maanantai 17. lokakuuta 2011

Anna Gavalda: Karkumatka

Anna Gavaldan esikoinen, novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin on yksi suosikkikirjoistani, ja pidin paljon myös hänen ensimmäisestä, lyhyestä romaanistaan Viiniä keittiössä. Seuraavaksi julkaistut paksummat romaanit Kimpassa ja Lohduttaja eivät sen sijaan yhtään edes houkuttaneet kokeilemaan, mutta kun sain tietää että Gavaldalta julkaistaan pienoisromaani, tiesin heti että sen haluan lukea. Tahdon nauttia Gavaldani lyhyenä, sillä siihen muotoon hänen tyylinsä tuntuu istuvan täydellisesti!

Karkumatka on tutun, ihanan kepeä. Luin joskus kommentin jossa sanottiin Gavaldan kielen kuulostavan suomennettunakin ranskalta, ja se on osuvasti sanottu! Kepeys ei silti tarkoita, ettei kirja olisi täynnä ajatusta. Se on sisaruuden ylistys, tarina siitä kuinka Simon, Lola, Garance ja Vincent varastavat itselleen yhteisen päivän, päivän joka ehkä on viimeinen huoleton yhdessä vietetty tuulahdus lapsuudesta.

Tunnelma on samanaikaisesti sekä haikea että hilpeä, ja neljä sisarusta ovat sopivasti erilaisia, tuntuen silti kuuluvan vahvasti yhteen. Tästä jäi hyvä mieli!

Ensimmäinen lause: En ollut vielä ehtinyt istuutua, takamukseni oli puoliksi ilmassa ja käsi auton ovella, kun käly jo kävi kimppuuni.


Ranskankielinen alkuteos: L'Échappée belle (2009)

Ulkoasu: Nätit värit! Neljän maiseman on kenties tarkoitus kuvastaa neljää sisarusta, mutta en osaa sanoa kuka olisi mikäkin. :) Ei tietoa suunnittelijasta.


Kustantaja Gummerus 2010, suom. Lotta Toivanen, 120 s.

6 kommenttia:

  1. Tämä on tosi kiva kirja! Luin sen viime (tai siis toissa) kesänä kirjastossa. Laina-aikaa olisi ollut vain viikko, joten ajattelin vähän silmäillä, viitsinkö lainata vai en, ja tulin saman tien lukeneeksi koko kirjan. :) Tekisi oikeastaan mieli kokea se nyt uudestaan. Mutta sitä ennen pitänee lukea tuo Kunpa joku odottaisi minua jossain, joka on odottanut hyllyssä jo pitkään. Viiniä keittiössä luin joskus kolmisen vuotta sitten, ja siitäkin tykkäsin kyllä.

    VastaaPoista
  2. Olen kanssasi ihan samoilla linjoilla sen suhteen, että Gavalda onnistuu parhaiten lyhytproosassa. Kimpassa ei innostanut minua ja Lohduttaja onkin edelleen lukematta, mutta tästä nautin kovasti:
    http://luminenomena.blogspot.com/2010/07/anna-gavalda-karkumatka.html

    Gavalda osaa olla samaan aikaa kepeä ja fiksu.

    VastaaPoista
  3. Luin Kimpassa-teoksen vuosia sitten pitkällä junamatkalla alkuperäiskielellään - se oli ihana! Viiniä keittiössä ja Lohduttaja eivät sen sijaan olleet lainkaan minun heiniäni. Karkumatka pitäisi vielä lukea, se on otettu minusta vastaan jännittävän ristiriitaisesti.

    VastaaPoista
  4. Kimpassa on edelleen mun lempi-Gavaldaa, vaikka olen pitänyt kyllä kovasti tästäkin sekä Viiniä keittiössä. Lohduttaja odottaa sen sijaann yhä mulla vaan hyllyssä.

    VastaaPoista
  5. Kimpassa on minustakin aivan ihana, yksi tämän vuoden parhaita kirjoja:) Tästäkin tykkäsin, kuten myös Viiniä keittiössä-kirjasta. Novellikokoelmaa en ole vielä lukenut ja Lohduttaja oli vähän tylsä;)

    VastaaPoista
  6. Pekka: Tämä on kyllä nopealukuinen! :) Melkein luin itsekin yhteen putkeen, ennen kuin tuli muuta, välttämätöntä tekemistä.

    Katja: Kuten totesin, en ole edes kokeillut Gavaldan pitempiä kirjoja, mutta jotenkin en vain osaa kuvitella pitäväni niistä! :)

    Salla: Voi, olisipa hienoa voida lukea Gavaldaa(kin) alkukielellä! No, aion kyllä opiskella lisää kieliä kunhan saan muutaman muun asian pois alta, ehkäpä sitten jossain vaiheessa myös ranskaa. :)

    Susa ja Sanna: Kannattaa tutustua novelleihinkin! :)

    VastaaPoista