Viime syksynä Amman lukuhetki -blogissa järjestettiin kirjabloggaajien Kaikkien aikojen paras kirja -äänestys, jonka parhaimmisto julkistettiin kuopiolaisessa Kirjakantti-kirjallisuustapahtumassa. Sittemmin Amman eli Aino-Maria Savolaisen ja Lumiomena-blogin Katja Jalkasen yhteistyön tuloksena syntyi tämä kirja, joka esittelee tuon äänestyksen 50 eniten ääniä saanutta kirjaa. Parhaiden kirjojen listaaminen on toki hankalaa ja häilyväistä, ja jos äänestys suoritettaisiin nyt, lista olisi varmasti jo osittain erilainen. Mutta eipä anneta sen häiritä listaamisen iloa! Mukavan monipuolisen valikoiman uusia ja vanhoja kirjoja olemme näköjään saaneet kasaan. :)
Kirjojen asiantuntevat esittelyt ovat mukavaa luettavaa, ja jopa yllättävänkin koukuttavaa myös, sillä päädyin lukemaan lähes koko kirjan yhdeltä istumalta kun en malttanut lopettaa. Yksi oikolukukerta olisi kyllä ollut vielä paikallaan, mutta eipä se häirinnyt vanhojen lukukokemusten muistelua eikä uusia kohtaan syntynyttä tai entisestään kasvanutta houkutusta. Listahan piti toki kopioida blogin välilehdelle jolta löytyy muitakin kirjalistauksia. Tällä hetkellä olen lukenut noista viidestäkymmenestä 28, yksi on kesken ja ainakin kolmetoista aion ihan varmasti lukea. Ehkäpä muutaman muunkin. :)
Sopii erityisen hyvin luettavaksi sellaiselle, joka haluaa vinkkejä lukemisen arvoisista kirjoista, mutta totta kai myös muille kirjafaneille. Jokaisen esitellyn teoksen yhteydessäkin mainitaan, kenelle sitä erityisesti suositellaan. Mieleen jäi kohta, jossa Taru sormusten herrasta -trilogiaa suositellaan usean aamiaisen ystäville! :D
Ulkoasu: Kansi on kaunis ja taitto tyylikästä ja ilmavaa!
Kustantaja Avain 2014, 256 s.
lauantai 28. kesäkuuta 2014
maanantai 23. kesäkuuta 2014
William Styron: Sofien valinta
Nuori aloitteleva kirjailija Stingo on muuttanut etelävaltioista New Yorkiin. Vuokrattuaan huoneen kauttaaltaan vaaleanpunaiseksi maalatusta asuntolasta hän tutustuu Auschwitzista selviytyneeseen puolalaiseen Sofieen ja tämän amerikanjuutalaiseen poikaystävään, valovoimaiseen mutta ailahtelevaiseen Nathaniin. Yhdessä vietettyjen kuukausien aikana Sofien menneisyyden tapahtumat sekä hänen ja Nathanin suhteen todellinen tila paljastuvat Stingolle pikkuhiljaa.
Sofien valinta on monisyinen romaani - välillä tuntuu että liiankin monisyinen, sillä samaan pakettiin mahdutetaan Stingon alkava kirjailijanura, naisseikkailut (tai ainakin niiden yritykset), etelävaltioiden orjuustraumat, holokaustia niin uhrien kuin natsienkin näkökulmasta, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Kokonaisuus on kyllä toisaalta kiinnostava, mutta Stingo jaarittelee kerronnassaan liikaa eivätkä henkilöt sytytä ihan oikeasti. Sofiessakin jokin häiritsee niin, ettei hän missään vaiheessa tunnu oikein kunnolla istuvan osaansa. Se hirvittävä valinta, jonka hän joutui tekemään, voisi kyllä toisaalta vaikuttaa mieleen hyvin monin tavoin, niin että lähes minkä tahansa lopputuloksen voisi perustella uskottavasti, mutta silti jokin hänessä tökkii eikä suostu asettumaan kohdalleen.
Harkitsin kesken jättämistäkin jossain puolen välin paikkeilla, mutta tulinpa kuitenkin jatkaneeksi (klassikkomaineella ja yhden sivistyksellisen aukon paikkaamisella oli osansa asiassa :) ja pian kirja alkoikin onneksi vetää paremmin tapahtumien tahdin kiihtyessä. Sen loputtua jäi silti sellainen olo, että enpä olisi menettänyt mitään erityisen mielenkiintoista vaikka olisin lukemisen keskeyttänytkin.
Ensimmäinen lause: Manhattanilta oli noihin aikoihin miltei mahdotonta löytää halpaa huonetta, joten minun oli muutettava Brooklyniin.
Englanninkielinen alkuteos: Sophie's Choice (1979)
Ulkoasu: Jos tuon naisen on tarkoitus olla Sofie, niin kuvan valitsija ei ole tainnut lukea kirjasta kuvausta tämän ulkonäöstä...
Suomentanut Pentti Lehtinen
Kustantaja Otava 2006 (ilm. 1. kerran suomeksi 1982), 603 s.
Sofien valinta on monisyinen romaani - välillä tuntuu että liiankin monisyinen, sillä samaan pakettiin mahdutetaan Stingon alkava kirjailijanura, naisseikkailut (tai ainakin niiden yritykset), etelävaltioiden orjuustraumat, holokaustia niin uhrien kuin natsienkin näkökulmasta, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Kokonaisuus on kyllä toisaalta kiinnostava, mutta Stingo jaarittelee kerronnassaan liikaa eivätkä henkilöt sytytä ihan oikeasti. Sofiessakin jokin häiritsee niin, ettei hän missään vaiheessa tunnu oikein kunnolla istuvan osaansa. Se hirvittävä valinta, jonka hän joutui tekemään, voisi kyllä toisaalta vaikuttaa mieleen hyvin monin tavoin, niin että lähes minkä tahansa lopputuloksen voisi perustella uskottavasti, mutta silti jokin hänessä tökkii eikä suostu asettumaan kohdalleen.
