Kokoelma Nick Hornbyn yhdysvaltalaiseen kirjallisuuslehti Believeriin kirjoittamia kolumneja, joissa hän kertoo kuukauden aikana lukemistaan kirjoista.
Hornby tuntuu selvästi olevan kirjabloggaajien hengenheimolainen. Ihan tavallinen kirjojen ystävä, joka voisi lörpötellä kaiken päivää lukemisistaan. Kertoa niistä huikeista elämyksistä ja välillä niistä jotka eivät niin innostaneet, ihastella sitä kuinka taidokkaasti monenlaisia asioita kirjoissa kerrotaankaan, miettiä kuinka yhden kirjan lukeminen joskus johtaa toiseen ja kolmanteen, harmitella sitä kuinka muut asiat toisinaan vievät liikaa aikaa ja huomiota. Kokoelman lukeminen tuntuikin siltä kuin olisi lukenut pitkiä, hyviä blogitekstejä.
Jokaisen kolumnin alussa Hornby listaa kuukauden aikana ostamansa ja lukemansa kirjat. Kirjoja ostellessaan hän vaikuttaa välillä olevan niin mielijohteidensa vietävissä, että tunsin siinä rinnalla itsenikin suorastaan hillityksi ja harkitsevaiseksi! ;) Gabriel Zaidin teoksessa So Many Books hän törmää niin itseään, minua kuin varmasti useaa muutakin kirjanhamstraajaa ilahduttavaan kohtaan:
"Zaid's finest moment, however, comes in his second paragraph, when he says that 'the truly cultured are capable of owning thousands of unread books without losing their composure or their desire for more'.
That's me! And you, probably! That's us! 'Thousands of unread books'! 'Truly cultured'!"
Aluksi en meinannut päästä Hornbyn tekstin ja huumorin makuun ja parin ensimmäisen kolumnin jälkeen pidinkin lukemisessa pitkänpuoleiset tauot, mutta kunhan lopulta pääsin vauhtiin, en olisi malttanut lopettaa. (Ja näitä tekstejähän onkin tarjolla vielä lisää, joten laitetaanpa tilaukseen...) Hornbyn käsittelemät kirjat olivat enimmäkseen mulle entuudestaan tuntemattomia ja melko pitkälti eri tyyppisiäkin kuin mitä tykkään lukea, mutta eipä se haitannut hänen jutustelustaan nauttimista. Tällaisilla kirjoilla on yleensä taipumus venyttää lukulistaa entisestään, ja kyllähän useampikin teos tämänkin jäljiltä alkoi kiinnostaa. Ainakin toistaiseksi olen kuitenkin hankkinut Hornbyn innostamana vain yhden kirjan, jota ei edes mainittu missään muualla kuin vain nimeltä jonkin kuukauden ostettujen listalla, mutta sen nimen perusteella jo totesin että tuon mä haluan. (Niin mitäs niistä mielijohteista juuri olikaan puhetta, khöhhöm...) Kyseessä on Katharine Harmonin You Are Here - Personal Geographies and Other Maps of the Imagination. Vähän sentään googlailin ennen ostopäätöstä, mutta olin sen jälkeenkin samaa mieltä. ;)
Ulkoasu: Pirteän näköinen, kelpaa mulle! Suunnittelu: gray318.
Kustantaja Penguin 2007 (1. julk. Viking 2006), 273 s.
maanantai 25. marraskuuta 2013
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Seinäjoen ensimmäiset kirjamessut
Seinäjoella on vietetty tänä viikonloppuna kirjamessuja, ja samassa yhteydessä myös herkku- sekä viini- ja olutmessuja. Kävin paikalla sekä perjantaina että lauantaina (Kiitos lipusta E-P:n Pytinki Oy:lle!) ja mukavaa oli. Messuvieraan kannalta oli toki kiva juttu että kaikkea sai katsella ilman tungosta, mutta muuten väkeä olisi kyllä saanut olla enemmänkin - ja mikä ettei myös myyjiä varsinkin kustantamoiden puolelta. Toivottavasti suosio oli kuitenkin riittävää siihen että ensi vuonna päästäisiin ottamaan uusiksi.
