Aloitin kirjabloggaamisen keväällä 2009 ja sen jälkeisten yhdeksän ja
puolen vuoden aikana olen löytänyt joukon mahtavia tyyppejä jotka eivät
ikinä kyllästy juttelemaan kirjoista, nähnyt kuinka kirjablogien
merkitys alan keskustelussa ja kirjojen näkyvyydessä on kasvanut ja
saanut hirmuisen kasan hyviä kirjavinkkejä. "Ihan vaan
lukuharrastuksesta" on tullut jotain enemmän ja kirjallisuus kaikkine
puolineen tuntuu entistä tärkeämmältä.
Mutta vaikka kirjakeskustelulla mukavasti meneekin, niin kuten voi
todeta vaikka vuosittaisia postausmääriä vilkaisemalla, oma tahtini on
ollut jo jonkin aikaa hiipumaan päin. Elämään tulee kaikenlaista uutta
ja sitten voi joutua jostain vanhasta luopumaan. Bloggaaminen on nyt se
juttu johon ei enää aika tai innostus riitä. Onhan tämä päätös ehtinyt
käydä mielessä jo useampaan kertaan mutta aiemmin olen vielä laittanut
vastaan. Kun muistankin lukemani niin paljon paremmin sen jälkeen kun
"joudun" ajattelemaan kirjoja kunnolla bloggausta kirjoittaessani, ja
vanhoihin juttuihin on niin kiva palata, niin maltanko olla jatkamatta
edes ihan vaan itseäni varten? Ja kun ne kymppisynttäritkin olis niin
lähellä, jos edes sinne asti? Osaanko olla olematta kirjabloggaaja kun
olen sellainen näinkin pitkään ehtinyt olla?
Kuten olen tavaroita karsiessanikin todennut, välillä ajatus
luopumisesta vaan vaatii oman kypsyttelyaikansa. Ja niinpä vain tuli
sekin päivä kun tämän postauksen kirjoittaminen ei tunnu kamalalta eikä
ikävältä vaan just oikealta. :) Lukeminenhan ei lopu eikä blogistanian
tai muun kirjamaailman kuulumisten seuraaminen, ja hyvistä kirjoista
huutelukin jatkuu vähintään Facebookissa kavereille. Blogi hiljenee
mutta jää olemaan. Kiitokset lukijoille ja bloggaajakollegoille näistä
vuosista ja paljon hyviä lukuhetkiä kaikille! ♥