Harkitsin kesken jättämistäkin jossain puolen välin paikkeilla, mutta tulinpa kuitenkin jatkaneeksi (klassikkomaineella ja yhden sivistyksellisen aukon paikkaamisella oli osansa asiassa :) ja pian kirja alkoikin onneksi vetää paremmin tapahtumien tahdin kiihtyessä. Sen loputtua jäi silti sellainen olo, että enpä olisi menettänyt mitään erityisen mielenkiintoista vaikka olisin lukemisen keskeyttänytkin.
Ensimmäinen lause: Manhattanilta oli noihin aikoihin miltei mahdotonta löytää halpaa huonetta, joten minun oli muutettava Brooklyniin.
Englanninkielinen alkuteos: Sophie's Choice (1979)
Ulkoasu: Jos tuon naisen on tarkoitus olla Sofie, niin kuvan valitsija ei ole tainnut lukea kirjasta kuvausta tämän ulkonäöstä...
Suomentanut Pentti Lehtinen
Kustantaja Otava 2006 (ilm. 1. kerran suomeksi 1982), 603 s.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Asta Honkamaa: Naisen maisema
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Asta Honkamaan esikoiskokoelma sisältää runoja aikuisen naisen elämästä, monenlaisista niin helpoista kuin vaikeistakin hetkistä. Alussa ollaan vanhalla tutulla naisporukalla viettämässä kesäpäiviä mökillä. Tunnetaan toisten nukkuma-asennot ja tavat tarttua lusikkaan, juodaan viiniä laiturilla, välillä alasti, vaikka sataisikin, nautitaan aamukahvista neljä tuntia, niin että on edelleen aamu ja tuntuu että tämä päivä ja tämä kesä ei ehkä koskaan lopu. Mökillä on "viikkolehtiä joista on kaikki ristisanat täytetty jo seitsemänkymmentäluvulla" ja siellä heitetään löylyä "samassa saunassa kuin äiti ja äidin äiti, tämän äiti".
Luin yllä kuvatun mökkijakson ensimmäisen kerran istuessani juuri suihkusta tulleena, tukka märkänä nojatuolilla johon paistoi keväisen päivän kirkas ja lämmin aurinko, ja teksti tuntui sopivan loistavasti juuri siihen hetkeen. Myöhemmin ollaan toisenlaisissa tunnelmissa; ahdistutaan ahmimiskohtauksesta, tai on päädytty pisteeseen jossa "aamun ensimmäinen ajatus salpaa kivullaan". Välillä kuullaan pieniä proosarunomuotoisia tarinoita tosielämän lyyrisistä novellihetkistä, tai toisaalta siitä, kuinka täysi elämä voi löytyä etelän aurinkorannan sijaan arjesta, jäisestä maasta ja ajoissa maksetusta laskusta.
Joissain runoissa sisällön pointti meni itseltäni ohi, hukkui johonkin kiihkeästi ryöpyttävän tekstin sekaan. Useaan otteeseen runojen kielessä myös pilkahteli tarpeettoman tuntuista rujoutta, joka aina pikkuisen hyppäsi silmille. Oma arkinen kielenkäyttöni ei tosiaankaan ole erityisen sievistelevää, mutta huomaan, että runoni nauttisin mieluummin ilman perseitä ja kusella käymisiä. :) Mutta tämähän on toki vain makuasia - jollekin muulle Honkamaan sanavalinnat saattavat tuoda aivan tervetullutta särmää lukukokemukseen.
Huomattavasti enemmän oli kuitenkin hyviä hetkiä, joina sain nauttia taitavasti kuvatuista ajatuksista. Tähän kokoelmaan oli mukavaa tutustua! Lainaan vielä loppuun joitakin erityisesti mieleeni jääneitä katkelmia:
"Kaikki on mahdollista,
kunhan silmistä vain heijastuu kaikki se viattomuus
joka täysi-ikäisen ihmisen silmistä on ylipäätään mahdollista heijastua."
*****
"Miten mieletön loukkaus se onkaan, ettei elämä voi olla koko ajan se hetki
kun saan suuhuni kovan karkin tai mantelin."
*****
"Sitten, joskus, samalla vihdoin ja aivan puun takaa,
tulee ensimmäinen sekunti jonka hengität helposti.
Ja se on oikeastaan se piste jossa voitat.
Sillä sen ensimmäisen sekuntin kanssa tulee tieto siitä,
että se tulee venymään minuutiksi,
ja se tulee jonain päivänä venymään tunniksi.
Että maailmassa on mahdollista elää kokonainen vuorokausi siten että
tahtoo elää sen alusta loppuun!"
Ulkoasu: Kansi on hieman utuisella tavalla kaunis, mutta ehkä siinä voisi olla myös jotain pientä särmää. Se kyllä ilahduttaa, että kirja on painettu laadukkaalle paperille jota tekisi mieli hiplailla pitempäänkin! Kannen kuva: Joakim Pusenius, typografia: Mika Tuominen.
Kustantaja Books North 2014, 41 s.