Perjantaina kuuntelin kirjastolaisten Jaana Savelan ja Hannele Puhtimäen puolituntisen aiheesta Kirjan kannet auki - Kirjavinkkejä aikuisille. Vinkattavana oli tällainen lista:
Vinkkarit osasivat kyllä asiansa, koska alkoi tehdä mieli lukea lähes nuo kaikki! Vähintäänkin niminä kyllä olivatkin tuttuja, mutta vain Nälkävuoden olen lukenut. Välimatka on vuoroaan odottamassa.
Tässä vaiheessa täytyy harmitella sitä etten tullut ottaneeksi messuilla ollenkaan kuvia! Aina mulle käy näin kaikissa juhlissakin, en vain muista ottaa kameraa esille. No, onneksi yhden oleellisimmista seikoista eli kirjasaaliin voi kuvata kotonakin ja tarjota samalla kummastelun aihetta naapureille ja ohikulkijoille, jotka saavat miettiä että mitähän tuo pösilö taas tuolla lumihangessa kyykkii... ;) Mutta ennen kirjapinokuvaa selostus lopuista messukokemuksista:
Perjantaina myös kiertelin suurimman osan kirjamyyntipöydistä ja tein löytöjä niin uusina kuin käytettyinäkin. Juttelin hetken David Mitchellistä Sammakko-kustantamon edustajan kanssa ja kuulin että keväällä ilmestyy käännös kirjasta The Thousand Autumns of Jacob de Zoet. Kiinnostavaa! Päivän päätteeksi kävin viinimessujen puolella katsomassa hypnotisoinnilla ja "ajatustenluvulla" hämmästyttäneen Noora Karman esityksen, joka kieltämättä oli näkemisen arvoinen.
Messuille oli ystävällisesti järjestetty kirjabloggareita varten oma tietokoneella varustettu sohvaryhmä. Livebloggaamiseen ei tainnut kukaan innostua, mutta treffasinpa bloggaajapisteessä lauantaina Maijan, Kirsin, Booksyn ja Niinan. Oli oikein mukavaa tavata! Jonna ja Marilekin olivat messuilemassa, mutta heihin en ainakaan tietääkseni törmännyt. :) Kollegojen kanssa jutustelun jälkeen onnistuin tekemään vielä muutaman kirjalöydön, kävin hakemassa hieman evästä herkkupuolelta ja lähdin kotiin hiplaamaan kirjapinoani, joka näyttää tältä:
Tarkemmin taidan palata näihinkin sitten kun teen taas kuun vaihteessa päivityksen kirjanhamstraustilanteeseeni. :)
Oma kirjamessuneitsyyteni meni tänä syksynä Turussa. Helsinkiin en tullut lähteneeksi mutta kyllähän nälkä kasvaa syödessä... Ei siis muuta kuin odottelemaan huhtikuuta ja Tampereen ja Vaasan messuja. Molemmat harmi kyllä järjestetään samana viikonloppuna (viikolla 15) joten taidan joutua valitsemaan, mutta edes toisille aion päästä!
Perjantaina kuuntelin kirjastolaisten Jaana Savelan ja Hannele Puhtimäen puolituntisen aiheesta Kirjan kannet auki - Kirjavinkkejä aikuisille. Vinkattavana oli tällainen lista:
Vinkkarit osasivat kyllä asiansa, koska alkoi tehdä mieli lukea lähes nuo kaikki! Vähintäänkin niminä kyllä olivatkin tuttuja, mutta vain Nälkävuoden olen lukenut. Välimatka on vuoroaan odottamassa.
