Hyvän mielen vaatekaappi jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittelee vaatebisneksen ongelmia. Rinna Saramäki tarjoaa kiinnostavaa taustatietoa alan toimintalogiikasta ja halpamaiden tehtaiden huonoista oloista, esitellen myös laskelman joka osoittaa ettei järjellisen palkan maksaminen ompelijalle lopulta nostaisi vaatteen hintaa kuluttajalle kuin hyvin vähän. Vielä kun saisi listan vaatemerkeistä, joiden tuotteita voi ostaa hyvillä mielin voiden luottaa siihen ettei tue eettisiä ja ekologisia kaameuksia, mutta asiat ovat valitettavasti sen verran monimutkaisia ettei sellaista ole tarjolla. Pitäisi olla itse aktiivinen ja kysellä, kysellä, kysellä, tökkien vaatefirmoja oikeaan, avoimempaan suuntaan.
Kirjan toinen osa taas auttaa selkeillä, vaihe vaiheelta etenevillä ohjeilla koostamaan vaatevalikoiman, jollaista juuri lukijan omassa elämässä tarvitaan, joka ei pursu ulos kaapista eikä aiheuta ärsyyntymistä tai ei-oo-mitään-päällepantavaa-tilanteita. Myös laadun tunnistamista ja vaatteiden huoltamista käsitellään. Suosittelen kyllä kirjaan tutustumista! Totesin kyllä, että oman kaappini sisältö on jo aika lähellä sitä, mitä tässä tavoitellaan. Se on muotoutunut sellaiseksi muutaman viime vuoden aikana, kun olen karsinut paljon tarpeetonta tavaraa ja toisaalta shoppaillut huomattavasti enemmän kirjoja kuin vaatteita. :) Tämä ei kuitenkaan valitettavasti tarkoita, etten olisi esimerkiksi tehnyt hölmöjä heräteostoksia, joten kyllä kirjasta silti ajattelemisen aihetta löytyy. Sain myös motivaatiota laatuun panostamiseen, mikä on muutenkin ollut mielessä.
Kirja on mukavan rennolla otteella kirjoitettu. Siinä esiintyy myös runsaasti 1900-luvun eri vuosikymmeniltä peräisin olevista pukeutumisoppaista poimittuja lainauksia, jotka ovat edelleen hyvinkin ajankohtaisia! Ja vaikka kirja onkin ulkoisesti pinkki, esimerkeissä esiintyy usein mekkoja ja muutenkin se on selkeästi naisille suunnattu, niin varsinainen asiasisältöhän toki pätee yhtä lailla miestenkin vaatetukseen. :)
Ulkoasu: Pirteä! Saramäen hauskat pikku piirrokset elävöittävät sivuja. Kuvat: Rinna Saramäki, ulkoasu: Rinna Saramäki & Ville Lähteenmäki, kansi: Sami Saramäki.
Kustantaja Atena 2013, 295 s.
lauantai 31. tammikuuta 2015
torstai 29. tammikuuta 2015
Jani Niipola: Duudsonit - Härmästä Hollywoodiin
Tarina siitä, kuinka sohvan vetäminen autolla saattaa johtaa tärkeisiin asioihin kantaa ottamiseen viihteen keinoin, useampaankin Venla-patsaaseen, näyttävään esiintymiseen Linnan juhlissa ja yhteistyöhön ison maailman tähtien kanssa. Ja muustakin: ystävyydestä, unelmista ja niiden tavoittelusta, sinnikkyydestä, helpoista ja vaikeista hetkistä, itseensä ja toisiin uskomisesta. Mahtavista tyypeistä.
