Sofien valinta on monisyinen romaani - välillä tuntuu että liiankin monisyinen, sillä samaan pakettiin mahdutetaan Stingon alkava kirjailijanura, naisseikkailut (tai ainakin niiden yritykset), etelävaltioiden orjuustraumat, holokaustia niin uhrien kuin natsienkin näkökulmasta, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Kokonaisuus on kyllä toisaalta kiinnostava, mutta Stingo jaarittelee kerronnassaan liikaa eivätkä henkilöt sytytä ihan oikeasti. Sofiessakin jokin häiritsee niin, ettei hän missään vaiheessa tunnu oikein kunnolla istuvan osaansa. Se hirvittävä valinta, jonka hän joutui tekemään, voisi kyllä toisaalta vaikuttaa mieleen hyvin monin tavoin, niin että lähes minkä tahansa lopputuloksen voisi perustella uskottavasti, mutta silti jokin hänessä tökkii eikä suostu asettumaan kohdalleen.
Harkitsin kesken jättämistäkin jossain puolen välin paikkeilla, mutta tulinpa kuitenkin jatkaneeksi (klassikkomaineella ja yhden sivistyksellisen aukon paikkaamisella oli osansa asiassa :) ja pian kirja alkoikin onneksi vetää paremmin tapahtumien tahdin kiihtyessä. Sen loputtua jäi silti sellainen olo, että enpä olisi menettänyt mitään erityisen mielenkiintoista vaikka olisin lukemisen keskeyttänytkin.
Ensimmäinen lause: Manhattanilta oli noihin aikoihin miltei mahdotonta löytää halpaa huonetta, joten minun oli muutettava Brooklyniin.
Englanninkielinen alkuteos: Sophie's Choice (1979)
Ulkoasu: Jos tuon naisen on tarkoitus olla Sofie, niin kuvan valitsija ei ole tainnut lukea kirjasta kuvausta tämän ulkonäöstä...
Suomentanut Pentti Lehtinen
Kustantaja Otava 2006 (ilm. 1. kerran suomeksi 1982), 603 s.
Tämä odottelee minullakin hyllyssä, mutta juttusi perusteella saa odotella vielä tovin :)
VastaaPoistaMinullakin Sofien valinta kököttää hyllyssä, mutta tämän perusteella en taida pitää kiirettä se lukemisen kanssa.
VastaaPoistaMiltä Sofien kuuluisi näyttää? :)
Hih, piti etsiä vastapainoksi positiivisempi arvio, Kirjavinkeistä ainakin sellainen näkyy löytyvän:
VastaaPoistahttp://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sofien-valinta/
:)
Tärkeitä asioitahan tässä käsitellään ja on sellainen olo että tätä pitäisi osata arvostaa, mutta kun toteutus nyt ei vaan oikein makuuni sopinut.
Sofiella oli pitkät vaaleat suorat hiukset, joten se nyt ainakin on kuvassa pielessä. :)
Kirjasta on näemmä uusi painos ja ilmestyy nyt siis Otavan sarjassa. En oikein lämmennyt tuolle kirjalle aikoinaan. Isäni piti valtavasti.
VastaaPoistaOnhan tämä klassikkoasemaan päässyt joten arvostusta on laajemminkin löytynyt, kiva etten silti ole ainoa joka ei suuremmin syttynyt. :)
PoistaMinä pidin tästä todella paljon. Lukemisesta on kylläkin jo niin kauan aikaa, etten muista enää ihan varmasti miksi, mutta ainakin muistiin on jäänyt voimakas tunnelma. Ja ehkä juuri tuo eri teemojen vyöryttäminen lukijan päälle innosti itseäni. Koin myös, että Sofie oli sellainen kuin oli, juuri niiden aikaisempien kokemustensa vuoksi.
VastaaPoistaKannattaa muuten lukea myös Styronin toinen, hyvin erillainen kirja. "Pimeän kuva, muistelma hulluudesta" on ohut, mutta erittäin mielenkiintoinen kuvaus kirjailijan omasta masennuksesta.
Tuota eri teemojen yhdistelmää toisaalta arvostankin, mutta muista syistä kirja ei oikein napannut. Kiinnostavaa kuulla päinvastaisesta kokemuksesta! :)
Poista