Asta Honkamaan esikoiskokoelma sisältää runoja aikuisen naisen elämästä, monenlaisista niin helpoista kuin vaikeistakin hetkistä. Alussa ollaan vanhalla tutulla naisporukalla viettämässä kesäpäiviä mökillä. Tunnetaan toisten nukkuma-asennot ja tavat tarttua lusikkaan, juodaan viiniä laiturilla, välillä alasti, vaikka sataisikin, nautitaan aamukahvista neljä tuntia, niin että on edelleen aamu ja tuntuu että tämä päivä ja tämä kesä ei ehkä koskaan lopu. Mökillä on "viikkolehtiä joista on kaikki ristisanat täytetty jo seitsemänkymmentäluvulla" ja siellä heitetään löylyä "samassa saunassa kuin äiti ja äidin äiti, tämän äiti".
Luin yllä kuvatun mökkijakson ensimmäisen kerran istuessani juuri suihkusta tulleena, tukka märkänä nojatuolilla johon paistoi keväisen päivän kirkas ja lämmin aurinko, ja teksti tuntui sopivan loistavasti juuri siihen hetkeen. Myöhemmin ollaan toisenlaisissa tunnelmissa; ahdistutaan ahmimiskohtauksesta, tai on päädytty pisteeseen jossa "aamun ensimmäinen ajatus salpaa kivullaan". Välillä kuullaan pieniä proosarunomuotoisia tarinoita tosielämän lyyrisistä novellihetkistä, tai toisaalta siitä, kuinka täysi elämä voi löytyä etelän aurinkorannan sijaan arjesta, jäisestä maasta ja ajoissa maksetusta laskusta.
Joissain runoissa sisällön pointti meni itseltäni ohi, hukkui johonkin kiihkeästi ryöpyttävän tekstin sekaan. Useaan otteeseen runojen kielessä myös pilkahteli tarpeettoman tuntuista rujoutta, joka aina pikkuisen hyppäsi silmille. Oma arkinen kielenkäyttöni ei tosiaankaan ole erityisen sievistelevää, mutta huomaan, että runoni nauttisin mieluummin ilman perseitä ja kusella käymisiä. :) Mutta tämähän on toki vain makuasia - jollekin muulle Honkamaan sanavalinnat saattavat tuoda aivan tervetullutta särmää lukukokemukseen.
Huomattavasti enemmän oli kuitenkin hyviä hetkiä, joina sain nauttia taitavasti kuvatuista ajatuksista. Tähän kokoelmaan oli mukavaa tutustua! Lainaan vielä loppuun joitakin erityisesti mieleeni jääneitä katkelmia:
"Kaikki on mahdollista,
kunhan silmistä vain heijastuu kaikki se viattomuus
joka täysi-ikäisen ihmisen silmistä on ylipäätään mahdollista heijastua."
*****
"Miten mieletön loukkaus se onkaan, ettei elämä voi olla koko ajan se hetki
kun saan suuhuni kovan karkin tai mantelin."
*****
"Sitten, joskus, samalla vihdoin ja aivan puun takaa,
tulee ensimmäinen sekunti jonka hengität helposti.
Ja se on oikeastaan se piste jossa voitat.
Sillä sen ensimmäisen sekuntin kanssa tulee tieto siitä,
että se tulee venymään minuutiksi,
ja se tulee jonain päivänä venymään tunniksi.
Että maailmassa on mahdollista elää kokonainen vuorokausi siten että
tahtoo elää sen alusta loppuun!"
Ulkoasu: Kansi on hieman utuisella tavalla kaunis, mutta ehkä siinä voisi olla myös jotain pientä särmää. Se kyllä ilahduttaa, että kirja on painettu laadukkaalle paperille jota tekisi mieli hiplailla pitempäänkin! Kannen kuva: Joakim Pusenius, typografia: Mika Tuominen.
Kustantaja Books North 2014, 41 s.
torstai 19. kesäkuuta 2014
Maraton alkaa ihan kohta!
Maratonvalmistelut alkavat olla lukemisen aloittamista vaille valmiina, ja sen ajattelin tehdä klo 11 eli hyvin pian! Ensimmäisenä taidan tarttua Johanna Adorjánin kirjaan Rakkaudessa erottamattomat. Koko tyrkylle valkkaamaani kirjapinoa voit katsella edellisessä postauksessani. Päivittelen edistymistäni tähän aina välillä!
Klo 14:14
Rakkaudessa erottamattomat luettu, 204 sivua. Kiinnostavaa, nopealukuista ja surumielisestä aiheesta huolimatta hyvin eteenpäin vetävää tekstiä, sopiva maratonkirja siis! Seuraavaksi ehkäpä Shakespearea! :)
Klo 16:20
Loppiaisaatto luettu, sivuja 138 kun jätetään laskematta pitkä esipuhe jonka harppasin. Vähän välillä hihityttikin mutta muuten itse tarina tuli lähinnä vain luettua läpi. Sujuvasta Pentti Saaritsan käännöksestä kyllä nautin!
Ennen Shakespearea jo söinkin vähän välipalaa mutta taas on nälkä, joten täytyy hoitaa se ongelma välillä. :) Seuraavaa kirjaa en ole vielä päättänyt.
Klo 17:30
Lueskelin osin ruoanlaiton ja syömisen lomassa Anne Leinosen novellin Koiperhoset kokoelmasta Valkeita lankoja (29 sivua). Avausnovelli lupailee kiehtovan vinksahtaneita spefihetkiä jatkossakin. Nyt kuitenkin otan jotain muuta mukaan kun lähden viemään poikaa läheiselle urheilukentälle yleisurheilukouluun. Raitis ilma ei varmaankaan ole tässä vaiheessa ollenkaan pahitteeksi!
