sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Patrick deWitt: Sistersin veljekset

Romaanin kertoja Eli Sisters ja hänen veljensä Charlie ovat palkkatappajia, ja hyviä työssään. Tuorein keikka vie heidät Oregon Citystä kohti kultakuumeista Kaliforniaa etsimään erästä Hermann Kermit Warmia, jonka kommodori, heidän työnantajansa, haluaa hengiltä. Ehkä kyseessä on myös viimeinen keikka, ainakin Elille? Romantiikkaan ja syvällisiin pohdintoihin taipuvainen nuorempi veli päätyi ammattiinsa alkujaankin vain Charlieta seuraamalla, mutta ei ole oikein tiennyt toisenlaisestakaan elämästä. Nyt ajatuksiin alkaa ilmestyä muitakin mahdollisuuksia. Mahtoivatkohan ne lähteä avautumaan siitä kun Eli oppi käyttämään hammasharjaa ja pulveria ja ihastui siihen puhtauden tunteeseen?

Veljekset kohtaavat matkallaan jos jonkinlaista väkeä. Puoskareita, huoria, paikallisia isoja kihoja, yksinäisyydestä ja raatamisesta seonneita kullankaivajia. Ja ehtiihän heitä kohdata, kun matkantekoa viivästyttävät Elin vastentahtoinen kiintyminen surkeaan hevoseen jota hän ei malta myydä, sekä se että Charlie on vähän väliä karmeassa krapulassa.

"Patrick deWittin jäljiltä western ei ole enää entisensä", sanotaan takakannessa, ja näinhän asia taitaa olla. Sistersin veljekset sisältää runsaasti perinteisemmistä lännentarinoista tuttuja elementtejä, mutta esittää ne melankolisen huumorin ja Elin kuvioon sopimattomien ajatusten säestäminä. Raikas tapaus, joka on tuonut jotain ihan uutta niin omaani kuin monen muunkin lukemistoon. Viihdyin kyllä! Lisäpisteitä taas siitä että sivujenkin ulkoasuun on panostettu.

Ensimmäinen lause: Istuin kommodorin kartanon ulkopuolella odottamassa, että veljeni Charlie tulisi ulos kertomaan keikasta.

Englanninkielinen alkuteos: The Sisters Brothers (2011)

Suomentanut Tero Valkonen

Kustantaja Siltala 2013, 2. painos, 345 s.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Stephanie Garber: Caraval

Sisarukset, kunnollinen Scarlett ja seikkailunhaluinen Donatella, elävät saarella kuvernööri-isänsä hirmuvallan alla. Scarlett on jo vuosia haaveillut pääsevänsä näkemään Caravalin, joka on yhtä aikaa huikea esitys, peli, taikamaailma ja vaikka mitä muuta. Mutta kun kirjeet Caravalin mestari Legendille viimein tuottavat tulosta ja siskokset saavat lippunsa, on eräs ongelma, siis sen lisäksi että saarelta on päästävä lähtemään salaa. Järjestetty avioliitto odottaa Scarlettia vain joidenkin päivien päässä, ja koska hän näkee sen ainoana mahdollisuutena viedä itsensä ja sisarensa turvaan, ei siltä ole varaa karata.

Tietenkin Scarlett silti löytää itsensä Caravalin portilta. Siinä vaiheessa on syytä huolehtia ennen kaikkea siitä, ettei joudu liiaksi pelin valtaan. Se ehkä vaikuttaa todelliselta, mutta se on vain peliä... Tai niin ainakin sanotaan. Caravalissa ei pidä luottaa kenenkään olevan sitä miltä näyttää. Sen eriskummallisissa kaupoissa ei rahalla tee mitään, vaan hintana saattaa olla vaikkapa suurimman pelon kertominen. Mutta salaisuuksiaankaan ei pitäisi mennä luovuttamaan liian helposti.

Olipahan tarinalla kutkuttava ympäristö! Tekisi mieli sukeltaa itsekin tutkimaan Caravalin ihmeitä, pukeutua maagisiin pukuihin ja juoda siideriä joka auttaa näkemään merkityksellisen. (Tällaisesta näyttämöksi rakennetusta pienoismaailmasta tuli hieman mieleen uudelleen luotu viktoriaaninen Lontoo Ian Beckin kirjassa Pastworld.)

Eikä kutkuttavuus onneksi jäänyt ympäristöön. Juoni veti mukanaan kaikkine kiemuroineen. Pidin myös siitä, miten Garber kuvailee Scarlettin erilaisia aistimuksia. Ja sitten oli myös yksi kai juuri ja juuri täysi-ikäinen merimies, joka oli melko, öhm, miellyttävää seuraa. :P

Elokuvaoikeudet on myyty, eikä ihme. Harvemmin tunnen erityistä tarvetta nähdä lukemistani kirjoista tehtyjä elokuvia, mutta tämän ehdottomasti kyllä. Ainesta huikean näköiseen elokuvaan todellakin on.

Ensimmäinen lause: Meni seitsemän vuotta ennen kuin hän sai muotoiltua kirjeen oikein.

Englanninkielinen alkuteos: Caraval (2017)

Suomentanut Kaisa Kattelus

Kustantaja WSOY 2017, 313 s.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Tilastoja ja top10 vuodelta 2017

Sinnehän se meni taas yksi vuosi lukemista! Kirjasaldo jäi blogihistoriani pienimmäksi mutta kertyipä sitä sentään jonkin verran. Ehkä 2018 pitäisi yrittää viettää hieman vähemmän aikaa somessa? :)

Luin 36 kirjaa (joista 4 ruudulta ja 32 paperilta) ja kuuntelin 4. Siis yhteensä 40 kirjaa.

Sivuja luetuissa oli yhteensä 9118 ja kuuntelua kertyi 51 h 39 min.

Miesten kirjoittamia kirjoja luin 19, naisten 20 ja yhteistyön tuloksia yhden. Olipa tasaväkistä!

Arvostelukappaleita kirjoista oli 4, omia ostoksia 16 ja kirjastolainoja 20. Kirjastossa tuli kyllä käytyä, osin sen takia että paikallisessa otettiin käyttöön omatoimiaika ja nyt on kätevä käväistä itselle sopivampina aikoina. Ei sillä etteikö omista jemmoista luettavaa löytyisi...

Kotimaisia kirjoja luin 23, ulkomaisia 17.

Näistä suomenkielisiä alkuteoksia oli 21, englannista käännettyjä 13, ruotsista 3 ja ranskasta, norjasta ja italiasta yksi kustakin. Melko suppea valikoima, sanoisin. Englanniksi ei tullut näköjään luettua mitään.


Romaaneja joukossa oli 27, runokokoelmia 6, tietokirjoja 3 ja novellikokoelmia sekä sarjakuvia 2.


28 kirjan alkuteoksen julkaisu on tapahtunut 2010-luvulla, 10 kirjan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ja yhden 1990-luvulla, samoin yhden 1980-luvulla.


Uuteen kirjailijaan tutustuin vuoden aikana 24 kertaa.

------------------------------------------------------------------------------------------

Vaikka kirjamäärä vähäiseksi jäikin niin laatua oli kyllä mukana! Top kympin ulkopuolellekin jäi vielä monta hyvää. Alla olevat siihen valikoituivat, esillä siinä järjestyksessä kuin olen ne lukenut. Osa hurmasi heti kättelyssä, osa vaati hieman sulattelua! :)





















Sitten taas uutta kohti, yksi kirja on kesken ja hyvältä vaikuttaa! :)