Tässä vaiheessa täytyy harmitella sitä etten tullut ottaneeksi messuilla ollenkaan kuvia! Aina mulle käy näin kaikissa juhlissakin, en vain muista ottaa kameraa esille. No, onneksi yhden oleellisimmista seikoista eli kirjasaaliin voi kuvata kotonakin ja tarjota samalla kummastelun aihetta naapureille ja ohikulkijoille, jotka saavat miettiä että mitähän tuo pösilö taas tuolla lumihangessa kyykkii... ;) Mutta ennen kirjapinokuvaa selostus lopuista messukokemuksista:
Perjantaina myös kiertelin suurimman osan kirjamyyntipöydistä ja tein löytöjä niin uusina kuin käytettyinäkin. Juttelin hetken David Mitchellistä Sammakko-kustantamon edustajan kanssa ja kuulin että keväällä ilmestyy käännös kirjasta The Thousand Autumns of Jacob de Zoet. Kiinnostavaa! Päivän päätteeksi kävin viinimessujen puolella katsomassa hypnotisoinnilla ja "ajatustenluvulla" hämmästyttäneen Noora Karman esityksen, joka kieltämättä oli näkemisen arvoinen.
Messuille oli ystävällisesti järjestetty kirjabloggareita varten oma tietokoneella varustettu sohvaryhmä. Livebloggaamiseen ei tainnut kukaan innostua, mutta treffasinpa bloggaajapisteessä lauantaina Maijan, Kirsin, Booksyn ja Niinan. Oli oikein mukavaa tavata! Jonna ja Marilekin olivat messuilemassa, mutta heihin en ainakaan tietääkseni törmännyt. :) Kollegojen kanssa jutustelun jälkeen onnistuin tekemään vielä muutaman kirjalöydön, kävin hakemassa hieman evästä herkkupuolelta ja lähdin kotiin hiplaamaan kirjapinoani, joka näyttää tältä:
Tarkemmin taidan palata näihinkin sitten kun teen taas kuun vaihteessa päivityksen kirjanhamstraustilanteeseeni. :)
Oma kirjamessuneitsyyteni meni tänä syksynä Turussa. Helsinkiin en tullut lähteneeksi mutta kyllähän nälkä kasvaa syödessä... Ei siis muuta kuin odottelemaan huhtikuuta ja Tampereen ja Vaasan messuja. Molemmat harmi kyllä järjestetään samana viikonloppuna (viikolla 15) joten taidan joutua valitsemaan, mutta edes toisille aion päästä!
lauantai 23. marraskuuta 2013
Kooste Kansakynttiläin kokoontumisajot -haasteesta
Maukka heitti pikkuisen vajaa vuosi sitten ilmoille tietokirjojen lukemiseen kannustavan lukuhaasteen. Lähdin mielelläni mukaan, koska monenlaisia tietokirjojakin on hyllyyni kertynyt vuoroaan odottamaan mutta ne useimmiten jäävät luettavaa valitessani kaunokirjojen jalkoihin. Haasteen deadline häämöttää kuun vaihteessa enkä taida enää enempään ehtiä, joten kerronpa mitä olen lukenut.
Vuoden aikana luin neljä tietokirjaksi laskettavaa teosta, ja sain siis suoritettua haasteen alimman eli Sytkäri-tason, johon vaadittiin kolme. Kiva että edes sen! :)
Ja ne neljähän ovat:
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa (Luonnontieteet)
Magnus Londen: Maan ääriin (Matkat)
Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito (Kirjallisuustiede)
Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä - kirjablogikirja (Kirjallisuustiede)
Hyviä ja kiinnostavia lukukokemuksia koko joukko! Kotona maailmankaikkeudessa oli kaikkine ajatuksineen kunnon tajunnanlaajentaja, Maan ääriin kuljetti mieltäni kovasti kiehtovaan Siperiaan ja kirjallisuudesta ja kirjablogeista oli luonnollisesti mukavaa lukea. :) Varsinkin kaksi ensimmäistä myös opettivat uutta esimerkiksi elämän mahdollisuuksista avaruudessa sekä Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Kiitokset Maukalle haasteesta!
