Aiempi Agatha Christie -kokemukseni rajoittui vain Kymmenen pientä neekeripoikaa -teokseen, joten ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi halusin viettää hieman aikaa myös Hercule Poirot'n seurassa. Ja äänikirjan avullahan se kävi mukavasti!
Murhaaja itse haastaa Poirot'n selvittämään rikossarjaa, jossa sekä uhrit että tapahtumapaikat valitaan aakkosjärjestyksessä ja jokaisen ruumiin luota löytyy rautatieaikataulukko. Syyllinen on ovela, muttei kuitenkaan voita Poirot'n hoksottimia jotka kaivavat totuuden esiin pienten vihjeiden avulla.
Kyllähän Christien tarinat ovat toimivuudessaan ajattomia ja samalla tunnelmaltaan mukavan nostalgisia. Äänikirjan lukemisen erinomaisesti hoitavan Lars Svedbergin sisälläkin taitaa asua pieni britti. Kelpo kokemus siis, mutta paremmin minä taidan silti viihtyä nykydekkareiden parissa. Useamman Christien kuuntelu ei ole päällimmäisenä mielessä mutta ei poissuljettuakaan. Kirjaston hyllyssä näitä näkyi olevan pitkä rivi, joten ehkä asiaan tulee taas jossain vaiheessa palattua. Kenties neiti Marplea seuraavaksi?
Englanninkielinen alkuteos: The ABC Murders (1935)
Suomentanut Aune Suomalainen, tark. Kiti Kattelus
Kustantaja WSOY 2010, 8 h 24 min
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
lauantai 26. joulukuuta 2015
Kirjaostostilinpäätös
Pukki toi taas lahjoja vain lapsille, joten kateellisuuden välttämiseksi nyt on varmaan hyvä aika ihailla hyllyyni viime kuukausina tiensä löytäneitä kirjoja! Ostosten esittelykin on jäänyt syksyn muiden kiireiden jalkoihin, joten tässä on peräti puolen vuoden hankinnat.
Kuten olen jo useampaan kertaan todennut, Maailman parhaat luontokuvat -sarjan kirjoista on tullut jokavuotisia ostoksia.
Edward Careyn Heap House, Kirsty Loganin The Gracekeepers, Nathan Filerin The Shock of the Fall sekä Tiphanie Yaniquen Land of Love and Drowning ovat hypänneet lukulistalle Book Riotin suosituksista.
David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä, Per Pettersonin En suostu, Nadeem Aslamin Sokean miehen puutarha, Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden ja Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki on hankittu, koska kirjailijoilta aiemmin lukemani teokset ovat tehneet vaikutuksen.
Sami Lopakan Marras oli yksi viime vuoden suosikeista, ja halusin sen omaankin hyllyyni.
Nathaniel Philbrickin Taistelu merta vastaan taas oli ihan puhdas heräteostos.
Blake Crouchin Wayward Pines -sarjan kakkososan ostin jatkoksi ensimmäiselle.
Kaikki loput ovat sitten päätyneet ostettaviksi kiinnostavien blogijuttujen tai sieltä täältä kuuluneiden kehujen vuoksi: Tero Liukkosen Vihreän lohikäärmeen kylä, Auli Leskisen Petojen aika, Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarha, Jan Salmisen Äidinmaa, Jeff VanderMeerin Hävitys ja Hallinta, John Williamsin Stoner, Andy Weirin Yksin Marsissa sekä Audrey Mageen Sopimus.
Ja sitten mainitaan viimekertaiseen tapaan sähköisenä ostetut kirjat:
Dolores Redondo: Näkymätön vartija
Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
Nämä kun lisätään aiempiin, niin vuoden saldoksi saadaan 47 painettua ja 14 e-kirjaa. Saman luokan lukemissa liikutaan kuin viime vuonnakin.
Pahempiakin hamstrauksia on nähty mutta onpa sitä tuossakin kun pohjalla on useampi sata lukematonta. Vaikka olenkin iloinen näistäkin ostoksistani, niin yleinen tavaran vähentäminen huushollista on hiljalleen kypsyttänyt ajatukset siihen pisteeseen, että jokohan olisi aika saada ihan oikeasti jotain järkeä tähänkin touhuun. :) Lukemattomien kirjojen vähentämisestä aionkin kirjoittaa vielä erikseen. Kokonaan en kirjojen ostamista aio lopettaa koska ei siitä mitään tulisi kuitenkaan, mutta siihen pyritään että ensi vuoden puolella nähdään hillittyjä ja harkittuja pinoja. :)
Kuten olen jo useampaan kertaan todennut, Maailman parhaat luontokuvat -sarjan kirjoista on tullut jokavuotisia ostoksia.
