (1960)
Kustantaja Koko Kansan Kirjakerho 1984, 1. kerran suomeksi julk. Gummerus 1961, suom. Maija Westerlund, 374 s.
Kuin surmaisi satakielen on lämminhenkinen puheenvuoro tasa-arvon puolesta. Se on myös eläväntuntuinen kuvaus tarinan ajasta ja paikasta. Pikkukaupungin tunnelma, lapsuuden kesät, kotikadun ihmiset, täyteen ahtautunut oikeussali hiostavan kuumana kesäpäivänä - kaikki tuntui hyvin aidolta, kuin olisin itse ollut näitä asioita kokemassa. Suosittelen, tämä on helppolukuinen klassikko tärkeästä aiheesta.
Valitettavaa on se, että vaikka maailma osittain onkin muuttunut, ei kirjan sanoma ole suinkaan vanhentunut. Kannattaa käydä kurkkaamassa Peggy McIntoshin artikkelia White Privilege: Unpacking the Invisible Backpack, joka käsittelee etuja, joita valkoihoinen ei yleensä edes tiedosta saavansa jokapäiväisessä elämässään.
Ensimmäinen lause: Kun Jem-veljeni oli liki kolmetoistavuotias, hänen käsivartensa murtui pahasti kyynärpäästä.
Englanninkielinen alkuteos: To Kill a Mockingbird (1960)
Kustantaja Koko Kansan Kirjakerho 1984, 1. kerran suomeksi julk. Gummerus 1961, suom. Maija Westerlund, 374 s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