Runsaasti kuvitettu kirja esittelee omissa luvuissaan kunkin Duudsonien jäsenen sekä porukan uran eri vaiheet, ja Niipolan teksti tekee kunniaa joka osa-alueelle, paljastaen asioita paljon aiempaa julkista pintaa syvemmältä. Osaan arvostaa myös sitä alkuperäistä luovaa hulluutta ja paikallisen Jouppilanvuoren valjastamista mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin, mutta vielä enemmän ihailen sitä, mitä näistä miehistä on vuosien mittaan kasvanut. He ovat tehneet valtavan määrän koulukiusaamisen vastaista työtä, Duudsonit tuli taloon -sarjassa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi kehitysvammaisten yksinäisyyteen, he ovat liikuttuneet kyyneliin tv:ssä ja osoittaneet monin tavoin osaavansa paljon paljon muutakin kuin temppujen tekemisen. Kun tähän vielä lisätään kirjan esille tuomat kulissien takaiset asiat, kuten taitava bisneksen teko ja pettymyksistä sekä hankalista ajoista selviytyminen, niin kyllä voin ylpeänä sanoa olevani suuri Duudsonien fani. Toivotan entistäkin suurempaa menestystä monille tuleville vuosille!
Ulkoasu: Kyyyyllähän tuota kansikuvaa kelpaa kattella... ;) Ja kirja on mukavan näköinen paketti muutenkin, rento mutta selkeä.
Kustantaja Johnny Kniga 2014, 248 s.
Runsaasti kuvitettu kirja esittelee omissa luvuissaan kunkin Duudsonien jäsenen sekä porukan uran eri vaiheet, ja Niipolan teksti tekee kunniaa joka osa-alueelle, paljastaen asioita paljon aiempaa julkista pintaa syvemmältä. Osaan arvostaa myös sitä alkuperäistä luovaa hulluutta ja paikallisen Jouppilanvuoren valjastamista mitä moninaisimpiin käyttötarkoituksiin, mutta vielä enemmän ihailen sitä, mitä näistä miehistä on vuosien mittaan kasvanut. He ovat tehneet valtavan määrän koulukiusaamisen vastaista työtä, Duudsonit tuli taloon -sarjassa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi kehitysvammaisten yksinäisyyteen, he ovat liikuttuneet kyyneliin tv:ssä ja osoittaneet monin tavoin osaavansa paljon paljon muutakin kuin temppujen tekemisen. Kun tähän vielä lisätään kirjan esille tuomat kulissien takaiset asiat, kuten taitava bisneksen teko ja pettymyksistä sekä hankalista ajoista selviytyminen, niin kyllä voin ylpeänä sanoa olevani suuri Duudsonien fani. Toivotan entistäkin suurempaa menestystä monille tuleville vuosille!
Ulkoasu: Kyyyyllähän tuota kansikuvaa kelpaa kattella... ;) Ja kirja on mukavan näköinen paketti muutenkin, rento mutta selkeä.
Kustantaja Johnny Kniga 2014, 248 s.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Heikki Hietala: Tulagi Hotel
(Ilmestynyt suomeksi nimellä Hotelli Tulagi, Sitruuna Kustannus 2014, suom. Seppo Raudaskoski)
Jack McGuire taisteli toisessa maailmansodassa hävittäjälentäjänä Tyynenmeren yllä. Sodan loputtua elämän suunta on vähän hukassa, ennen kuin Jack päättää palata takaisin tuttuihin maisemiin ja perustaa hotellin Salomosaarille. Tasapainoa ilmestyy kuitenkin keikauttamaan Jackin parhaan ystävän, taistelussa kuolleen Donin leski Kay, jonka olemassaolosta Jack ei ollut tiennytkään.
Kirja odotteli lukemistaan turhankin kauan, osaksi sen vuoksi että aloin epäillä, mahdanko sittenkään olla tarpeeksi kiinnostunut aiheesta. Mutta kun tähän viimein tartuin, ei sellaisia tarvinnut enää miettiä sillä sain nopeasti huomata että Hietalan teksti vie erittäin hyvin mukanaan. Tulagi Hotel on siis kirjoittajan suomalaisuudesta huolimatta julkaistu alun perin englanniksi. En toki osaa arvioida kielen vivahteita englantia äidinkielenään puhuvan tavoin, mutta kyllä tämä ainakin omiin silmiini näyttää kaikkine lentäjien slangeineen todella vakuuttavalta suoritukselta. Muutenkin aina välillä kirjaa lukiessani muistin vähän hätkähtäen että niin tosiaan, tämä on suomalaisen kirjoittama. En siksi, että suomalaisen kirjailijan pystyminen komean kansainväliselle markkinoille kelpaavan tekstin tuottamiseen olisi sinänsä mitenkään yllättävää, lähinnä siksi että tarina oli niin helppo nähdä mielessään suuren budjetin Hollywood-elokuvana.