Edward Careyn Heap House, Kirsty Loganin The Gracekeepers, Nathan Filerin The Shock of the Fall sekä Tiphanie Yaniquen Land of Love and Drowning ovat hypänneet lukulistalle Book Riotin suosituksista.
David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä, Per Pettersonin En suostu, Nadeem Aslamin Sokean miehen puutarha, Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden ja Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki on hankittu, koska kirjailijoilta aiemmin lukemani teokset ovat tehneet vaikutuksen.
Sami Lopakan Marras oli yksi viime vuoden suosikeista, ja halusin sen omaankin hyllyyni.
Nathaniel Philbrickin Taistelu merta vastaan taas oli ihan puhdas heräteostos.
Blake Crouchin Wayward Pines -sarjan kakkososan ostin jatkoksi ensimmäiselle.
Kaikki loput ovat sitten päätyneet ostettaviksi kiinnostavien blogijuttujen tai sieltä täältä kuuluneiden kehujen vuoksi: Tero Liukkosen Vihreän lohikäärmeen kylä, Auli Leskisen Petojen aika, Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarha, Jan Salmisen Äidinmaa, Jeff VanderMeerin Hävitys ja Hallinta, John Williamsin Stoner, Andy Weirin Yksin Marsissa sekä Audrey Mageen Sopimus.
Ja sitten mainitaan viimekertaiseen tapaan sähköisenä ostetut kirjat:
Dolores Redondo: Näkymätön vartija
Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni
Nämä kun lisätään aiempiin, niin vuoden saldoksi saadaan 47 painettua ja 14 e-kirjaa. Saman luokan lukemissa liikutaan kuin viime vuonnakin.
Pahempiakin hamstrauksia on nähty mutta onpa sitä tuossakin kun pohjalla on useampi sata lukematonta. Vaikka olenkin iloinen näistäkin ostoksistani, niin yleinen tavaran vähentäminen huushollista on hiljalleen kypsyttänyt ajatukset siihen pisteeseen, että jokohan olisi aika saada ihan oikeasti jotain järkeä tähänkin touhuun. :) Lukemattomien kirjojen vähentämisestä aionkin kirjoittaa vielä erikseen. Kokonaan en kirjojen ostamista aio lopettaa koska ei siitä mitään tulisi kuitenkaan, mutta siihen pyritään että ensi vuoden puolella nähdään hillittyjä ja harkittuja pinoja. :)
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Luetaan sateenkaari -haasteen koonti
Tavoistani poiketen olen kerrankin saanut jonkin lukuhaasteen suoritettua loppuun. Wuhuu! :D Omppu haastoi tammikuussa lukemaan kirjoja joiden selkämyksistä löytyvät sateenkaaren värit. Kokosin hyllystäni tällaisen pinon, jonka nyt siis olen saanut luettua läpi:
Punainen - Paul Auster: Oraakkeliyö
Oranssi - Per Petterson: Hevosvarkaat
Keltainen - John Irving: Ystäväni Owen Meany
Vihreä - Carol Shields: Ruohonvihreää
Vaalea sininen - Herman Koch: Illallinen
Tummempi sininen - Helen Dunmore: The Siege
Lila - Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja
Mukaan osui koko joukko todella hyviä kirjoja! Jos ihan paras pitäisi valita niin kai se tuo Owen Meany olisi. Kiitos Ompulle haasteesta!
Punainen - Paul Auster: Oraakkeliyö
Oranssi - Per Petterson: Hevosvarkaat
Keltainen - John Irving: Ystäväni Owen Meany
Vihreä - Carol Shields: Ruohonvihreää
Vaalea sininen - Herman Koch: Illallinen
Tummempi sininen - Helen Dunmore: The Siege
Lila - Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja
Mukaan osui koko joukko todella hyviä kirjoja! Jos ihan paras pitäisi valita niin kai se tuo Owen Meany olisi. Kiitos Ompulle haasteesta!
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä (äänikirja)
Olen viettänyt työmatkani viime aikoina rakennusmestari Mauno Joensivun seurassa 1950-luvun Tampereella, seuraamassa kuinka työmiesten Mammonalinnaksi ristimän kerrostalon kohoaminen edistyy.
