lauantai 5. tammikuuta 2013

J. R. R. Tolkien: Hobitti eli Sinne ja takaisin

Ei niin että Belladonna Tukilla olisi ollut mitään seikkailuja sen jälkeen kun hänestä tuli Bungo Reppulin vaimo. - - Mutta on silti todennäköistä että heidän ainoa poikansa Bilbo, joka näytti aivan kunnollisen ja mutkattoman isänsä kopiolta ja käyttäytyi täysin hänen laillaan, oli sittenkin perinyt jotakin omistuista Tukien puolelta, jotakin joka vain odotti tilaisuutta päästä esiin. Tilaisuutta ei tullut ennen kuin Bilbo oli täysikasvuinen, siinä viisissäkymmenissä, ja asui isänsä rakentamassa kauniissa hobitinkolossa jonka olen juuri teille kuvaillut, ei ennen kuin hän näytti tosiaan asettuneen peruuttamattomasti aloilleen.

Hobitit eivät siis yleensä juuri välitä seikkailuista, mutta siitä huolimatta Bilbo Reppuli päätyy lähtemään Gandalf-velhon ja kääpiöiden mukana matkalle, jonka tavoitteena on vapauttaa kääpiöiden vanha vuorensisäinen kaupunki aarteineen lohikäärme Smaugin vallasta.

Mieheltä lahjaksi saamani Hobitti pelasti sopivasti joulukuun, joka meinasi päätyä yhdeksi isoksi lukujumitukseksi. Tolkienin sujuvaan, vähän jutustelunsävyiseen kerrontaan oli helppo hypätä mukaan. Aikoinaan TSH:ta lukiessani olin välillä melko tylsistynyt, mutta tämän kanssa ei sellaista ongelmaa ollut vaan tapahtumat edistyivät reippaammin. (Voi tosin olla, ettei mainittu trilogiakaan enää nykyään niin tylsistyttäisi; täytyy kokeilla joskus.)

Ei tämä elämää suurempi lukukokemus ollut, mutta onpahan mainio kertomus yhden hobitin suuresta seikkailusta, jolla oli paljon hienoja hetkiä ja myös kauaskantoisia seurauksia Klonkun kohtaamisen ja sormuksen löytämisen vuoksi. Luulen sitä paitsi, että tulen myöhemmin muistelemaan kirjaa suuremmalla lämmöllä kuin heti sen luettuani.

Kävin katsomassa elokuvankin luettuani juuri sopivasti kolmanneksen kirjasta, ja olihan se komeaa katseltavaa. Jatko-osia odotellessa!

Ensimmäinen lause: Kolossa maan sisällä asui hobitti.

Englanninkielinen alkuteos: The Hobbit or There and Back Again (1937)

Ulkoasu: Leffakannet harvemmin saavat osakseen suurta ihailuani, mutta tämä on mielestäni onnistunut ja oikein sopiva; hobitti astuu kolostaan suureen maailmaan ja silleen. :) Päällyksen kuvitus: Warner Bros. Entertainment Inc.

Kustantaja WSOY 2012 (suomennoksen 1. painos 1985), suom. Kersti Juva, runot suom. Panu Pekkanen, 328 s.

3 kommenttia:

  1. Hobitti ja Taru sormusten herrasta ovat olleet minun TOP10ssäni jo vuosikymmeniä. Pitäisikin taas lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Uusintaluin tämän syksyllä ja pitää sanoa, että se oli kyllä parempi kuin muistin. Samaan syssyyn uusintaluin TSH:nkin ja Silmarillionin :)

    VastaaPoista
  3. TSH kyllä huvittaisi lukea uudelleen, montakohan vuotta siitä jo onkaan kun sen luin.

    VastaaPoista