Klo 23:00
Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi, 157 sivua, on maratonin kolmas loppuun luettu kirja. Tekstin tyylistä pidin, mutta sisällöltä odotin jotain dramaattisempaa, eivätkä vanhojen muistojen uudelleen avautuminen ja arvionti ja niiden suhteuttaminen myöhempään elämään erityisesti iskeneet.
Ihan vielä ei nukuttaisi, katsotaan jos vaikka novellin tai pari vielä lukisin.
Klo 6:20
Suunnittelin kyllä herääväni pikkuisen myöhemmin, mutta monivuotinen vuorotyö ja sen vuoksi varhain herääminen tuppaa nykyään häiritsemään aamuyön unia. Näin lukumaratonin aikana se ei kuitenkaan ollenkaan harmita, tarpeeksi sängyssä pyörittyäni nousin siis käyttämään jäljellä olevaa lukuaikaa hyödyksi. :)
Illalla luin vielä toisen Leinosen novellin nimeltä Mestariseppä, 16 sivua. Ei vielä mitään tajunnanräjäyttävää, mutta edelleen odotan uteliaana millaisiin todellisuuksiin kokoelma vie. Seuraavaksi Sarri Nirosen Tähdenpeitto!
Klo 8:25
129-sivuinen Tähdenpeitto luettu. Kaunis se ainakin on, täynnä viiltävää nuoruutta. Täytyy vähän sulatella!
Hmm, kaksi ja puoli tuntia aikaa. Muumia vai Haahtelaa?? Mietin vielä pikku hetken.
Klo 10:10
Haahtelan Traumbach, 112 sivua, oli vähän liiankin haahuileva makuuni, eikä nuoren miehen kuljeskelu kaupungilla oikein jaksanut kiinnostaa. Maratonin loppumetreillä lukemisellakin saattaa tietysti olla osansa, mutta en usko että kirja olisi iskenyt merkittävästi enemmän muulloinkaan. Vähän vielä ehtii, ehkäpä Grantasta jotain!
Klo 11:00
Päätin maratonin lukemalla kolme novellia Grantasta: Roberto Bolañon Everstin pojan, Juha Itkosen Torstain ja Riikka Ala-Harjan Nälän (13+6+4 sivua). Omat ansionsa oli kaikilla, mutta yksikään tuskin jää pitemmän päälle mieleen.
Luin siis viisi kokonaista kirjaa ja viisi novellia, yhteensä 808 sivua. Huimimpien maratoonareiden luvuista jäätiin vielä kauas mutta en ole niin nopea lukija että voisin sellaisista haaveillakaan. Eikä tämä toki mikään kilpailu olekaan! :) Tämä oli ensimmäinen lukumaratonini, ja lopulta ehdin lukea enemmän kuin ennakkoon arvelinkaan. Kivaa oli! Nyt tekisi oikeastaan mieli vaan lukea lisää... :D
Logo: M. Carole |
Klo 14:14
Rakkaudessa erottamattomat luettu, 204 sivua. Kiinnostavaa, nopealukuista ja surumielisestä aiheesta huolimatta hyvin eteenpäin vetävää tekstiä, sopiva maratonkirja siis! Seuraavaksi ehkäpä Shakespearea! :)
Klo 16:20
Loppiaisaatto luettu, sivuja 138 kun jätetään laskematta pitkä esipuhe jonka harppasin. Vähän välillä hihityttikin mutta muuten itse tarina tuli lähinnä vain luettua läpi. Sujuvasta Pentti Saaritsan käännöksestä kyllä nautin!
Ennen Shakespearea jo söinkin vähän välipalaa mutta taas on nälkä, joten täytyy hoitaa se ongelma välillä. :) Seuraavaa kirjaa en ole vielä päättänyt.
Klo 17:30
Lueskelin osin ruoanlaiton ja syömisen lomassa Anne Leinosen novellin Koiperhoset kokoelmasta Valkeita lankoja (29 sivua). Avausnovelli lupailee kiehtovan vinksahtaneita spefihetkiä jatkossakin. Nyt kuitenkin otan jotain muuta mukaan kun lähden viemään poikaa läheiselle urheilukentälle yleisurheilukouluun. Raitis ilma ei varmaankaan ole tässä vaiheessa ollenkaan pahitteeksi!
Klo 23:00
Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi, 157 sivua, on maratonin kolmas loppuun luettu kirja. Tekstin tyylistä pidin, mutta sisällöltä odotin jotain dramaattisempaa, eivätkä vanhojen muistojen uudelleen avautuminen ja arvionti ja niiden suhteuttaminen myöhempään elämään erityisesti iskeneet.
Ihan vielä ei nukuttaisi, katsotaan jos vaikka novellin tai pari vielä lukisin.
Klo 6:20
Suunnittelin kyllä herääväni pikkuisen myöhemmin, mutta monivuotinen vuorotyö ja sen vuoksi varhain herääminen tuppaa nykyään häiritsemään aamuyön unia. Näin lukumaratonin aikana se ei kuitenkaan ollenkaan harmita, tarpeeksi sängyssä pyörittyäni nousin siis käyttämään jäljellä olevaa lukuaikaa hyödyksi. :)
Illalla luin vielä toisen Leinosen novellin nimeltä Mestariseppä, 16 sivua. Ei vielä mitään tajunnanräjäyttävää, mutta edelleen odotan uteliaana millaisiin todellisuuksiin kokoelma vie. Seuraavaksi Sarri Nirosen Tähdenpeitto!