Vaikka tämän Kalle Päätalon esikoisromaanin päähenkilö onkin fiktiivinen, Ihmisiä telineillä on silti sekin jo vahvasti omaelämäkerrallinen. Niin Mauno Joensivun luonteessa kuin elämänvaiheissakin on ilmeisesti paljonkin kirjailijaa itseään. Omat esikuvansa on kenties myös monilla muilla rakennustyömaan henkilöillä, ja monenlaisia persooniahan sieltä löytyykin. Värikkäitä juttuja entisistä elämistään kertoileva Elefantti-Jussi. Tuurijuoppo Oskari Heinonen joka selvänä kautenaan on työmiesten parhaimmistoa - ennen kuin rahat, vaatteet ja itsekunnioituksen vievä repsahdus taas iskee. Miehet räväköillä kommenteillaan hiljentävä Iida Leppäviita. Kansalaissodan tapahtumien katkeroittama muurari ja pääluottamusmies Pekka Kaislalampi. Sitkeä lapiomies ja luottotyöntekijä Aukusti Kivikko. Henkilökaarti on laaja, tarvitaanhan sitä porukkaa kerrostaloa tekemään.
Rakennustyön rinnalla seurataan Joensivun omaa elämää, joka rypee samanlaisessa liejussa kuin Mammonalinnan perustusten hankaluuksia aiheuttavat pilarimontut. Avioliitto on päättymässä miehen tekemän virheen vuoksi, ja itsesyytöksissä ja epäonnistumisen tunteessa riittää sulattelemista. Minä tapaan kirjallisestikin viihtyä hyvin ihan sellaisten tavallisten suomalaisten miesten seurassa, eikä Joensivu tehnyt poikkeusta.
Ja kyllähän mielenkiintoista kerrottavaa löytyy siitä itsensä talon rakentamisestakin. Työmaan vilske välittyy tekstistä, kun repsikat sekoittavat laastipaljuja, lautapoikaa huudellaan tuomaan tavaraa ja eri ammattiryhmät huhkivat urakoissaan yrittäen ehtiä toistensa alta pois. Välillä tosin istutaan lakossa ja saadaan siinä sivussa kerrontaan mukaan vähän työväenliikettäkin.
Hienon työn tekevä Kai Lehtinen on ollut loistovalinta äänikirjan lukijaksi. Hän tavoittaa juuri sopivalla äänenmuuntelullaan ja eläytymisellään hyvin kaikki ne tarinan erilaiset persoonat. Tämä ensimmäinen Päätaloni kyllä vakuutti siitä että täytyy sitä Iijoki-sarjaakin joskus kokeilla kunhan ehtii. Tässä ei nyt tainnut ihan niin pikkutarkkaa kerrontaa vielä olla kuin jatkossa on luvassa, mutta enköhän minä Kallen mukana pysty kiinnostumaan ihan mistä vain.
Kustantaja Gummerus 2008 (alkuteos 1958), 18 h 44 min
Vaikka tämän Kalle Päätalon esikoisromaanin päähenkilö onkin fiktiivinen, Ihmisiä telineillä on silti sekin jo vahvasti omaelämäkerrallinen. Niin Mauno Joensivun luonteessa kuin elämänvaiheissakin on ilmeisesti paljonkin kirjailijaa itseään. Omat esikuvansa on kenties myös monilla muilla rakennustyömaan henkilöillä, ja monenlaisia persooniahan sieltä löytyykin. Värikkäitä juttuja entisistä elämistään kertoileva Elefantti-Jussi. Tuurijuoppo Oskari Heinonen joka selvänä kautenaan on työmiesten parhaimmistoa - ennen kuin rahat, vaatteet ja itsekunnioituksen vievä repsahdus taas iskee. Miehet räväköillä kommenteillaan hiljentävä Iida Leppäviita. Kansalaissodan tapahtumien katkeroittama muurari ja pääluottamusmies Pekka Kaislalampi. Sitkeä lapiomies ja luottotyöntekijä Aukusti Kivikko. Henkilökaarti on laaja, tarvitaanhan sitä porukkaa kerrostaloa tekemään.
Rakennustyön rinnalla seurataan Joensivun omaa elämää, joka rypee samanlaisessa liejussa kuin Mammonalinnan perustusten hankaluuksia aiheuttavat pilarimontut. Avioliitto on päättymässä miehen tekemän virheen vuoksi, ja itsesyytöksissä ja epäonnistumisen tunteessa riittää sulattelemista. Minä tapaan kirjallisestikin viihtyä hyvin ihan sellaisten tavallisten suomalaisten miesten seurassa, eikä Joensivu tehnyt poikkeusta.
