maanantai 10. elokuuta 2009

Deborah Smith: Karhuvuoren varjo


Ursula Powellin kotitilalla on taideteos jolla on ollut hänen elämäänsä suuri vaikutus: romuraudasta hitsattu karhu jonka hänen isänsä aikoinaan osti vaikka perheellä ei olisi ollut siihen varaa. Isänsä kuoltua Ursula palaa kotiinsa huolehtimaan autistisesta pikkuveljestään Arthurista, joka rakastaa rautakarhua koko sydämestään ja kuuntelee kun se puhuu hänelle.

Tilalle saapuu mies jonka elämään rautakarhun synty on myös muodostanut käännekohdan: Quentin Riconni, teoksen luoneen taiteilijan poika. Quentin haluaa ostaa veistoksen huikealla summalla joka tekisi tilan ainaisista rahavaikeuksista historiaa, mutta miten Ursula voisi antaa hänen viedä karhun pois Arthurin luota?

Kirja on rakkaustarina, mutta myös kertomus menneisyyden taakasta, anteeksiannosta, sukujen suhteista ja taiteen merkityksestä. Päähenkilöille on helppo toivoa kaikkea hyvää. Pidin kirjasta, se oli vaikuttavampi kuin odotinkaan.

Joskus kirjoissa kuvataan paikkoja, esineitä, asioita jotka lukija välttämättä tahtoisi itse nähdä, ja rautakarhun haluaisin todella kohdata!

Ensimmäinen lause: Vannoin, että Quentin Riconni saisi vielä hävetä, mikäli hän nyt kuolisi syliini täällä vuoren huipulla, Georgian kylmän talvitaivaan alla.

Englanninkielinen alkuteos: On Bear Mountain (2001)

Kustantaja Karisto 2007, 2. painos, suom. Auli Hurme-Keränen, 423 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti