Kolme äänikirjaa miehistä: Talvisota, Zlatan & Rajanaapuri

Nyt meinaa olla vähän sillä tavalla, että pian puolitoistavuotias pikkuvipeltäjä ja aikaiset työherätykset aiheuttavat yhdessä sen, että bloggaamiselle on jokseenkin hankalaa löytää sopivia rakosia. Pitäisi nimittäin olla samaan aikaan sekä joutilas istumaan koneella ilman häiriöitä että tarpeeksi virkeä voidakseen ajatella kirjoittamista. Ja kun se rauha illalla laskeutuu niin sitten on jo itselläkin väsy. Kun kaikesta haluan kuitenkin kirjoittaa edes lyhyesti, ihan jo saadakseni itsellenikin ajatuksia muistiin, täytyy pitää homma pyörimässä matalalla kynnyksellä. :)

Nyt vuorossa pieni äänikirjakooste. Nämä ansaitsisivat pidemmätkin tekstit, mutta saavatpa edes lyhyet! :) Kaikissa on sattumoisin keskiössä miehiä: yksi, kaksi tai enemmän, oikeastaan kokonainen armeijallinen. Jokaisessa on myös tehtävänsä erinomaisesti hoitava, kirjaan sopiva lukija.

Antti Tuuri: Talvisota

Talvisodan kokenut Martti kertoilee taattuun kaunistelemattomaan Tuuri-tyyliin ajasta, jonka vietti Laurilan jalkaväkirykmentin mukana taistelemassa ensin Taipaleenjoella Terenttilän aukiolla ja sitten Vuosalmella ja Äyräpäässä. Sotaan lähti nuorempi velikin jonka perään Martti ajatteli katsovansa, mutta jo aikaisessa vaiheessa tulee mainittua ettei veli tule reissulta hengissä palaamaan. Ei niissä maisemissa ole toisesta perään katsojaksi.

Talvisota on hiljaiseksi vetävä kuvaus käsittämättömistä koettelemuksista selviämisestä ja järjettömästä arjesta, jossa normaaliin päiväohjelmaan kuuluu tappamista ja tapetuksi tulemisen välttelyä. Välillä vastapuolen tykistökeskitys tuntuu jytisyttävän koko maailmaa niin, että toivoisi maassa olevan rivan josta pitää kiinni. Luulenpa, että joudun ihan välttämättä metsästämään tämän omaan hyllyyni painettuna versiona, ja palaamaan vielä useampaan kertaan. Ehkä vielä joskus saan aikaiseksi tekstin joka tekee kirjalle oikeutta, nyt en kykene juuri muuhun kuin olemaan vaikuttunut.

Kustantaja Otava 2004 (painetun alkup. julk, 1984), lukija Taneli Mäkelä, 6 h 30 min

David Lagercrantz: Minä, Zlatan Ibrahimović

Miltä tuntuu kävellä keskelle jalkapallokenttää, jonka ympärillä 70000 ihmistä odottaa sinua ja huutaa nimeäsi? Harva voi sanoa tietävänsä, mutta eräs toisen polven maahanmuuttajapoika Malmön Rosengårdista on kokenut sen ja muutaman muun unohtumattoman jutun. Melkoinen harppaus niistä ajoista, kun äidin luona päätyi hakatuksi puukauhalla ja isän luona jääkaapissa oli vain kaljaa. Silloin kuitenkin luotiin pohja tulevalle menestykselle, vaikka se toki on vaatinut runsaasti myöhemminkin tehtyä työtä. Ei ollut juuri muutakaan tekemistä kuin potkia palloa, joten sitähän potkittiin. Pihapiirin pienellä kentällä oppi tekemään yllättäviä ratkaisuja ahtaassa tilassa ja kunnioitusta saadakseen hintelän pojan kannatti opetella näyttäviä kikkoja. Kaikkia tyyli - tai tyyppi - ei kuitenkaan miellyttänyt, vaan eräässä joukkueessa parempien perheiden isät keräsivät jopa nimilistan Zlatanin saamiseksi ulos. Uskomatonta!

Vaikka monenlaista urheilua tykkäänkin katsella niin jalkapallo ei ole ikinä oikein sykähdyttänyt, ja Zlatankin oli tuttu lähinnä silmiin osuneista otsikoista. Niiden perusteella kyllä vaikutti tutustumisen arvoiselta tapaukselta, ja kun äänikirja tuli vastaan, ajattelin kokeilla. Hyvä niin, sillä siloittelematon kerronta nappasi saman tien mukaansa, elin mukana niin ottelut kuin niiden ulkopuolisenkin elämän. Ja nyt huomaan odottavani suurella mielenkiinnolla, miten Zlatanin nykyiselle joukkueelle PSG:lle käy seuraavissa Mestarien liigan peleissä.