Ja kyllähän mielenkiintoista kerrottavaa löytyy siitä itsensä talon rakentamisestakin. Työmaan vilske välittyy tekstistä, kun repsikat sekoittavat laastipaljuja, lautapoikaa huudellaan tuomaan tavaraa ja eri ammattiryhmät huhkivat urakoissaan yrittäen ehtiä toistensa alta pois. Välillä tosin istutaan lakossa ja saadaan siinä sivussa kerrontaan mukaan vähän työväenliikettäkin.
Hienon työn tekevä Kai Lehtinen on ollut loistovalinta äänikirjan lukijaksi. Hän tavoittaa juuri sopivalla äänenmuuntelullaan ja eläytymisellään hyvin kaikki ne tarinan erilaiset persoonat. Tämä ensimmäinen Päätaloni kyllä vakuutti siitä että täytyy sitä Iijoki-sarjaakin joskus kokeilla kunhan ehtii. Tässä ei nyt tainnut ihan niin pikkutarkkaa kerrontaa vielä olla kuin jatkossa on luvassa, mutta enköhän minä Kallen mukana pysty kiinnostumaan ihan mistä vain.
Kustantaja Gummerus 2008 (alkuteos 1958), 18 h 44 min
perjantai 4. joulukuuta 2015
Lyhyesti Hiekkapellosta, Sinisalosta ja Le Guinista
Miniminiarviot parista luetusta ja yhdestä kuunnellusta. Hyviä kirjoja kaikki ja ansaitsisivat pidemmätkin tekstit mutta nyt täytyy laittaa bloggauksen käyntiin potkiminen edelle. :)
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Jugoslavian unkarilainen, lapsena Suomeen muuttanut Anna Fekete aloittaa työt rikostutkijana vanhassa kotikaupungissaan. Ura saa turhankin vauhdikkaan alun, kun nuori nainen surmataan lenkkipolulla raa'alla tavalla ja kurditytön hätääntynyt puhelu herättää epäilyksen kunniaväkivallasta. Lisähaastetta asioiden selvittämiseen tuo työpari Esko, joka on ihan ehta rasisti.
Toimiva paketti! Juoni vetää, ja Annan seuraan liityn mielelläni uudelleenkin sarjan muissa osissa. Turvapaikanhakijoitakin kirjassa käsitellään, joten se on nyt jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.
Ensimmäinen lause: Sinä yönä Nukku-Matti toimi Gestapon kätyrinä.
Kustantaja Otava 2013, 337 s.
Johanna Sinisalo: Enkelten verta (äänikirja)
On sanottu, että ihmisillä on jäljellä nelisen vuotta elinaikaa jos mehiläiset katoavat maailmasta. Enkelten verta sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa tämä uhkakuva alkaa hiipiä lähemmäksi kun pesäautiot leviävät ympäri maailmaa ja pölyttäjien puute käynnistää ruokakriisejä. Paitsi mehiläisistä, niiden kauneudesta ja myyttisyydestä, kirja kertoo isien ja poikien ketjusta jossa aatemaailmat törmäävät. Suhtautumista eläimiin pohditaan paljon. Enkelten verta on hätkäyttävä, huolestuttava ja ajattelemaan laittava, ja toimii hienosti myös Jukka Peltolan lukemana äänikirjana.
Kustantaja Teos/BTJ 2011, 7 h 39 min
Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja
Scifinovelleja eräältä alan mestarilta. Osa alkupään tarinoista meni kyllä vähän ohikin jäämättä mieleen, eikä kokonaisuus säväyttänyt samalla tavalla kuin aiemmin lukemani kokoelma Pimeälipas, mutta kyllä tästäkin ihailtavaa löytyi. Kirjassa on monenlaisia maailmoja joiden erilaisten yhteiskuntajärjestysten ja tapojen tutkailu Le Guinia tuntuu kiinnostavan - ja lukijaa tietysti myös.