Jackin vaiheiden rinnalla tulee kerrotuksi monen sotilastoverinkin kohtalo, osin sodanaikaisten takaumien kautta, osin taas henkilöiden vieraillessa Jackin hotellissa. Kokonaisuus toimii hyvin; siihen mahtuu sekä sopivasti lentämisen teknistä puolta että myös monia viisaita ajatuksia. Taistelukohtauksetkin ovat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, vauhti tuntuu lukiessakin. Pisteet myös siitä, että kirjan rakkaustarina-osuus ei etene sitä suorinta ja ennalta-arvattavinta tietä. Lopun lähestyessä en juuri uskaltanut arvailla, olisiko se onnellinen vai ei.
Kiitos arvostelukappaleesta kirjailijalle ja kustantajalle!
Ensimmäinen lause: "Jack!"
Ulkoasu: Meri on kyllä kaunis, mutta tarinan eri osasia on tungettu kanteen vähän väkinäisen tuntuisesti. Suomalaisessa kannessa samat elementit ja vähän lisääkin on onnistuttu yhdistelemään tasapainoisemmin!
Kustantaja Fingerpress 2012, 424 s.
Jack McGuire taisteli toisessa maailmansodassa hävittäjälentäjänä Tyynenmeren yllä. Sodan loputtua elämän suunta on vähän hukassa, ennen kuin Jack päättää palata takaisin tuttuihin maisemiin ja perustaa hotellin Salomosaarille. Tasapainoa ilmestyy kuitenkin keikauttamaan Jackin parhaan ystävän, taistelussa kuolleen Donin leski Kay, jonka olemassaolosta Jack ei ollut tiennytkään.
Kirja odotteli lukemistaan turhankin kauan, osaksi sen vuoksi että aloin epäillä, mahdanko sittenkään olla tarpeeksi kiinnostunut aiheesta. Mutta kun tähän viimein tartuin, ei sellaisia tarvinnut enää miettiä sillä sain nopeasti huomata että Hietalan teksti vie erittäin hyvin mukanaan. Tulagi Hotel on siis kirjoittajan suomalaisuudesta huolimatta julkaistu alun perin englanniksi. En toki osaa arvioida kielen vivahteita englantia äidinkielenään puhuvan tavoin, mutta kyllä tämä ainakin omiin silmiini näyttää kaikkine lentäjien slangeineen todella vakuuttavalta suoritukselta. Muutenkin aina välillä kirjaa lukiessani muistin vähän hätkähtäen että niin tosiaan, tämä on suomalaisen kirjoittama. En siksi, että suomalaisen kirjailijan pystyminen komean kansainväliselle markkinoille kelpaavan tekstin tuottamiseen olisi sinänsä mitenkään yllättävää, lähinnä siksi että tarina oli niin helppo nähdä mielessään suuren budjetin Hollywood-elokuvana.
Jackin vaiheiden rinnalla tulee kerrotuksi monen sotilastoverinkin kohtalo, osin sodanaikaisten takaumien kautta, osin taas henkilöiden vieraillessa Jackin hotellissa. Kokonaisuus toimii hyvin; siihen mahtuu sekä sopivasti lentämisen teknistä puolta että myös monia viisaita ajatuksia. Taistelukohtauksetkin ovat kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, vauhti tuntuu lukiessakin. Pisteet myös siitä, että kirjan rakkaustarina-osuus ei etene sitä suorinta ja ennalta-arvattavinta tietä. Lopun lähestyessä en juuri uskaltanut arvailla, olisiko se onnellinen vai ei.
Kiitos arvostelukappaleesta kirjailijalle ja kustantajalle!
Ensimmäinen lause: "Jack!"
Ulkoasu: Meri on kyllä kaunis, mutta tarinan eri osasia on tungettu kanteen vähän väkinäisen tuntuisesti. Suomalaisessa kannessa samat elementit ja vähän lisääkin on onnistuttu yhdistelemään tasapainoisemmin!
