Kiekkomaailmaa uhkaa yhteentörmäys valtavan punaisen tähden kanssa, ja pian yksi jos toinenkin haluaa löytää Rincewindin, velhon jonka päässä asuu maailman pelastamisessa tarvittava loitsu.
Ja siinä sivussa sitten tapahtuu monenmoista. Juoni ei oikeastaan juuri jäänyt mieleen, sikäli kuin siitä missään vaiheessa olinkaan kunnolla selvillä, sillä se oli yhtä sekava kuin ensimmäisessäkin kirjassa. Mutta eipä se taaskaan haitannut vaan viihdyin kyllä, kunhan vain pääsin ensin lukemisessa kunnolla vauhtiin. Uskon pitkäkestoisen alkutihkaisun johtuvan siitä, että ryhdyin lukemaan tätä liian pian Magian värin jälkeen. Sen verran samanlaisia nämä ovat. Täytynee pitää vähän pidempi tauko ennen seuraaviin osiin jatkamista, vaikka ne ovatkin oletettavasti parempia!
Ja jatkaahan tosiaan aion, sillä Pratchett on jo näillä ensimmäisillä parodiahenkisillä osilla onnistunut koukuttamaan sopivasti ja vakuuttamaan siitä, että Kiekkomaailma on paikka jossa haluan jatkossakin viettää aikaa. Jään siis mielenkiinnolla odottelemaan uusiin hahmoihin tutustumista ynnä muita kokemuksia!
Ensimmäinen lause: Aurinko nousi hitaasti aivan kuin ei olisi ollut varma, oliko nouseminen vaivan väärti.
Englanninkielinen alkuteos: The Light Fantastic (1986)
Ulkoasu: Täytyy kai vain sanoa samaa kuin edellisen kohdalla: kansí on kirjan henkeen sopiva vaikka ei muuten sen kummemmin silmää miellytäkään :) Kannen kuva: Josh Kirby.
Kustantaja Karisto 2004, suom. Marja Sinkkonen, 232 s.
perjantai 18. tammikuuta 2013
keskiviikko 9. tammikuuta 2013
Viime vuosi viimein pakettiin: tilastoja ja ne parhaimmat
Hieman tilastoja viime vuoden lukemisista! Aiempia vastaavia voi kurkata täältä ja täältä. Lista luetuista kirjoista löytyy ylempää, välilehdeltä.
Vuoden saldo 74 kirjaa, joista 8 oli äänikirjoja ja 66 paperisia. Jälkimmäisistä yhdeksän luin toiseen kertaan.
Sivuja yhteensä 19703 (jäipä harmillisen lähelle tuo 20000:n ylitys), äänikirjojen kuuntelua 109 h 35 min. Sivuja/kirja keskimäärin 299, pisin Connie Willisin Tuomiopäivän kirja 828 sivullaan, lyhin David Garnettin Lady into Fox 73 sivullaan.
Kirjoja naisilta 40, miehiltä 31, sekä miesten että naisten kirjoittamia 3. Oho, tulikin naisvalta pitkästä aikaa!
Omasta hyllystä 58, kirjastosta 16.
Romaaneja 56
Novellikokoelmia 3
Runokokoelmia 3
Näytelmiä 2
Esseekokoelmia 2
Muuta asiaproosaa 4
Sarjakuvia 2
Valokuvakirjoja 1
Kirjasarjojen oheisteoksia 1
Ihan mukava valikoima. Sarjakuvia ja novelleja olisi ainakin tarkoitus lukea haasteidenkin myötä tänä vuonna enemmän. Ja tietokirjoja!!
Kotimaisia 22, ulkomaisia 52.
Suomenkielisiä alkuteoksia 20
Englanninkielisiä alkuteoksia 18
Käännöksiä näistä kielistä:
englanti 22
ranska 6
ruotsi 3
hollanti 2
norja 1
japani 1 (suomennettu englanninnoksesta)
italia 1
Kotimaisten osuus ilahduttaa, mutta ulkomaisten kirjojen englantivaltaisuuteen en ole tyytyväinen. Kaiken lisäksi hyllyäni tutkiessani totesin, että sielläkin odottavat käännöskirjat ovat lähes järjestään englanninkielistä alkuperää. Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään?