Klo 8:25
129-sivuinen Tähdenpeitto luettu. Kaunis se ainakin on, täynnä viiltävää nuoruutta. Täytyy vähän sulatella!
Hmm, kaksi ja puoli tuntia aikaa. Muumia vai Haahtelaa?? Mietin vielä pikku hetken.
Klo 10:10
Haahtelan Traumbach, 112 sivua, oli vähän liiankin haahuileva makuuni, eikä nuoren miehen kuljeskelu kaupungilla oikein jaksanut kiinnostaa. Maratonin loppumetreillä lukemisellakin saattaa tietysti olla osansa, mutta en usko että kirja olisi iskenyt merkittävästi enemmän muulloinkaan. Vähän vielä ehtii, ehkäpä Grantasta jotain!
Klo 11:00
Päätin maratonin lukemalla kolme novellia Grantasta: Roberto Bolañon Everstin pojan, Juha Itkosen Torstain ja Riikka Ala-Harjan Nälän (13+6+4 sivua). Omat ansionsa oli kaikilla, mutta yksikään tuskin jää pitemmän päälle mieleen.
Luin siis viisi kokonaista kirjaa ja viisi novellia, yhteensä 808 sivua. Huimimpien maratoonareiden luvuista jäätiin vielä kauas mutta en ole niin nopea lukija että voisin sellaisista haaveillakaan. Eikä tämä toki mikään kilpailu olekaan! :) Tämä oli ensimmäinen lukumaratonini, ja lopulta ehdin lukea enemmän kuin ennakkoon arvelinkaan. Kivaa oli! Nyt tekisi oikeastaan mieli vaan lukea lisää... :D
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Blogistanian kesälukumaratonille valmistautumista
Tämän viikon torstaina 19.6. järjestetään blogistanian tämän kesän ensimmäinen yhteinen 24h-lukumaraton. Kahden viimekesäisen maratonin aikana luettiin yhteensä yli 50 000 sivua. Ne eivät omiin aikatauluihini sopineet mutta nyt pääsen onneksi kruunaamaan kesälomani loppumetrit maratoonaamalla! :)
Homman idea on siis lukea mahdollisimman paljon 24:n tunnin aikana. Tapahtuman löyhistä säännöistä kerrotaan lisää emäntänä toimivan Annamin blogissa, jossa voit myös ilmoittautua mukaan. Osallistua voivat niin bloggaajat kuin blogittomatkin, joten jos yhtään kutkuttaa niin lähde ihmeessä kokeilemaan. :) Tämän voi tehdä ihan oman aikataulunsa ehdoilla, eikä maratoonauksen suinkaan ole tarkoitus olla jääräpäistä suorittamista vaan leikkimielinen lukemisen juhla. Ja tapaahan kai ihan oikeillakin maratoneilla olla vaihtoehtoina myös puolikas ja vartti, jos täysmittainen kauhistuttaa! :)
Valikoin jo omasta hyllystäni pinon kirjoja torstaita odottamaan. Määrä on toki reilusti ylimitoitettu (en ole kovinkaan nopea lukija, saa nähdä pääsenkö lopulta muutamaa sataa sivua edemmäs) mutta vaihtoehtojahan pitää olla monenlaisten lukufiilisten varalta!
Pinosta löytyy monen tyylisiä lyhyitä romaaneja/pienoisromaaneja (sekä luottokoukuttajana Vargas-dekkari siltä varalta että kaikki muu alkaa tökkiä), näytelmä, sarjakuva sekä pari novellien ja Grantan tapauksessa muidenkin lyhyiden tekstien kokoelmaa. Eiköhän noilla päästä matkaan, ja jos yllättäen alkaakin tehdä mieli ihan jotain muuta, niin hyllyhän on onneksi ihan käden ulottuvilla! :)
Logo: M. Carole |
Homman idea on siis lukea mahdollisimman paljon 24:n tunnin aikana. Tapahtuman löyhistä säännöistä kerrotaan lisää emäntänä toimivan Annamin blogissa, jossa voit myös ilmoittautua mukaan. Osallistua voivat niin bloggaajat kuin blogittomatkin, joten jos yhtään kutkuttaa niin lähde ihmeessä kokeilemaan. :) Tämän voi tehdä ihan oman aikataulunsa ehdoilla, eikä maratoonauksen suinkaan ole tarkoitus olla jääräpäistä suorittamista vaan leikkimielinen lukemisen juhla. Ja tapaahan kai ihan oikeillakin maratoneilla olla vaihtoehtoina myös puolikas ja vartti, jos täysmittainen kauhistuttaa! :)
Valikoin jo omasta hyllystäni pinon kirjoja torstaita odottamaan. Määrä on toki reilusti ylimitoitettu (en ole kovinkaan nopea lukija, saa nähdä pääsenkö lopulta muutamaa sataa sivua edemmäs) mutta vaihtoehtojahan pitää olla monenlaisten lukufiilisten varalta!