Kustantaja Fingerpress 2012, 424 s.
perjantai 23. tammikuuta 2015
Lukupiirejä Seinäjoen kirjastossa
Seinäjoen pääkirjastossa aloittaa helmikuussa kaksi lukupiiriä, joista molemmat kokoontuvat kevään mittaan neljä kertaa. Kirjastonhoitaja Elina Hokkasen vetämässä piirissä luetaan kaunokirjallisuutta eri maista, ja kaksi etukäteen päätettyä kirjaa ovat Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys sekä Sahar Delijanin Jakarandapuun lapset. Tietokirjailija ja toimittaja Anssi Orrenmaan seurassa taas käsitellään pohjalaisia kirjoja, joista listalla ensimmäisinä ovat Mirja Kuivaniemen Siantappajat ja Jorma Luhdan Vaeltajat (tai jokin aiempi valokuvateos).
Juurihan minä jokunen postaus sitten lukupiirejä kaipailin, ja saatanpa hyvinkin etsiytyä paikalle jos vain suinkin pääsen! Giordanon kirja on ollut lukisinko vai enkö -pohdinnoissa, Delijanin juuri ostin alesta ja Jorma Luhdaltakin yksi teos löytyy hyllystä, joten aika hyvinhän nämä istuisivat ihan normaaliin lukemistooni. :)
Mitään ilmoittautumisia piireihin ei tarvita ja mukaan voi mennä kun ehtii. Lisätietoa aikataulusta kirjaston sivuilta.
Juurihan minä jokunen postaus sitten lukupiirejä kaipailin, ja saatanpa hyvinkin etsiytyä paikalle jos vain suinkin pääsen! Giordanon kirja on ollut lukisinko vai enkö -pohdinnoissa, Delijanin juuri ostin alesta ja Jorma Luhdaltakin yksi teos löytyy hyllystä, joten aika hyvinhän nämä istuisivat ihan normaaliin lukemistooni. :)
Mitään ilmoittautumisia piireihin ei tarvita ja mukaan voi mennä kun ehtii. Lisätietoa aikataulusta kirjaston sivuilta.
maanantai 5. tammikuuta 2015
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
Ysiluokkalainen Jouni näkee Lapin metsissä naishahmon, joka seuraa häntä myöhemmin kaupunkiinkin. Onko hän saanut peräänsä pahantahtoisen hengen vai onko kyseessä vuosia sitten kadonneen kolttasaamelaisen äidin yritys ottaa yhteyttä?
Aluksi tuntui, että aikuisena lukijana kaipaisin laajempaa kuvailua ja taustoitusta, mutta kunhan pääsin kunnolla tarinan imuun, olin vain tyytyväinen että tapahtumat etenivät vauhdilla. Kirja on sopivan jännä, mystinen ja metsäinen. Ripaus romantiikkaakin on mukana, mukavasti välillä pojan näkökulmasta. Sari Peltoniemi saa lyhyeen kirjaan mahtumaan myös hieman kolttien historiaa, tarinaperinnettä vähän enemmänkin sekä ystävyyttä, perheasioita, koulunkäyntiä ynnä muuta. Teos on nopealukuinen, mukaansatempaava ja lyhyet luvutkin vielä keventävät lukemista, ja luulenkin että tämä sopisi hyvin sellaisellekin joka ei kovin paljon lue!
Ensimmäinen lause: Ei metsässä mitään vikaa ollut.
Ulkoasu: Aika kiva! Komea huuhkaja! :) Kansi: Ea Söderberg.
Kustantaja Tammi 2011, 153 s.
Aluksi tuntui, että aikuisena lukijana kaipaisin laajempaa kuvailua ja taustoitusta, mutta kunhan pääsin kunnolla tarinan imuun, olin vain tyytyväinen että tapahtumat etenivät vauhdilla. Kirja on sopivan jännä, mystinen ja metsäinen. Ripaus romantiikkaakin on mukana, mukavasti välillä pojan näkökulmasta. Sari Peltoniemi saa lyhyeen kirjaan mahtumaan myös hieman kolttien historiaa, tarinaperinnettä vähän enemmänkin sekä ystävyyttä, perheasioita, koulunkäyntiä ynnä muuta. Teos on nopealukuinen, mukaansatempaava ja lyhyet luvutkin vielä keventävät lukemista, ja luulenkin että tämä sopisi hyvin sellaisellekin joka ei kovin paljon lue!