Mieluisinta luettavaa olivat Kerastiini, tarina tiukasta kastijaosta, lain rikkomisesta ja soittimesta jonka ääntä elävä korva ei voi kuulla, sekä kokoelman kolme viimeistä ja pisintä novellia, jotka sijoittuvat kirjailijan muusta tuotannosta tunnettujen hainilaisten pariin ja liikkuvat saman aiheen, uuden mullistavan avaruusmatkailumetodin liepeillä. (Mikähän muuten on Le Guinin alkukielinen termi jurttaukselle? Käännös ei mielestäni kuulosta yhtään siltä mitä sana tarkoittaa.) Pääsin taas pyristelemään vähän kauemmaksi aiemmasta avaruusscifiallergiastani. Ihmisistähän nuokin tarinat kertovat. Le Guinin johdanto Olla lukematta tieteiskirjallisuutta oli sekin kiinnostavaa luettavaa.
Englanninkielinen alkuteos: A Fisherman of the Inland Sea (1994)
Suomentanut Jyrki Iivonen
Kustantaja Portti-kirjat 2002, 4. painos, 283 s.
Kati Hiekkapelto: Kolibri
Jugoslavian unkarilainen, lapsena Suomeen muuttanut Anna Fekete aloittaa työt rikostutkijana vanhassa kotikaupungissaan. Ura saa turhankin vauhdikkaan alun, kun nuori nainen surmataan lenkkipolulla raa'alla tavalla ja kurditytön hätääntynyt puhelu herättää epäilyksen kunniaväkivallasta. Lisähaastetta asioiden selvittämiseen tuo työpari Esko, joka on ihan ehta rasisti.
Toimiva paketti! Juoni vetää, ja Annan seuraan liityn mielelläni uudelleenkin sarjan muissa osissa. Turvapaikanhakijoitakin kirjassa käsitellään, joten se on nyt jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään.
Ensimmäinen lause: Sinä yönä Nukku-Matti toimi Gestapon kätyrinä.
Kustantaja Otava 2013, 337 s.
Johanna Sinisalo: Enkelten verta (äänikirja)
On sanottu, että ihmisillä on jäljellä nelisen vuotta elinaikaa jos mehiläiset katoavat maailmasta. Enkelten verta sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa tämä uhkakuva alkaa hiipiä lähemmäksi kun pesäautiot leviävät ympäri maailmaa ja pölyttäjien puute käynnistää ruokakriisejä. Paitsi mehiläisistä, niiden kauneudesta ja myyttisyydestä, kirja kertoo isien ja poikien ketjusta jossa aatemaailmat törmäävät. Suhtautumista eläimiin pohditaan paljon. Enkelten verta on hätkäyttävä, huolestuttava ja ajattelemaan laittava, ja toimii hienosti myös Jukka Peltolan lukemana äänikirjana.
Kustantaja Teos/BTJ 2011, 7 h 39 min
Ursula K. Le Guin: Sisämeren kalastaja
Scifinovelleja eräältä alan mestarilta. Osa alkupään tarinoista meni kyllä vähän ohikin jäämättä mieleen, eikä kokonaisuus säväyttänyt samalla tavalla kuin aiemmin lukemani kokoelma Pimeälipas, mutta kyllä tästäkin ihailtavaa löytyi. Kirjassa on monenlaisia maailmoja joiden erilaisten yhteiskuntajärjestysten ja tapojen tutkailu Le Guinia tuntuu kiinnostavan - ja lukijaa tietysti myös.
Mieluisinta luettavaa olivat Kerastiini, tarina tiukasta kastijaosta, lain rikkomisesta ja soittimesta jonka ääntä elävä korva ei voi kuulla, sekä kokoelman kolme viimeistä ja pisintä novellia, jotka sijoittuvat kirjailijan muusta tuotannosta tunnettujen hainilaisten pariin ja liikkuvat saman aiheen, uuden mullistavan avaruusmatkailumetodin liepeillä. (Mikähän muuten on Le Guinin alkukielinen termi jurttaukselle? Käännös ei mielestäni kuulosta yhtään siltä mitä sana tarkoittaa.) Pääsin taas pyristelemään vähän kauemmaksi aiemmasta avaruusscifiallergiastani. Ihmisistähän nuokin tarinat kertovat. Le Guinin johdanto Olla lukematta tieteiskirjallisuutta oli sekin kiinnostavaa luettavaa.
Englanninkielinen alkuteos: A Fisherman of the Inland Sea (1994)
Suomentanut Jyrki Iivonen
Kustantaja Portti-kirjat 2002, 4. painos, 283 s.
Tunnisteet:
dekkarit,
e-kirjat,
kirjastosta,
kotimaiset romaanit,
maahanmuuttajat,
mehiläiset,
oma ostos,
scifi,
spefi,
Suomi,
ulkomaiset novellit,
äänikirjat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)