Alkuteos julkaistu:
2010-l. 16
2000-l. 33
1990-l. 9
1980-l. 5
1960-l. 1
1950-l. 3
1930-l. 2
1920-l. 2
1800-l. 1
1600-l. 1
1500-l. 1
Tämä jakauma taas näyttää siltä, että sekaan on pujahtanut sopivasti muutakin kuin muutaman viime vuoden aikana julkaistua kirjallisuutta. Enemmänkin yllätti, että olen lukenut peräti kuusitoista noinkin uutta kirjaa. :D
Uusia kirjailijatuttavuuksia 30.
Ja sitten vuoden lukukokemusten top10! Järjestys on ihan vaan se, jossa olen nämä lukenut:
Päätin jättää uudelleen lukemani kirjat kokonaan pois parhaimpien listalta, koska ainakin osa niistä oli jo valmiiksi suosikkejani. Haluan kuitenkin mainita tässä vielä bonuksena ne kaksi, joista en muistanut juuri mitään tai yhtään mitään, ja jotka siksi onnistuivat yllättämään sillä kuinka hyviä olivatkaan:
Vuoden saldo 74 kirjaa, joista 8 oli äänikirjoja ja 66 paperisia. Jälkimmäisistä yhdeksän luin toiseen kertaan.
Sivuja yhteensä 19703 (jäipä harmillisen lähelle tuo 20000:n ylitys), äänikirjojen kuuntelua 109 h 35 min. Sivuja/kirja keskimäärin 299, pisin Connie Willisin Tuomiopäivän kirja 828 sivullaan, lyhin David Garnettin Lady into Fox 73 sivullaan.
Kirjoja naisilta 40, miehiltä 31, sekä miesten että naisten kirjoittamia 3. Oho, tulikin naisvalta pitkästä aikaa!
Omasta hyllystä 58, kirjastosta 16.
Romaaneja 56
Novellikokoelmia 3
Runokokoelmia 3
Näytelmiä 2
Esseekokoelmia 2
Muuta asiaproosaa 4
Sarjakuvia 2
Valokuvakirjoja 1
Kirjasarjojen oheisteoksia 1
Ihan mukava valikoima. Sarjakuvia ja novelleja olisi ainakin tarkoitus lukea haasteidenkin myötä tänä vuonna enemmän. Ja tietokirjoja!!
Kotimaisia 22, ulkomaisia 52.
Suomenkielisiä alkuteoksia 20
Englanninkielisiä alkuteoksia 18
Käännöksiä näistä kielistä:
englanti 22
ranska 6
ruotsi 3
hollanti 2
norja 1
japani 1 (suomennettu englanninnoksesta)
italia 1
Kotimaisten osuus ilahduttaa, mutta ulkomaisten kirjojen englantivaltaisuuteen en ole tyytyväinen. Kaiken lisäksi hyllyäni tutkiessani totesin, että sielläkin odottavat käännöskirjat ovat lähes järjestään englanninkielistä alkuperää. Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään?
Alkuteos julkaistu:
2010-l. 16
2000-l. 33
1990-l. 9
1980-l. 5
1960-l. 1
1950-l. 3
1930-l. 2
1920-l. 2
1800-l. 1
1600-l. 1
1500-l. 1
Tämä jakauma taas näyttää siltä, että sekaan on pujahtanut sopivasti muutakin kuin muutaman viime vuoden aikana julkaistua kirjallisuutta. Enemmänkin yllätti, että olen lukenut peräti kuusitoista noinkin uutta kirjaa. :D
Uusia kirjailijatuttavuuksia 30.
---------------------------------------------------------------------
Ja sitten vuoden lukukokemusten top10! Järjestys on ihan vaan se, jossa olen nämä lukenut:
Täytyy joka vuoden listalla yksi Jääskeläisen kirja olla! :) Vaikka säväytti miehen tuotannosta vähiten, on silti niin maagisen cinemaattinen että kuuluu tähän itsestäänselvästi.
Hengästyttää ja pakahduttaa ja ties mitä, kun ajattelen sitä kieltä millä tämä on kirjoitettu. Vuoden paras!
Atwoodin kerronta on upeaa, ja Iris päähenkilönä vakuutti täydellisesti.
