Mervi Heikkilä: Louhen liitto

Ysiluokkalainen Roona viihtyy paremmin metsässä kuin ikäistensä seurassa - ellei lasketa Aleksia joka myös harrastaa luontovalokuvausta. Eräänä iltana Roonan on tullut aika kuulla, että hänellä on jossain toinenkin äiti, se joka hänet on synnyttänyt. Eikä kyseessä ole mikään ihan tavanomainen nainen. Mahtaako hänellä olla jotain tekemistä sen kanssa että Roona on aina kokenut olevansa erilainen ja että hänellä ja petoeläimillä on erityinen suhde?

Louhen liitto ammentaa aiheensa raikkaasti Kalevalasta. Aikuinenkin lukija koukuttuu pikaisesti ja joutuu sopivasti jännittämään, mutta teksti ei ole liian hurjaa huomattavasti nuoremmallekaan. Kirja sopii varmasti erinomaisesti luettavaksi äidinkielentunneilla, ja kustantajan sivuilla onkin tarjolla valmista materiaalia jota voi vapaasti käyttää opetuksessa.

Nautin aina kun kirjassa on mukavan metsäntuoksuinen tunnelma, kuten tässä. Ja bonuksena karhuja kansanperinteeseen kiedottuina! Jess! :) Karhut ja muutkin petoeläimet kiehtovat mieltäni, ja jos saisin jonkin kirjallisuudessa vastaan tulleen kyvyn valita itselleni, niin Roonan oma voisi olla aika vahvoilla. Näihin seikkoihin kun sitten lisätään sekä fantasia-aineksia että ihan normaalia nykypäivän nuorten elämää niin oikein näppärä ja tasapainoinen paketti on kasassa!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Ensimmäinen lause: Metsä oli vanha.

Ulkoasu: Sopivasti näyttävä kansi vangitsee katseen aika hyvin! Kannen kuvitus: Riikka Nikko.

Kustantaja Haamu 2015, 149 s.

Katherine Howe: The Lost Book of Salem

Tyhjentäessään isoäitinsä taloa myyntiä varten historioitsija Connie Goodwin törmää nimeen Deliverance Dane. Paljastuu, että nimi liittyy Salemissa vuonna 1692 käytyihin oikeudenkäynteihin, joissa tuomittiin kuolemaan useita noidiksi kuviteltuja. Deliverance Dane näyttää jättäneen jälkeensä myös jonkinlaisen resepti- ja ohjekirjan. Connieta ohjaava professori painostaa häntä hankkimaan ainutlaatuisen lähteen tutkimustaan varten, ja Deliverancen kirjassa tuntuu olevan ainesta - kunhan sen vain onnistuu löytämään. Ja kenties jokin noituudessa on jopa totta ja auttaa selviämään eräästä suvussa kulkevasta kirouksesta?

The Lost Book of Salem menee kategoriaan "ihan kiva". Kirja vei mukavasti mukanaan ja ihan mielelläni sen kyllä luin, mutta en saanut mitään suurempaa irti enkä luultavasti muista kirjaa kovinkaan pitkään. Juoni on monin paikoin aika ennalta-arvattava. Kirjan voisi kuvailla olevan jonkinlaista "turvallista viihdettä", sellaista jota lukiessa voi vähän välillä jännittää, samalla kun uskaltaa olla kohtuullisen varma siitä että loppu on onnellinen. Ei toki sinänsä mikään hullumpi ominaisuus sopivaan lukuhetkeen osuvana!

Salemin noitapaniikki on kyllä kiinnostava aihe, jota kirjailija taustoittaa jälkisanoissaan vielä hieman lisää. Nuorten tyttöjen oudot kokemukset laittoivat liikkeelle tapahtumat jotka johtivat kahdenkymmenen ihmisen kuolemaan. Katherine Howe itse on sukua kahdellekin aikoinaan noidaksi syytetylle naiselle. Kirjassa käydään välillä menneisyydessä katsomassa Deliverancen sekä tämän tyttären ja tyttärentyttären silmin, mitä silloin oikein tapahtuikaan. Plussaa siitä, että noiden osuuksien repliikit sekä Connien tutkimat päiväkirjamerkinnät on kirjoitettu tuonaikaisen englannin kielen äänne- ja kirjoitusasua mukaillen. (Oletettavasti ainakin, mistäs minä tiedän miltä englanti oikeasti silloin kuulosti. :)

Miinuspuolelle taas menee se, että juonessa olisi saanut olla jokin yllättävämpikin koukku ja pahiksessa vähän enemmän potkua. Se kirouksesta vapautuminenkin jäi lopulta jokseenkin kyseenalaiseksi.

Ensimmäinen lause: Peter Petford slipped a long wooden spoon into the simmering iron pot of lentils hanging over the fire and tried to push the worry from his stomach.

Ulkoasu: Kansi on kyllä kaunis! Sama tyyli jatkuu selkämykseen, takakanteen ja vähän kansien sisäpuolillekin. Kannen kuvat: The Royal Collection, kalligrafia: Carol Kemp.

Kustantaja Penguin 2009 (julkaistu USA:ssa nimellä The Physick Book of Deliverance Dane), 456 s.

Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki

Reykjavikin yliopiston tiloista löytyy murhatun saksalaisopiskelijan, Harald Guntliebin, karmeassa kunnossa oleva ruumis. Poliisi uskoo löytäneensä syyllisen, mutta uhrin ökyrikas perhe ei ole tyytyväinen tutkimuksiin vaan palkkaa lakinainen Thóra Guðmundsdóttirin selvittämään asiaa yhdessä perheen asiainhoitajan Matthew Reichin kanssa. Harald oli Islannissa tutkimassa noitavainoja ja jäljittämässä muinaista Noitavasaran, inkvisition käsikirjan, kappaletta. Liittyykö kuolema hänen tutkimuksiinsa?

Pidin Thórasta ja Matthewista ja kirjasta yleensäkin - hyvä, viihdyttävä dekkari ja bonuksena mielenkiintoista tietoa noitavainoista. Enköhän lue myöhemmin myös toisen Thóra-kirjan Joka toiselle kuoppaa kaivaa!

Ensimmäinen lause: Vahtimestari Tryggvi katseli hämmästyneenä ympärilleen.


Islanninkielinen alkuteos: Þriðja táknið (2005)


Kustantaja Otava 2007, suom. Tuomas Kauko, 384 s.