torstai 25. helmikuuta 2010

Mary Ann Shaffer & Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Kerrankin luin jotain ihan uutta! :) Yleensä kun tulen ainakin pari vuotta jäljessä törmättyäni kirjaan viimein jossain alessa.

Toisen maailmasodan jälkeen, vuonna 1946, lontoolaiskirjailijatar Juliet Ashton saa kirjeen guernseyläiseltä mieheltä, joka on löytänyt hänen osoitteensa aiemmin Julietille kuuluneesta kirjasta. Mies kuuluu sodan aikana perustettuun kirjalliseen piiriin, jonka tapaamiset auttoivat jäseniä jaksamaan Saksan miehittämällä saarellaan. Juliet päätyy kirjeenvaihtoon muidenkin piiriläisten kanssa ja kirjeiden kautta hänelle avautuu lukuisia tarinoita saaren asukkaista.

Kokonaan kirjeistä koostuva rakenne epäilytti aluksi, mutta toimi oikein hyvin. Kirjeet suihkivat Julietin, saarelaisten, hänen ystäviensä, kustantajansa ja sulhasehdokkaansa välillä, tuoden samoihin asioihin eri näkökulmia. Välillä kyllä mietin että minkälainen lähettipoika-armeija Lontoossa oikein on ollut kirjeitä kuskaamassa, kun kahden kaupungissa asuvan henkilön välillä saatettiin saman päivän aikana käydä useammankin viestin mittainen keskustelu.

Olen alkanut kiinnostua hyvinkin paljon toisesta maailmansodasta ja siitä mitä sen aikana missäkin päin tapahtui ja mitä siitä siellä seurasi. Tämä kirja toi taas valaistusta asiaan yhden pienen maailmankolkan osalta. Shaffer (joka siis on kirjan varsinainen kirjoittaja, Barrows viimeistelijä) kertoo hienosti sodan jälkeisen ajan tunnelmasta - toisaalta rikkinäisyydestä, toisaalta elpymisestä.

Näihin vähemmän iloisiin asioihin kirja yhdistää saarielämän leppoisuuden. Olen aiemmin maininnut etten erityisemmin kaipaa kirjoiltani leppoisuutta, eikä tilanne ole siitä muuttunut. Pidin kyllä kirjasta, mutta mitään suurta ihastumista se ei aiheuttanut - luulen kuitenkin että moni muu tulee pitämään siitä paljon enemmän!

Ensimmäinen lause: Hyvä Sidney,
                                  Susan Scott on ihme.


Englanninkielinen alkuteos: The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society (2008)


Kustantaja Otava 2010, suom. Jaana Kapari-Jatta, 298 s.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Tunnustus

Olen riippuvainen. Kirjojen ostelusta nimittäin. Jos näen kiinnostavan, kohtuullisella hintalapulla varustetun kirjan, en vain voi jättää sitä kauppaan. Jossain vaiheessa viime vuonna päätin alkaa käyttää ostamisessa suurempaa harkintaa ja käydä enemmän kirjastossa. Kyllähän se toimikin hyvin monta viikkoa (ainakin 3!) kunnes taas repsahdin, ja sillä tiellä ollaan. Järjettömintä on tietysti se, että ostotahtini on kovempi kuin lukutahtini, joten kirjoja kertyy melkoisesti odottamaan vuoroaan. Tällä hetkellä lukemattomia on näin paljon:


Kylläpäs näyttääkin runsaalta noin pinottuna! :D No, tästä tunnustuksesta huolimatta ongelma ei juuri vaivaa mielenrauhaani, muuten kuin sillä tavoin että haluaisin alkaa lukea suurinta osaa ihan just nyt heti, mutta joudun odottamaan monien avaamista vielä ties kuinka kauan! Onneksi hyvät kirjat eivät vanhene. :)

maanantai 22. helmikuuta 2010

Vikas Swarup: Tyhjentävä vastaus eli Kuka voittaa miljardin?

Tarina on tullut tunnetuksi myös nimellä Slummien miljonääri, joten sen kulku lienee useimmille suunnilleen tuttu: Nuori, köyhä, kouluttamaton mumbailaistarjoilija Ram Mohammad Thomas voittaa tv:n tietokilpailussa miljardin rupian pääpalkinnon ja joutuu pidätetyksi huijauksesta epäiltynä. Vapautuakseen ja voittonsa saadakseen hänen on kerrottava oman elämänsä tarina, jonka varrella hän on tullut oppineeksi vastauksen kuhunkin kysymykseen.

Ramin kertomus on sukellus paitsi hänen oman uskomattoman elämänsä iloihin ja suruihin, myös intialaisen yhteiskunnan monimuotoisuuteen eri uskontoineen ja varallisuuksineen. Pidin kirjan ideasta heti kun sen alun perin kuulin, ja rakennekin on kätevä: kirja etenee kilpailukysymyksittäin, Ramin kertoessa ensin jostain jaksosta elämässään, minkä jälkeen paljastuu kysymys, johon vastaamisessa kyseinen kokemus on häntä auttanut.

Lopputuloksena ei ole mitään mullistavaa, mutta hyvä, sujuva, mukaansatempaava tarina kyllä. Eräs asia tosin häiritsi kirjan alkupäässä: ensimmäisillä osuuksilla vilisi poikiin sekaantuvia homoja sen verran tiheässä, että se alkoi jo tuntua jokseenkin oudolta ja teennäiseltä!

Ensimmäinen lause: Minut on pidätetty.