Vahva, kiehtova ja omaperäinen matka vanhan ajan sirkuksen kummajaisten maailmaan.
Marie makaa vanhainkodin sängyssä mutta mieli liitää pitkin satavuotisen elämän tapahtumia. Hieno päähenkilö, hieno tarina, hienoa kieltä!
Vähillä sanoilla on kerrottu valtavasti asioita.
Ihan ehdoton elämys sellaiselle joka lumoutuu sateisen Irlannin jylhistä rantakallioista, merestä, vanhoista tarinoista ja levottomasta kulkijan luonteesta.
Surumielisen humoristinen, pieni suuri kirja.
Niemisen runous on ihanaa; viisasta, lämmintä ja tuttavallista. (Oikeasti en osaa erottaa tätä Vyötettiin ja vietiin -kokoelmasta, jonka luin heti perään, mutta kunhan nyt laitoin tähän jomman kumman. Pitäisi varmaan lukea enemmän runoja - luin viime vuonna kolme kokoelmaa jotka siis päätyivät käytännössä kaikki top10-listalle!)
Klassikko pääsi yllättämään! Nämä henkilöt ja kokemukset heidän seurassaan eivät helpolla unohdu.
-----------------------------------------------------------------------
Päätin jättää uudelleen lukemani kirjat kokonaan pois parhaimpien listalta, koska ainakin osa niistä oli jo valmiiksi suosikkejani. Haluan kuitenkin mainita tässä vielä bonuksena ne kaksi, joista en muistanut juuri mitään tai yhtään mitään, ja jotka siksi onnistuivat yllättämään sillä kuinka hyviä olivatkaan:
Dorrestein onnistuu yhdistämään upeasti hirvittävän tragedian ja lämpimän kerronnan.
Haikeankaunis ajatusleikki siitä, mitä aikansa sankarittarelle tapahtui sen jälkeen kun hän katosi jäljettömiin Tyynenmeren yllä.
maanantai 7. tammikuuta 2013
William Golding: Kärpästen herra
Viimeinen viime vuoden puolella lukemani kirja oli klassikko englantilaisista koulupojista, jotka päätyvät keskenään autiolle Tyynenmeren saarelle toisen maailmasodan aikana kun heitä kuljettava lentokone ammutaan alas. Aluksi saarella olo on jännittävää leikkiä, mutta kun valtapeli etenee ja sivistys murenee, osa pojista muuttuu suorastaan villi-ihmisiksi jotka käyttäytyvätkin sen mukaisesti.
Tapahtumien lähtökohta hieman häiritsi, koska en ainakaan näin yhtäkkiä keksi mitään syytä, miksi poikajoukkoa jonka nuorimmat ovat vain kuusivuotiaita, lennäteltäisiin toisella puolen maapalloa ilman vanhempiaan sodan aikana. Ehkä asialle löytyisi jotain todellisuuspohjaa Googlen uumenia tutkimalla mutta olkoon nyt, en taida olla ihan niin kiinnostunut että jaksaisin vaivautua. :)
Olihan se hätkäyttävää, millä tavalla muutos saarella tapahtui, mutta ei kirja silti järkyttänyt läheskään niin paljon kuin olisi voinut - ja paljonko sen olisi ehkä pitänyt. Johtunee pitkälti siitä, että en oikein päässyt yhdenkään henkilön lähelle enkä usko kenenkään jäävän erityisemmin mieleen. Homma meni lähinnä ulkokohtaiseksi läpilukemiseksi. Voi kyllä mennä osaksi senkin piikkiin, että kirja oli roikkunut muiden kiireiden vuoksi keskeneräisenä koko joulukuun ja lopulta halusin lähinnä vain päästä siitä viimein eroon.
Sama ongelma vaivaa tätä tekstiäkin: tavoitteena on pääasiassa saada viimeinenkin viime vuoden kirja blogiin asti niin että pääsen vihdoin tekemään yhteenvetoa, eikä kirjan tapahtumien suuremmalle mietiskelylle oikein riitä energiaa vaikka ainesta sellaiseen teoksessa kyllä olisikin. Tyydyn nyt ohjaamaan asiasta kiinnostuneet vaikkapa Joken luo! :)
Tästä omasta nuivanpuoleisesta suhtautumisestani huolimatta suosittelen kirjaan tutustumista. Jonain toisena ajankohtana olisin saattanut saada tästä irti hyvinkin paljon ajattelemisen aihetta.