Miehen maineen mukaisesti ego on iso mutta se ei ole koko totuus. Viihdyin Zlatanin seurassa niin hyvin että harmitti paljonkin kun kirja loppui. Mahtava tyyppi, mahtava ura ja mahtava menestystarina! En voi olla miettimättä, mahtoiko tämän ottelun yleisössä olla niitä taannoisia nimilistan kirjoittelijoita ja mitä heidän mielessään mahtoi liikkua.

Ruotsinkielinen alkuteos: Jag är Zlatan Ibrahimović - min historia (2011)

Suomentanut Miika Nousiainen

Kustantaja WSOY/BTJ 2015 (painetun alkup. julk. 2011), lukija Kari Ketonen, 12 h 23 min

Roope Lipasti: Rajanaapuri

(Blogger ei nyt näköjään suostu pitämään tuota nimeä suurempana vaikka kuinka päin kikkailen...)


Kertoja, hyvin säntillinen historianopettaja, tarkkailee naapurinsa varsin erinäköistä elämänmenoa ja menee mielellään katsomaan lähempääkin - jos näyttää siltä ettei ole vaaraa joutua mukaan fyysiseen työhön. Naapurilla on kuusi lasta, oikein mukava vaimo, nurmikko leikkaamatta, iso piha täynnä sieltä täältä pelastettua rojua, tapana viis veisata säännöistä ja useita (ehkä ikuisesti) keskeneräisiä projekteja. Viimeisin hullutus on rantasauna. Oman metsän itse kaadetuista tukeista, itse tehden ja minkään kaupasta hankkimista vältellen. Ei tosin ole vielä sitä rantaakaan, joten lampikin täytyy kaivaa. Siinäpä sitä piisaa kesäksi puuhaa, ja naapurille katseltavaa ja päiviteltävää.

Miehet siis ovat varsin eriluontoisia, mutta löytävät välillä yhteisenkin sävelen kun istahtavat saunatyömaalla juttelemaan. Varsinkin silloin, kun ihmettelevät naisia. Juttua riittää monesta muustakin asiasta, ja esiin tuleekin monenlaisia oivaltavia ja mielenkiintoisia huomiota. Ja kyllä, nauraakin saa! Huumorikirjallisuus ei ole ykköslukemistoani (hauskaksi mainostettuja kirjoja enemmän nautin siitä, jos kirjassa tulee ihan puskista vastaan jotain naurattavaa), mutta viihdyin kyllä tämän parissa oikein hyvin.

Kustantaja Atena/BTJ 2012 (painetun julk. myös 2012), lukija Jukka Peltola, 6 h 5 min

Erlend Loe: Supernaiivi

25-vuotiaalta päähenkilöltä on hukassa elämän merkitys. Paluu yksinkertaisiin perusasioihin auttaa.

Kuten viimeisimmässä kirjaostosluetelmassani mainitsin, olen toki ollut jo pitkään tietoinen Supernaiivin olemassaolosta, ja suosiostakin, mutta vasta hiljattain kiinnostuin sen lukemisesta. Hauskoiksi mainostetut kirjat eivät yleensä oikein uppoa, eikä nimikään houkutellut. Jälleen kerran on kiittäminen blogistaniaa siitä, että ymmärsin antaa tällekin tilaisuuden. Ja jälleen kerran, hyvä niin - Supernaiivi on nimittäin IHANA!

Ei ole tarpeen harmitella sitä, etten ole lukenut tätä aiemmin, sillä on oikein sopivaa että luin tämän sattumalta päivänä jona myös pompin pomppulinnassa. Olimme kaverin perheen kanssa Tampereen HopLopissa ja yhdessä vaiheessa huomasimme kaverin miehen kanssa että vieressämme on tyhjä pomppulinna, jonka sääntökyltissä lukee "Tässä aktiviteetissa aikuisetkin saavat osallistua". Mitä muuta siinä muka voi tehdä kuin käyttää tilaisuuden hyväkseen?? Tutkin kyllä myös isosta kiipeilytelineestä lähes joka kolkan. Mahdanko koskaan tullakaan niin aikuiseksi, ettei kiipeilyteline - tai iso kivi - herättäisi (usein vastustamatonta) halua kiivetä ylös? ;)

Tältä pohjalta olin kenties mitä otollisinta yleisöä kirjalle, jossa pompotetaan punaista palloa vasten seinää, listataan naapurin pikkupojan kanssa nähtyjä eläimiä ja hakka-lelun löytäminen levittää hyvänolontunteen koko ruumiiseen. Eksistentiaaliset kriisit eivät yleensä juuri nappaa, mutta tässä huomioni ei oikeastaan niinkään kiinnittynyt kertojan ongelmiin kuin niiden ratkaisuihin. Ja ratkaisut olivat mainioita. Kirja on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Ääneen naurattava tämä ei minulle ollut, mutta jatkuvasti sisäisesti hymyilyttävä kyllä. Suhteellisuusteoriakin sujahtaa sujuvasti osaksi kokonaisuutta.