Vuoden aikana luin neljä tietokirjaksi laskettavaa teosta, ja sain siis suoritettua haasteen alimman eli Sytkäri-tason, johon vaadittiin kolme. Kiva että edes sen! :)
Ja ne neljähän ovat:
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa (Luonnontieteet)
Magnus Londen: Maan ääriin (Matkat)
Kaisa Neimala & Jarmo Papinniemi: Aloittamisen taito (Kirjallisuustiede)
Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä - kirjablogikirja (Kirjallisuustiede)
Hyviä ja kiinnostavia lukukokemuksia koko joukko! Kotona maailmankaikkeudessa oli kaikkine ajatuksineen kunnon tajunnanlaajentaja, Maan ääriin kuljetti mieltäni kovasti kiehtovaan Siperiaan ja kirjallisuudesta ja kirjablogeista oli luonnollisesti mukavaa lukea. :) Varsinkin kaksi ensimmäistä myös opettivat uutta esimerkiksi elämän mahdollisuuksista avaruudessa sekä Venäjän ja Neuvostoliiton historiasta. Kiitokset Maukalle haasteesta!
perjantai 22. marraskuuta 2013
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa
Sielut kulkevat sateessa taisi olla vuoden odotetuin kirja monelle muullekin kuin itselleni. Sellaisia uutuuksia jotka aion hankkia ja lukea saman tien on todella harvassa, mutta tämän kohdalla se oli itsestäänselvyys. (Tarpeettoman jännityksen välttämiseksi mainitsen jo tässä kohtaa, että rahat ja innostus eivät menneet ollenkaan hukkaan.) Kävin siis teoksen ilmestyttyä kirjakaupassa (jossa jouduin erikseen kyselemään kirjan perään koska en hoksannut katsoa jännityshyllystä) ja suunnittelin ahmaisevani suosikkikirjailijani tuoreimman tarinan viikonlopun aikana, kenties hengästyneen koukuttuneena ja uusista todellisuuden vinksauttamisen tavoista häikäistyneenä.
Aika pian lukemisen aloitettuani alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei ahmiminen olekaan oikea ratkaisu. Tuntui mukavalta lukea vähän hitaammin ja maistelevammin, ja kulutin hommaan aikaa noin viikon verran. Lopulta en ollut hengästynyt, ehkä en oikeastaan häikäistynytkään, mutta silti erittäin tyytyväinen. En muista toista kirjaa, jota lukiessa olisi ollut näin tuttavallisen luottavainen olo. Sellainen, että mihin tahansa kirjailija minut haluaakaan tarinallaan kuljettaa, olen mukana ilman vastalauseita. Sellainen, ettei tunnu tarpeelliselta miettiä mikä lopussa mahtaa odottaa, sinne päästään sitten aikanaan kun on nautittu tarpeeksi matkasta. Pasi Ilmari Jääskeläinen on ilmeisesti vakuuttanut minut aiemmilla teoksillaan paremmin kuin olin tajunnutkaan, niin että olen sujahtanut hurmaantumisen läpi jollekin seuraavalle tasolle. Hmm. Mielenkiintoista. Tietynlainen luottamus on toki muodostunut useammankin kirjailijan tuotantoa kohtaan, mutta ihan vastaavaa en muista ennen kokeneeni.
Totta puhuen en olisi luultavasti edes tarttunut koko kirjaan jos kannessa olisi ollut jonkun muun nimi. Olen tullut allergiseksi kiihkeälle uskonnollisuudelle eikä pohdiskelu Jumalan olemassaolosta voisi todellisuudessa juuri vähempää kiinnostaa. Mutta noin vain upposi sekin. ;)
Kirjablogeja enemmänkin seuraavat luultavasti jo tietävät mistä kirjassa on kyse, mutta koska joku kenties törmää asiaan tässä ensimmäistä kertaa, ehkä siitäkin on syytä vähän kertoa: Keskisuomalainen, keski-ikäinen sairaanhoitaja Judit havahtuu huomaamaan mitä hänen arkitodellisuudestaan on tullut. Avioliitossa ei ole sinänsä mitään vikaa mutta ei se ole enää pitkään aikaan sytyttänytkään, suhde aikuiseen tyttäreen on etäinen, pätkätyöt vievät homeongelmaiselta terveysasemalta toiselle, lapsuuden haaveet koko maailman näkemisestä ovat hautautuneet jonnekin kauas.