Pinosta löytyy monen tyylisiä lyhyitä romaaneja/pienoisromaaneja (sekä luottokoukuttajana Vargas-dekkari siltä varalta että kaikki muu alkaa tökkiä), näytelmä, sarjakuva sekä pari novellien ja Grantan tapauksessa muidenkin lyhyiden tekstien kokoelmaa. Eiköhän noilla päästä matkaan, ja jos yllättäen alkaakin tehdä mieli ihan jotain muuta, niin hyllyhän on onneksi ihan käden ulottuvilla! :)
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Bloggausmoottorin käynnistelyä pika-arvioin
Edellinen varsinainen kirjapostaukseni näkyy ilmestyneen 18. maaliskuuta. Kaksi ja puoli kuukautta sitten!!!!! Alkaa tämä bloggausjumitus pikkuhiljaa riittää, joten lienee aika käynnistellä rutiinia istumalla alas ja kirjoittamalla muutamasta kirjasta lyhyet kommentit vaikka väkisin. :)
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja
Vironvenäläinen Natalja Filippovna menettää työnsä, eikä 45-vuotiaana ja valtionkieltä osaamattomana ole helppoa löytää uutta. Mutta kun tyttären hammasraudatkin on maksettava etteivät leukalihakset jäykisty niin ettei viidentoista vuoden päästä saa suuta auki, on otettava huomioon epätoivoisemmatkin ratkaisut - kuten prostituutio.
Lasnamäen lunastaja on sekä kirpeä että lempeä, tekstin pienen leikkisän sävyn tuottaessa hyvää mieltä silloinkin kun käsiteltävät asiat eivät ole ihan kevyimmästä päästä. Lyhyen mittansa ja nopealukuisuutensa vuoksi välipalakirjaksi sopiva, mutta kuitenkin ajatteluttava, hyvin eläviltä tuntuvia henkilöitä sisältävä kurkistus virolaiseen yhteiskuntaan. Ensimmäinen lukemani virolainen kirja, muuten!
Ensimmäinen lause: Natalja Filippovna oli syystäkin tyytyväinen elämäänsä: hänen palkkansa oli virolaista keskitasoa, joskus ylikin.
Vironkielinen alkuteos: Lasnamäe lunastaja (2009)
Ulkoasu: Ei hullumpi, tavallaan aika näyttäväkin. Pienet kultaiset tähdet eivät taida juuri tuosta skannauksesta erottua. Päällys: Marjaana Virta.
Kustantaja WSOY 2011, suom. Tuula Friman, 141 s.
Gail Carriger: Heartless & Timeless
The Parasol Protectorate -sarjan päättävät osat neljä ja viisi. Teksti saattaa spoilata aiempia osia, joista voit lukea täältä ja täältä.
Alexia setvii kuningatarta uhkaavaa murhajuonta ja matkustaa Egyptiin ottamaan selvää isänsä salaisuuksista, saaden siinä sivussa tietää paljon muutakin mielenkiintoista. Sekä synnyttää lapsen, jonka kaltaista ei ihan joka päivä näe. Mutta miten asiaan mahtaa liittyä asuminen Lord Akeldaman toiseksi parhaassa vaatekomerossa?
Vaikka Alexian ja Conallin jatkuvat kiihkeät syleilyt alkoivatkin välillä jo hieman tympiä, jaksan edelleen ihastella Carrigerin luoman hahmovalikoiman toimivuutta! Viimeisen kirjan suljettuani jäin kaipaamaan jokaisen seuraa. Lopussa kirjailija vielä pyörittelee kuvioita mukavasti, ja monen henkilön tulevaisuus pääsee yllättämään. Olen sarjaa suositellut aiemminkin ja tyrkytän edelleen luettavaksi, jos humoristinen, steampunkahtava paranormaali romantiikka yhtään vaikuttaa houkuttavalta!
Ensimmäiset lauseet: "Five months!" / "I said no such thing", grumbled Lord Maccon, allowing himself, begrudgingly, to be trussed in a new evening jacket.
Ulkoasu: Kannet alkavat kyllä loppua kohti olla hieman kökköjä ja teennäisiä. Varsinkin livenä vaikutelma on sellainen että naisen kuva on vaan hätäisesti copy-pastella heitetty taustan päälle. Kansien suunn.: Lauren Panepinto, kuvat: Derek Caballero, malli: Donna Ricci.
Kustantaja Orbit 2011/2012, 311/328 s.
Ernest Cline: Ready Player One
Vuonna 2044 todellisuus on kurjistunut siihen pisteeseen, että suurin osa ihmiskunnasta viettää päivänsä mieluummin kirjautuneena valtavan laajaan virtuaalimaailma OASISiin. Sen luojan James Hallidayn testamentti käynnistää kilpailun, jossa palkintona on koko OASISin hallinta, ja jonka voittaakseen on ratkaistava ensimmäisenä sinne kätketyt arvoitukset. Siinä onnistuakseen taas on syytä tietää kaikki tietämisen arvoinen 1980-luvun populaarikulttuurista - kuten tietää Wade Watts, 18-vuotias nörtti köyhältä parakkialueelta.
Omaperäinen tämä ainakin on, ja toimiva seikkailu muutenkin! Moneen kertaan suorastaan harmittelin etteivät vanhat klassikkopelit ynnä muut enimmäkseen ole kovinkaan tuttuja, sillä jos olisivat, tämä olisi varmasti myös erittäin herkullinen nostalgiamatka. Kirjasta nauttimista niiden tuntemattomuus ei toki kuitenkaan estä. Alkupuolella käännökseen jääneet kömpelyydet/huolimattomuudet ("vetäydyin sitten kauemmakseni", "kallisteli päätään vasemmalta oikealleen") tökkivät silmään, mutta kai ne jossain vaiheessa loppuivat koska en muista minkään myöhemmin häirinneen - ja aiheeseen liittyvän sanaston puolesta käännös kyllä tuntui onnistuneelta!
Ensimmäinen lause: Koko minun ikäpolveni muistaa, missä oli ja mitä teki kuullessaan kilpailusta ensi kertaa.