Englanninkielinen alkuteos: Q and A (2005)


Kustantaja WSOY 2005, suom. Pirkko Biström, 335 s.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Andreï Makine: Venäläisiä unelmia

Siperialaisessa pikkukylässä asuvat Dimitri, Utkin ja Samurai unelmoivat lännen vapaasta ilmapiiristä ja yrittävät päästä selville naiseuden arvoituksesta. Heidän kotiseudullaan kaikki kulkevat paksuissa talvivaatteissaan painaen päänsä suojaan tuulelta - ei ole oikeastaan väliä, tuleeko vastaan mies vai nainen, ja intohimo on tuntematon käsite. Kun naapurikaupungin elokuvateatterissa esitetään ranskalainen rikoskomedia, sen päähenkilö, naisia viettelevä Belmondo muuttaa poikien elämän, niin ettei paluuta entiseen enää ole.

Vaikka vauhtiin pääseminen vähän kangertelikin (lähinnä kai oman ajanpuutteeni vuoksi) niin lopulta sain kuitenkin syyn rakastua Makineen yhä syvemmin. Hänen kielensä on hyvin kaunista, ja yhtä aikaa sekä vahvaa että haurasta. Makine luo myös taitavasti tunnelman, johon lukijan on helppo upota ja joka jättää jälkeensä haikean mielen.

Haluan lukea Makinen koko tuotannon ja suosittelen tutustumista muillekin!

Ensimmäinen lause: Hänen vartalonsa kuin pehmeää kuumaa massaa lasinpuhaltajan putken päässä...


Ranskankielinen alkuteos: Au temps du fleuve Amour (1994)


Kustantaja WSOY 1999, suom. Annikki Suni, 209 s.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Stephen King: Kalpea aavistus

Neljä vuotta leskeksi jäämisensä jälkeen kirjailija Mike Noonan alkaa nähdä kummallisia unia kesämökistään, jossa hän ei ole käynyt kertaakaan Jo-vaimonsa kuoltua. Lopulta Mike lähtee ottamaan selvää unien syystä ja huomaa ettei ole mökissä yksin. Siellä kummittelee paitsi Jo, myös joku muu, vihamielisempi. Kaikki tuntuu liittyvän siihen, että monimiljonääri Max Devore on saapunut kylään vaatimaan pientä pojantytärtään Kyraa tämän leskiäidiltä Mattielta, sekä siihen mitä kylässä tapahtui lähes sata vuotta aiemmin.

Nuorempana luin Kingin kirjoja jännityksen vuoksi, mutta nyt, tämän ja viime vuonna lukemani Liseyn tarinan myötä, olen löytänyt ihan uudenlaisen arvostuksen häntä kohtaan. Miten loistavasti teksti kulkeekaan! Ja miehen tarinankertojan lahjat ovat lisäksi erinomaiset. King on paljon enemmän kuin pelkkä pelottelija.

Tässä päähenkilönä on kirjailija ja Liseyn tarinassa kirjailijan leski, ja molemmissa sivutaan hyvin mielenkiintoisesti monia kirjoittamiseen liittyviä asioita. Tuntuu houkuttelevalta ajatella että ne olisivat suoraan Kingin omia ajatuksia ja mielipiteitä, vaikka varma ei voi tietenkään olla. Täytyy kai hankkia hänen Kirjoittamisesta-kirjansa luettavaksi!

Ensimmäinen lause: Eräänä helteisenä päivänä elokuussa 1994 vaimoni sanoi lähtevänsä Derryn apteekkiin hakemaan lääkettä, jota käytti poskiontelovaivaansa.


Englanninkielinen alkuteos: Bag of Bones (1998)


Kustantaja Tammi 1998, suom. Ilkka Rekiaro, 569 s.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Keväthoukutuksia, osa 3

Vähän vielä - eiköhän tässä nyt ole nimiä silmällä pidettäväksi! :)

Bazar
  • Cecilia Samartin: Señor Peregrino
  • Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
  • Katherine Neville: Kahdeksan
  • Romain Sardou: Kolmastoista kylä
  • Enrique Moriel: Ajattoman kaupungin varjot

Bazar

tiistai 2. helmikuuta 2010

Yasmina Khadra: Bagdadin kutsu

Kertoja, nuori irakilainen beduiini, pysyttelee erossa sodasta kunnes amerikkalaissotilaat tunkeutuvat hänen kotiinsa ja häpäisevät hänen isänsä. Sen jälkeen kaikki muu kuin kunnian palauttaminen on merkityksetöntä, ja kertojan tie vie vastarintaliikkeeseen ja kaikkien aikojen suurimpaan terroristioperaatioon.

Khadra antaa puheenvuoron niin terrorismiin osallistuville kuin sen vastustajillekin ja tekee sen tyylikkäästi, tekstiä sujuvasti kuljettaen. Tekee hyvää katsoa välillä uutisotsikoiden toiselle puolelle. Kirja herättää kysymyksiä siitä, mikä oikein on oikeutettua ja miten ihmeessä tämä sekasotku voitaisiin vaihtaa lännen ja arabimaailman yhteisymmärrykseen. Vastausten kanssa valitettavasti on hiljaisempaa.

Ensimmäinen lause: Beirut tarttuu jälleen pimeyteensä ja verhoaa sillä kasvonsa.


Ranskankielinen alkuteos: Les sirènes de Bagdad (2006)


Kustantaja Loisto/WSOY 2008, 3. painos (1. painos 2007), suom. Lotta Toivanen, 294 s.