Judit lähtee Helsinkiin jossa odottavat lapsuudenystävä Martta ja kummipoika Mauri sekä uusi työ monikansallisessa kotisairaanhoitopalveluja tarjoavassa F-Remediumissa. Firman periaatteisiin kuuluu hoitaa asiakkaiden sielua siinä missä muitakin elimiä, kyseenalaisinkin keinoin. Kun Judit saa hoidettavakseen maailman johtavan ateistin Leo Moreaun ja sairas lapsi täytyisi saada uskomaan Jumalaan, uskonnollisuus, agnostisismi ja ateismi törmäilevät ja tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin. Loputtomien sateiden peittäessä Euroopan Judit saa lopulta tietää enemmän totuuksia kuin olisi ehkä halunnutkaan.
Sielut kulkevat sateessa on sekä vetävän viihdyttävä että syvemmin ajatteluttava, ja juuri sopivan tuntuinen yhdistelmä tuttua tyyliä ja jotain ihan uutta. Se on Jääskeläisen kirjoista kunnianhimoisin. Paras? Runsautensa ja monitasoisuutensa vuoksi kyllä, mutta toisaalta kaikki aiemmatkin ovat niin loistavia kukin omalla tavallaan ettei tee mieli nostaa yhtä muiden yläpuolelle. Hienoon kokonaisuuteen sulautuu paljon niin isompia kuin pienempiäkin seikkoja joita ihastelin. Lintu nimeltä Saarnaaja, uurteet iholla, jälkiruokaleikki, iso kasa viitteitä kirjallisuuteen ynnä muuhun, ulkopuolinen kommentoija joka tekee henkilöille psykologista ruumiinavausta (taisin varastaa ilmaisun joltakin bloggaajakollegalta). Lukija, tietysti. Martan ja Juditin yhteinen historia ja viha-rakkaussuhde jotka lomittuvat kaikkeen. Kirja vei tunteesta toiseen, riemastuneista oivalluksista Martan Persinger-kokemusten aiheuttamaan kouristavaan ahdistukseen. Päällimmäisenä tuntemuksena alusta loppuun oli kuitenkin lukemisen nautinto. Kiitos siitä! Jään odottamaan hyvillä mielin seuraavaa. Ei sillä kiirettä ole, kunhan vaan joskus ilmestyy. Uskallan jo luvata pitäväni siitä, kertoipa se ihan mistä tahansa.
Ensimmäinen lause: Kun Judit oli lapsi, hänen maailmaansa kuului Taivaassa asuva kaikkinäkevä ja kaikkivoipa olento, joka varjeli häntä joka hetki.
Ulkoasu: Aika komea! Kannen tyyli jatkuu sisäsivuillekin ja kansipaperin alta löytyy dramaattista verenpunaista sekä vähän lonkeroita. Päällys: Jussi Karjalainen.
Kustantaja Atena 2013, 550 s.
Aika pian lukemisen aloitettuani alkoi kuitenkin tuntua siltä, ettei ahmiminen olekaan oikea ratkaisu. Tuntui mukavalta lukea vähän hitaammin ja maistelevammin, ja kulutin hommaan aikaa noin viikon verran. Lopulta en ollut hengästynyt, ehkä en oikeastaan häikäistynytkään, mutta silti erittäin tyytyväinen. En muista toista kirjaa, jota lukiessa olisi ollut näin tuttavallisen luottavainen olo. Sellainen, että mihin tahansa kirjailija minut haluaakaan tarinallaan kuljettaa, olen mukana ilman vastalauseita. Sellainen, ettei tunnu tarpeelliselta miettiä mikä lopussa mahtaa odottaa, sinne päästään sitten aikanaan kun on nautittu tarpeeksi matkasta. Pasi Ilmari Jääskeläinen on ilmeisesti vakuuttanut minut aiemmilla teoksillaan paremmin kuin olin tajunnutkaan, niin että olen sujahtanut hurmaantumisen läpi jollekin seuraavalle tasolle. Hmm. Mielenkiintoista. Tietynlainen luottamus on toki muodostunut useammankin kirjailijan tuotantoa kohtaan, mutta ihan vastaavaa en muista ennen kokeneeni.