Lukudiplomi-haasteesta kuittaan tällä kategorian Ihmisiä. Puolet suoritettu!
Ensimmäinen lause: Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti.
Englanninkielinen alkuteos: Lord of the Flies (1954)
Ulkoasu: Ei hullumpi! Sopivan alkukantainen. Kansi: Hans Andersson.
Kustantaja Otava 2003 (suomennoksen 1. painos 1960), suom. Juhana Perkki, 264 s.
Tapahtumien lähtökohta hieman häiritsi, koska en ainakaan näin yhtäkkiä keksi mitään syytä, miksi poikajoukkoa jonka nuorimmat ovat vain kuusivuotiaita, lennäteltäisiin toisella puolen maapalloa ilman vanhempiaan sodan aikana. Ehkä asialle löytyisi jotain todellisuuspohjaa Googlen uumenia tutkimalla mutta olkoon nyt, en taida olla ihan niin kiinnostunut että jaksaisin vaivautua. :)
Olihan se hätkäyttävää, millä tavalla muutos saarella tapahtui, mutta ei kirja silti järkyttänyt läheskään niin paljon kuin olisi voinut - ja paljonko sen olisi ehkä pitänyt. Johtunee pitkälti siitä, että en oikein päässyt yhdenkään henkilön lähelle enkä usko kenenkään jäävän erityisemmin mieleen. Homma meni lähinnä ulkokohtaiseksi läpilukemiseksi. Voi kyllä mennä osaksi senkin piikkiin, että kirja oli roikkunut muiden kiireiden vuoksi keskeneräisenä koko joulukuun ja lopulta halusin lähinnä vain päästä siitä viimein eroon.
Sama ongelma vaivaa tätä tekstiäkin: tavoitteena on pääasiassa saada viimeinenkin viime vuoden kirja blogiin asti niin että pääsen vihdoin tekemään yhteenvetoa, eikä kirjan tapahtumien suuremmalle mietiskelylle oikein riitä energiaa vaikka ainesta sellaiseen teoksessa kyllä olisikin. Tyydyn nyt ohjaamaan asiasta kiinnostuneet vaikkapa Joken luo! :)
Tästä omasta nuivanpuoleisesta suhtautumisestani huolimatta suosittelen kirjaan tutustumista. Jonain toisena ajankohtana olisin saattanut saada tästä irti hyvinkin paljon ajattelemisen aihetta.
Lukudiplomi-haasteesta kuittaan tällä kategorian Ihmisiä. Puolet suoritettu!
Ensimmäinen lause: Vaaleatukkainen poika hivuttautui alas kalliolta ja lähti pyrkimään laguunia kohti.
Englanninkielinen alkuteos: Lord of the Flies (1954)
Ulkoasu: Ei hullumpi! Sopivan alkukantainen. Kansi: Hans Andersson.
Kustantaja Otava 2003 (suomennoksen 1. painos 1960), suom. Juhana Perkki, 264 s.
lauantai 5. tammikuuta 2013
J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin
Ei niin että Belladonna Tukilla olisi ollut mitään seikkailuja sen jälkeen kun hänestä tuli Bungo Reppulin vaimo. - - Mutta on silti todennäköistä että heidän ainoa poikansa Bilbo, joka näytti aivan kunnollisen ja mutkattoman isänsä kopiolta ja käyttäytyi täysin hänen laillaan, oli sittenkin perinyt jotakin omistuista Tukien puolelta, jotakin joka vain odotti tilaisuutta päästä esiin. Tilaisuutta ei tullut ennen kuin Bilbo oli täysikasvuinen, siinä viisissäkymmenissä, ja asui isänsä rakentamassa kauniissa hobitinkolossa jonka olen juuri teille kuvaillut, ei ennen kuin hän näytti tosiaan asettuneen peruuttamattomasti aloilleen.