Englanninkielinen alkuteos: Ready Player One (2011)
Ulkoasu: Kiva! Sopii kirjaan loistavasti. Kansi: Tuomo Parikka.
Kustantaja Gummerus 2012, suom. J. Pekka Mäkelä, 508 s.
Annie Proulx: Maan tomua
Wyoming-novellikokoelmatrilogian osa kaksi. Laatutekstiä on tämäkin ja sisältää kiinnostavia seikkoja ja tuttua vahvaa tunnelmaa, mutta mikään yksittäinen kertomus ei tällä kertaa tullut samalla tavoin lähelle kuin jotkut Lyhyt kantama - ja Näin on hyvä -kokoelmien sisältämät novellit. Useat Elk Toothin pikkukaupunkiin sijoittuvat novellit kyllä muodostavat mukavan kokonaisuuden, jossa samat nimet ponnahtelevat esiin useampaan kertaan samalla kun paikkakunnan elämää katsellaan eri näkökulmista. Pidän myös Proulxin tavasta sijoittaa tarinoihinsa toisinaan myös pieniä spefi-elementtejä.
Englanninkielinen alkuteos: Bad Dirt (2004)
Ulkoasu: Kannen karussa maisemassa on samaa henkeä kuin Proulxin tekstissäkin. Kannen kuva: Jason Fulford.
Kustantaja Otava 2008 (1. painos 2007), suom. Hanna Tarkka, 265 s.
Fred Vargas: Ikimetsän sydän
Ihanan omituisten Adamsberg-dekkarien sarjaa ja taattua Vargas-laatua. Komisario yhdistelee tuttuun tapaansa seikkoja, jotka eivät ensin kiinnosta ketään eivätkä tunnu liittyvän mitenkään mihinkään, mutta, kas kummaa, johtavat lopulta murhaajan jäljille. Nautinnollisen koukuttavaa! Tällä kertaa koko murharyhmä (kissaa myöten) erilaisine persoonallisuuksineen tuntui pääsevän entistä paremmin esille, mikä oli mukavaa. Jos olisin ollut kotona, olisin varmaan vetäissyt toisenkin Vargasin perään, mutta tämä oli reissulukemisena joten se ei onnistunut ja seuraavan kirjan kanssa alkuun pääsemisessä kyllä hieman hiersi se, että olin vielä henkisesti Pariisissa ratkomassa rikoksia.
Ensimmäinen lause: Lucio nipisti ikkunaverhon pyykkipojalla syrjään voidakseen tarkkailla uutta naapuriaan hyvistä asemista.
Ranskankielinen alkuteos: Dans les bois éternels (2006)
Ulkoasu: Joo, ihan tuommoinen ok peruskansi. Kannen suunn.: Sampsa Voutilainen.
Kustantaja Gummerus 2010, 2. painos (1. painos 2008), suom. Marja Luoma, 588 s.
Mari Saat: Lasnamäen lunastaja
Vironvenäläinen Natalja Filippovna menettää työnsä, eikä 45-vuotiaana ja valtionkieltä osaamattomana ole helppoa löytää uutta. Mutta kun tyttären hammasraudatkin on maksettava etteivät leukalihakset jäykisty niin ettei viidentoista vuoden päästä saa suuta auki, on otettava huomioon epätoivoisemmatkin ratkaisut - kuten prostituutio.
Lasnamäen lunastaja on sekä kirpeä että lempeä, tekstin pienen leikkisän sävyn tuottaessa hyvää mieltä silloinkin kun käsiteltävät asiat eivät ole ihan kevyimmästä päästä. Lyhyen mittansa ja nopealukuisuutensa vuoksi välipalakirjaksi sopiva, mutta kuitenkin ajatteluttava, hyvin eläviltä tuntuvia henkilöitä sisältävä kurkistus virolaiseen yhteiskuntaan. Ensimmäinen lukemani virolainen kirja, muuten!
Ensimmäinen lause: Natalja Filippovna oli syystäkin tyytyväinen elämäänsä: hänen palkkansa oli virolaista keskitasoa, joskus ylikin.
Vironkielinen alkuteos: Lasnamäe lunastaja (2009)
Ulkoasu: Ei hullumpi, tavallaan aika näyttäväkin. Pienet kultaiset tähdet eivät taida juuri tuosta skannauksesta erottua. Päällys: Marjaana Virta.
Kustantaja WSOY 2011, suom. Tuula Friman, 141 s.
Gail Carriger: Heartless & Timeless
The Parasol Protectorate -sarjan päättävät osat neljä ja viisi. Teksti saattaa spoilata aiempia osia, joista voit lukea täältä ja täältä.
Alexia setvii kuningatarta uhkaavaa murhajuonta ja matkustaa Egyptiin ottamaan selvää isänsä salaisuuksista, saaden siinä sivussa tietää paljon muutakin mielenkiintoista. Sekä synnyttää lapsen, jonka kaltaista ei ihan joka päivä näe. Mutta miten asiaan mahtaa liittyä asuminen Lord Akeldaman toiseksi parhaassa vaatekomerossa?
Vaikka Alexian ja Conallin jatkuvat kiihkeät syleilyt alkoivatkin välillä jo hieman tympiä, jaksan edelleen ihastella Carrigerin luoman hahmovalikoiman toimivuutta! Viimeisen kirjan suljettuani jäin kaipaamaan jokaisen seuraa. Lopussa kirjailija vielä pyörittelee kuvioita mukavasti, ja monen henkilön tulevaisuus pääsee yllättämään. Olen sarjaa suositellut aiemminkin ja tyrkytän edelleen luettavaksi, jos humoristinen, steampunkahtava paranormaali romantiikka yhtään vaikuttaa houkuttavalta!