On varmaankin paikallaan lopettaa pieneen supernaiivimaiseen listaan ihmisistä, joita muistan nähneeni kirjan lukemispäivänä:

• nainen jolla oli toisessa jalassa violetti ja toisessa fuksianvärinen sukka (HopLopissa)
• isoäiti ja pikkupoika junassa, pojalla oli hauska pipo ja isoäidillä kauniisti ryppyiset kasvot ja sormus jossa oli punainen kivi
• perhe, jonka äiti luki junassa Marian Keyesiä, isä jotain englanninkielistä pokerijuttua ja kaksi poikaa pelasivat tabletilla
• noin viisikymppinen mies joka ulkoilutti dalmatialaista ja oli pysähtynyt juttelemaan toisen miehen kanssa kaupan pihalla
• tummatukkainen pikkupoika joka teki pahuksen monta maalia kun yritin olla HopLopissa sählymaalivahtina 

Lukudiplomin kategoria Huumoria, ja sitä myöten koko diplomi suoritettuna! Jihuu!

Ensimmäinen lause: Minulla on kaksi ystävää.

Norjankielinen alkuteos: Naiv.Super. (1996)

Ulkoasu: No hakkahan kuuluu asiaan, ilman muuta. Pirteän punainenkin tämä on! Ei tietoa suunnittelijasta.

Kustantaja LIKE 2010, 13. painos (1. painos 1998), suom. Outi Menna, 223 s. 

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Katsoin ylös.
Rautatieaseman ratapihan päälle oli vedetty katos, että vähän niin kuin oltaisiin sisällä ja ulkona samaan aikaan. Kyllä voisi päättää eikä kiusata. Sellaisessa sisä-ulkotilassa ei tiedä, että onko otettava karvahattu päästä ja rukkaset käsistä, että mitä vuodenaikaa yritetään mennä.
Laskin katseeni, mutta samanlainen hölmöys jatkui ja nyt sen nimi oli ihmisten kengät. Kyllä eivät kaupunkilaiset ymmärrä mikä kenkien tarkoitus on. Oli korkoja ja kopistimia, kalaverkon näköisiä nauhaviritelmiä, liian paksuja ja ohuita pohjia, työmiehenkenkiä teini-ikäisellä tytöllä ja teini-ikäisen tytön kengät aikuisella miehellä.


Nämä oikeamielisen vanhan jäärän valitukset ovat olleet esillä jo niin monessa blogissa, että totean vain lyhyesti liittyväni suureen fanijoukkoon! Naurattavaa, napakkaa tekstiä - ja niin totta! Useamman kerran tunsin pienen piston sydämessäni omien nykymaailman tapojeni vuoksi. :)

Kustantaja WSOY 2010, 6. painos, 130 s.

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Kaikki on koirien syytä. Kun ne ryntäävät räksyttämään palatsin taakse pysähtyneelle kirjastoautolle, kuningatar menee pahoittelemaan mekkalaa ja tulee siinä sivussa lainanneeksi kirjan. Ensimmäisen monista. Pian hän on niin lukemisen lumoissa etteivät uimahallien avajaisiin osallistumiset ynnä muut velvollisuudet oikein enää kiinnosta entiseen malliin, ja sekös suututtaa hänen yksityissihteeriään, joka muutenkin on pääministerin kanssa yhtä mieltä siitä että kirjoihin hurahtaminen on kuningattarelle yleensäkin epäsopivaa.

Tämä satiiri Englannin hovista on varsin hymyilyttävä tapaus. Bennett luo mukavan kuvan kuningattaren persoonasta joka on sekä fiksu että vähän hassu. On kiinnostavaa seurata hänen kehittymistään lukijana sekä lukuinnostuksen vaikutuksia muuhun elämään ja vertailla omia ja kuningattaren kokemuksia.

Sopiva pikku välipala tähän kohtaan, nuo kaksi työn alla olevaa paksukaiskirjaa kun ovat ilmeisesti päättäneet olla loppumatta ikinä vaikka kuinka luen ja luen! :)

Ensimmäinen lause: Windsorissa vietettiin valtion juhlaillallisia, ja kun Ranskan presidentti oli asettunnut Hänen majesteettinsa vierelle ja kuninkaallinen perhe heidän taakseen, kulkue lähti verkkaisesti astelemaan Waterloo Chamberin läpi.


Englanninkielinen alkuteos: The Uncommon Reader (2007)


Kustantaja Basam Books 2008, suom. Heikki Salojärvi, 115 s.