Hobitit eivät siis yleensä juuri välitä seikkailuista, mutta siitä huolimatta Bilbo Reppuli päätyy lähtemään Gandalf-velhon ja kääpiöiden mukana matkalle, jonka tavoitteena on vapauttaa kääpiöiden vanha vuorensisäinen kaupunki aarteineen lohikäärme Smaugin vallasta.
Mieheltä lahjaksi saamani Hobitti pelasti sopivasti joulukuun, joka meinasi päätyä yhdeksi isoksi lukujumitukseksi. Tolkienin sujuvaan, vähän jutustelunsävyiseen kerrontaan oli helppo hypätä mukaan. Aikoinaan TSH:ta lukiessani olin välillä melko tylsistynyt, mutta tämän kanssa ei sellaista ongelmaa ollut vaan tapahtumat edistyivät reippaammin. (Voi tosin olla, ettei mainittu trilogiakaan enää nykyään niin tylsistyttäisi; täytyy kokeilla joskus.)
Ei tämä elämää suurempi lukukokemus ollut, mutta onpahan mainio kertomus yhden hobitin suuresta seikkailusta, jolla oli paljon hienoja hetkiä ja myös kauaskantoisia seurauksia Klonkun kohtaamisen ja sormuksen löytämisen vuoksi. Luulen sitä paitsi, että tulen myöhemmin muistelemaan kirjaa suuremmalla lämmöllä kuin heti sen luettuani.
Kävin katsomassa elokuvankin luettuani juuri sopivasti kolmanneksen kirjasta, ja olihan se komeaa katseltavaa. Jatko-osia odotellessa!
Ensimmäinen lause: Kolossa maan sisällä asui hobitti.
Englanninkielinen alkuteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)
Ulkoasu: Leffakannet harvemmin saavat osakseen suurta ihailuani, mutta tämä on mielestäni onnistunut ja oikein sopiva; hobitti astuu kolostaan suureen maailmaan ja silleen. :) Päällyksen kuvitus: Warner Bros. Entertainment Inc.
Kustantaja WSOY 2012 (suomennoksen 1. painos 1985), suom. Kersti Juva, runot suom. Panu Pekkanen, 328 s.
Hobitit eivät siis yleensä juuri välitä seikkailuista, mutta siitä huolimatta Bilbo Reppuli päätyy lähtemään Gandalf-velhon ja kääpiöiden mukana matkalle, jonka tavoitteena on vapauttaa kääpiöiden vanha vuorensisäinen kaupunki aarteineen lohikäärme Smaugin vallasta.
Mieheltä lahjaksi saamani Hobitti pelasti sopivasti joulukuun, joka meinasi päätyä yhdeksi isoksi lukujumitukseksi. Tolkienin sujuvaan, vähän jutustelunsävyiseen kerrontaan oli helppo hypätä mukaan. Aikoinaan TSH:ta lukiessani olin välillä melko tylsistynyt, mutta tämän kanssa ei sellaista ongelmaa ollut vaan tapahtumat edistyivät reippaammin. (Voi tosin olla, ettei mainittu trilogiakaan enää nykyään niin tylsistyttäisi; täytyy kokeilla joskus.)
Ei tämä elämää suurempi lukukokemus ollut, mutta onpahan mainio kertomus yhden hobitin suuresta seikkailusta, jolla oli paljon hienoja hetkiä ja myös kauaskantoisia seurauksia Klonkun kohtaamisen ja sormuksen löytämisen vuoksi. Luulen sitä paitsi, että tulen myöhemmin muistelemaan kirjaa suuremmalla lämmöllä kuin heti sen luettuani.
Kävin katsomassa elokuvankin luettuani juuri sopivasti kolmanneksen kirjasta, ja olihan se komeaa katseltavaa. Jatko-osia odotellessa!
Ensimmäinen lause: Kolossa maan sisällä asui hobitti.
Englanninkielinen alkuteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)
Ulkoasu: Leffakannet harvemmin saavat osakseen suurta ihailuani, mutta tämä on mielestäni onnistunut ja oikein sopiva; hobitti astuu kolostaan suureen maailmaan ja silleen. :) Päällyksen kuvitus: Warner Bros. Entertainment Inc.
Kustantaja WSOY 2012 (suomennoksen 1. painos 1985), suom. Kersti Juva, runot suom. Panu Pekkanen, 328 s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)