Ensimmäiset lauseet: "Five months!" / "I said no such thing", grumbled Lord Maccon, allowing himself, begrudgingly, to be trussed in a new evening jacket.
Ulkoasu: Kannet alkavat kyllä loppua kohti olla hieman kökköjä ja teennäisiä. Varsinkin livenä vaikutelma on sellainen että naisen kuva on vaan hätäisesti copy-pastella heitetty taustan päälle. Kansien suunn.: Lauren Panepinto, kuvat: Derek Caballero, malli: Donna Ricci.
Kustantaja Orbit 2011/2012, 311/328 s.
Ernest Cline: Ready Player One
Vuonna 2044 todellisuus on kurjistunut siihen pisteeseen, että suurin osa ihmiskunnasta viettää päivänsä mieluummin kirjautuneena valtavan laajaan virtuaalimaailma OASISiin. Sen luojan James Hallidayn testamentti käynnistää kilpailun, jossa palkintona on koko OASISin hallinta, ja jonka voittaakseen on ratkaistava ensimmäisenä sinne kätketyt arvoitukset. Siinä onnistuakseen taas on syytä tietää kaikki tietämisen arvoinen 1980-luvun populaarikulttuurista - kuten tietää Wade Watts, 18-vuotias nörtti köyhältä parakkialueelta.
Omaperäinen tämä ainakin on, ja toimiva seikkailu muutenkin! Moneen kertaan suorastaan harmittelin etteivät vanhat klassikkopelit ynnä muut enimmäkseen ole kovinkaan tuttuja, sillä jos olisivat, tämä olisi varmasti myös erittäin herkullinen nostalgiamatka. Kirjasta nauttimista niiden tuntemattomuus ei toki kuitenkaan estä. Alkupuolella käännökseen jääneet kömpelyydet/huolimattomuudet ("vetäydyin sitten kauemmakseni", "kallisteli päätään vasemmalta oikealleen") tökkivät silmään, mutta kai ne jossain vaiheessa loppuivat koska en muista minkään myöhemmin häirinneen - ja aiheeseen liittyvän sanaston puolesta käännös kyllä tuntui onnistuneelta!
Ensimmäinen lause: Koko minun ikäpolveni muistaa, missä oli ja mitä teki kuullessaan kilpailusta ensi kertaa.
Englanninkielinen alkuteos: Ready Player One (2011)
Ulkoasu: Kiva! Sopii kirjaan loistavasti. Kansi: Tuomo Parikka.
Kustantaja Gummerus 2012, suom. J. Pekka Mäkelä, 508 s.
Annie Proulx: Maan tomua
Wyoming-novellikokoelmatrilogian osa kaksi. Laatutekstiä on tämäkin ja sisältää kiinnostavia seikkoja ja tuttua vahvaa tunnelmaa, mutta mikään yksittäinen kertomus ei tällä kertaa tullut samalla tavoin lähelle kuin jotkut Lyhyt kantama - ja Näin on hyvä -kokoelmien sisältämät novellit. Useat Elk Toothin pikkukaupunkiin sijoittuvat novellit kyllä muodostavat mukavan kokonaisuuden, jossa samat nimet ponnahtelevat esiin useampaan kertaan samalla kun paikkakunnan elämää katsellaan eri näkökulmista. Pidän myös Proulxin tavasta sijoittaa tarinoihinsa toisinaan myös pieniä spefi-elementtejä.
Englanninkielinen alkuteos: Bad Dirt (2004)
Ulkoasu: Kannen karussa maisemassa on samaa henkeä kuin Proulxin tekstissäkin. Kannen kuva: Jason Fulford.
Kustantaja Otava 2008 (1. painos 2007), suom. Hanna Tarkka, 265 s.
Fred Vargas: Ikimetsän sydän
Ihanan omituisten Adamsberg-dekkarien sarjaa ja taattua Vargas-laatua. Komisario yhdistelee tuttuun tapaansa seikkoja, jotka eivät ensin kiinnosta ketään eivätkä tunnu liittyvän mitenkään mihinkään, mutta, kas kummaa, johtavat lopulta murhaajan jäljille. Nautinnollisen koukuttavaa! Tällä kertaa koko murharyhmä (kissaa myöten) erilaisine persoonallisuuksineen tuntui pääsevän entistä paremmin esille, mikä oli mukavaa. Jos olisin ollut kotona, olisin varmaan vetäissyt toisenkin Vargasin perään, mutta tämä oli reissulukemisena joten se ei onnistunut ja seuraavan kirjan kanssa alkuun pääsemisessä kyllä hieman hiersi se, että olin vielä henkisesti Pariisissa ratkomassa rikoksia.
Ensimmäinen lause: Lucio nipisti ikkunaverhon pyykkipojalla syrjään voidakseen tarkkailla uutta naapuriaan hyvistä asemista.
Ranskankielinen alkuteos: Dans les bois éternels (2006)
Ulkoasu: Joo, ihan tuommoinen ok peruskansi. Kannen suunn.: Sampsa Voutilainen.
Kustantaja Gummerus 2010, 2. painos (1. painos 2008), suom. Marja Luoma, 588 s.
Tunnisteet:
dekkarit,
dystopia,
englanninkieliset,
ihmissudet,
Iso-Britannia,
oma ostos,
paranormaali romantiikka,
pelit,
Ranska,
seikkailu,
spefi,
steampunk,
ulkomaiset novellit,
ulkomaiset romaanit,
vampyyrit,
Viro,
Yhdysvallat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)