Ensimmäinen lause: Ei metsässä mitään vikaa ollut.
Ulkoasu: Aika kiva! Komea huuhkaja! :) Kansi: Ea Söderberg.
Kustantaja Tammi 2011, 153 s.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Kohti uusia lukuhaasteita
Vuonna 2013 osallistuin kohtuulliseen isoon joukkoon lukuhaasteita, joissa useimmissa jopa oikeasti sain jonkinlaisen suorituksen aikaiseksi. Sen jälkeen tekikin sitten mieli lukea välillä ihan mitä vaan, kummemmin miettimättä, ja viime vuoden tulinkin lopulta viettäneeksi lähes ilman haasteita vaikka pariin ilmoittauduinkin. Nyt tuntuu olevan taas haastehimon vuoro! :)
Joulukuussa jo ilmoittauduin Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, jossa luetaan kirjoja Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista. Tavoitteena olisi lukea ainakin yksi kirja joka maasta.
Odottelin kuitenkin vielä jotain muuta ilmaantuvaksi, mielellään jotain hauskaa ja kepeää joka voisi kuitenkin olla mittakaavaltaan isompaakin. Vähän jo suunnittelin räätälöiväni sellaisen haasteen itse, mutta eipä se ollutkaan tarpeen sillä MarikaOksa kiskaisi Goodreadsin uumenista ihan täydelliset haasteet.
I Spy Challengessa luetaan kirjoja joiden nimessä on listaan sopivia sanoja (joka kohdassa mainittu esimerkkisanoja):
50 kohdan haaste taitaa kyllä ainakin olla turhan kova pala, mutta katson sitten vuoden lopussa montako merkintää olen saanut aikaiseksi. :)
Joulukuussa jo ilmoittauduin Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen, jossa luetaan kirjoja Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista. Tavoitteena olisi lukea ainakin yksi kirja joka maasta.
Odottelin kuitenkin vielä jotain muuta ilmaantuvaksi, mielellään jotain hauskaa ja kepeää joka voisi kuitenkin olla mittakaavaltaan isompaakin. Vähän jo suunnittelin räätälöiväni sellaisen haasteen itse, mutta eipä se ollutkaan tarpeen sillä MarikaOksa kiskaisi Goodreadsin uumenista ihan täydelliset haasteet.
I Spy Challengessa luetaan kirjoja joiden nimessä on listaan sopivia sanoja (joka kohdassa mainittu esimerkkisanoja):
- Color - red, crimson, indigo
- Number - one, twice, third
- Things That Grow - tree, rose, garden
- Seasons - spring, fall, autumn
- First Name - Jacqueline, Robert, Ajax
- Places - country, empire, London
- Body Part - hand, bone, mind
- Weapon - knife, poison, arrow
- Body of Water - sea, river, pond
- Form of Water - ice, mist, rain
- Product of Fire - heat, ash, flames
- Celestial Body - sun, star, planet
- Architecture - castle, bridge, house
- Senses - sight, touch, taste
- Royal Title - king, duke, emperor
- Family Member - brother, aunt, parent
- Elements - fire, wind, air
- Time of Day - morning, dusk, evening
- Metal - gold, bronze, steel
- Emotion/Feeling - love, fear, pride
- Animal/Insect - dog, tiger, unicorn
- Something to Read - book, story, newspaper
- Gender Identifier - wife, man, lady
- Paranormal Being - vampire, angel, ghost
- Occupation - doctor, assassin, detective
- A book with more than 500 pages
- A classic romance
- A book that became a movie
- A book published this year
- A book with a number in the title
- A book written by someone under 30
- A book with nonhuman characters
- A funny book
- A book by a female author
- A mystery or thriller
- A book with a one-word title
- A book of short stories
- A book set in a different country
- A nonfiction book
- A popular author’s first book
- A book from an author you love that you haven’t read yet
- A book a friend recommended
- A Pulitzer Prize-winning book
- A book based on a true story
- A book at the bottom of your to-read list
- A book your mom loves
- A book that scares you
- A book more than 100 years old
- A book based entirely on its cover
- A book you were supposed to read in school but didn’t
- A memoir
- A book you can finish in a day
- A book with antonyms in the title
- A book set somewhere you’ve always wanted to visit
- A book that came out the year you were born
- A book with bad reviews
- A trilogy
- A book from your childhood
- A book with a love triangle
- A book set in the future
- A book set in high school
- A book with a color in the title
- A book that made you cry
- A book with magic
- A graphic novel
- A book by an author you’ve never read before
- A book you own but have never read
- A book that takes place in your state
- A book that was originally written in a different language
- A book set during Christmas
- A book written by an author with your same initials
- A play
- A banned book
- A book based on or turned into a TV show
- A book you started but never finished
50 kohdan haaste taitaa kyllä ainakin olla turhan kova pala, mutta katson sitten vuoden lopussa montako merkintää olen saanut aikaiseksi. :)
torstai 1. tammikuuta 2015
Loppuvuoden kirjaostokset vielä!