Totta puhuen en olisi luultavasti edes tarttunut koko kirjaan jos kannessa olisi ollut jonkun muun nimi. Olen tullut allergiseksi kiihkeälle uskonnollisuudelle eikä pohdiskelu Jumalan olemassaolosta voisi todellisuudessa juuri vähempää kiinnostaa. Mutta noin vain upposi sekin. ;)
Kirjablogeja enemmänkin seuraavat luultavasti jo tietävät mistä kirjassa on kyse, mutta koska joku kenties törmää asiaan tässä ensimmäistä kertaa, ehkä siitäkin on syytä vähän kertoa: Keskisuomalainen, keski-ikäinen sairaanhoitaja Judit havahtuu huomaamaan mitä hänen arkitodellisuudestaan on tullut. Avioliitossa ei ole sinänsä mitään vikaa mutta ei se ole enää pitkään aikaan sytyttänytkään, suhde aikuiseen tyttäreen on etäinen, pätkätyöt vievät homeongelmaiselta terveysasemalta toiselle, lapsuuden haaveet koko maailman näkemisestä ovat hautautuneet jonnekin kauas.
Judit lähtee Helsinkiin jossa odottavat lapsuudenystävä Martta ja kummipoika Mauri sekä uusi työ monikansallisessa kotisairaanhoitopalveluja tarjoavassa F-Remediumissa. Firman periaatteisiin kuuluu hoitaa asiakkaiden sielua siinä missä muitakin elimiä, kyseenalaisinkin keinoin. Kun Judit saa hoidettavakseen maailman johtavan ateistin Leo Moreaun ja sairas lapsi täytyisi saada uskomaan Jumalaan, uskonnollisuus, agnostisismi ja ateismi törmäilevät ja tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin. Loputtomien sateiden peittäessä Euroopan Judit saa lopulta tietää enemmän totuuksia kuin olisi ehkä halunnutkaan.
Sielut kulkevat sateessa on sekä vetävän viihdyttävä että syvemmin ajatteluttava, ja juuri sopivan tuntuinen yhdistelmä tuttua tyyliä ja jotain ihan uutta. Se on Jääskeläisen kirjoista kunnianhimoisin. Paras? Runsautensa ja monitasoisuutensa vuoksi kyllä, mutta toisaalta kaikki aiemmatkin ovat niin loistavia kukin omalla tavallaan ettei tee mieli nostaa yhtä muiden yläpuolelle. Hienoon kokonaisuuteen sulautuu paljon niin isompia kuin pienempiäkin seikkoja joita ihastelin. Lintu nimeltä Saarnaaja, uurteet iholla, jälkiruokaleikki, iso kasa viitteitä kirjallisuuteen ynnä muuhun, ulkopuolinen kommentoija joka tekee henkilöille psykologista ruumiinavausta (taisin varastaa ilmaisun joltakin bloggaajakollegalta). Lukija, tietysti. Martan ja Juditin yhteinen historia ja viha-rakkaussuhde jotka lomittuvat kaikkeen. Kirja vei tunteesta toiseen, riemastuneista oivalluksista Martan Persinger-kokemusten aiheuttamaan kouristavaan ahdistukseen. Päällimmäisenä tuntemuksena alusta loppuun oli kuitenkin lukemisen nautinto. Kiitos siitä! Jään odottamaan hyvillä mielin seuraavaa. Ei sillä kiirettä ole, kunhan vaan joskus ilmestyy. Uskallan jo luvata pitäväni siitä, kertoipa se ihan mistä tahansa.
Ensimmäinen lause: Kun Judit oli lapsi, hänen maailmaansa kuului Taivaassa asuva kaikkinäkevä ja kaikkivoipa olento, joka varjeli häntä joka hetki.
Ulkoasu: Aika komea! Kannen tyyli jatkuu sisäsivuillekin ja kansipaperin alta löytyy dramaattista verenpunaista sekä vähän lonkeroita. Päällys: Jussi Karjalainen.
Kustantaja Atena 2013, 550 s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)