Kurkataanpa vielä syys-joulukuussa hankkimiani kirjoja! Kesän aikainen hillitty meininki jatkui, ja saldo on jopa vielä yhtä kirjaa pienempi kuin touko-elokuussa:
Pinon pohjalta alkaen:
Syyskuussa monet kirjabloggaajat julkaisivat kirjaostoksilla-postauksen, ja minäkin kirjoitin siinä yhteydessä Mats Anderssonin ja Heikki Willamon Kohtaamisia-luontokuvakirjan ostoreissusta. Cormac McCarthylta lukemani kaksi kirjaa ovat vakuuttaneet niin, että tuorein suomennos Kaikki kauniit hevoset tarttui myös mukaan.
Lokakuussa löysin alehyllystä Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinaan, jonka poimin talteen vaikken ole sarjan ensimmäistäkään osaa vielä lukenut... :) Samasta paikasta löytyi Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, josta olin juuri lukenut kiinnostavan jutun Kirsin Book Clubista. Pokkarihyllystä täydensin vielä ostokset Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajilla.
Marraskuussa en sitten ostanutkaan mitään, ja joulukuussa postista ilmaantui Osuuskumman Kummalinnun munia -raapaleantologia, johon on koottu pitkin vuotta sähköpostitilaajille lähetettyjä tekstejä.
Näiden jälkeen vuoden 2014 kirjanhankintasaldo on 46 kappaletta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin edellisvuotinen 215! :D Ihan hyvä näin, ja koska hamstrausvimma pysyttelee edelleen poissa, alan jo elätellä toiveita että luettujen määrässä olisi sittenkin mahdollista päästä vielä joskus voiton puolelle. On tässä tietysti alekausi menossa... ;)
Pinon pohjalta alkaen:
Syyskuussa monet kirjabloggaajat julkaisivat kirjaostoksilla-postauksen, ja minäkin kirjoitin siinä yhteydessä Mats Anderssonin ja Heikki Willamon Kohtaamisia-luontokuvakirjan ostoreissusta. Cormac McCarthylta lukemani kaksi kirjaa ovat vakuuttaneet niin, että tuorein suomennos Kaikki kauniit hevoset tarttui myös mukaan.
Lokakuussa löysin alehyllystä Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinaan, jonka poimin talteen vaikken ole sarjan ensimmäistäkään osaa vielä lukenut... :) Samasta paikasta löytyi Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, josta olin juuri lukenut kiinnostavan jutun Kirsin Book Clubista. Pokkarihyllystä täydensin vielä ostokset Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajilla.
Marraskuussa en sitten ostanutkaan mitään, ja joulukuussa postista ilmaantui Osuuskumman Kummalinnun munia -raapaleantologia, johon on koottu pitkin vuotta sähköpostitilaajille lähetettyjä tekstejä.
Näiden jälkeen vuoden 2014 kirjanhankintasaldo on 46 kappaletta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin edellisvuotinen 215! :D Ihan hyvä näin, ja koska hamstrausvimma pysyttelee edelleen poissa, alan jo elätellä toiveita että luettujen määrässä olisi sittenkin mahdollista päästä vielä joskus voiton puolelle. On tässä tietysti alekausi menossa... ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)