lauantai 26. marraskuuta 2011

Sarah Waters: Affinity

Englanti 1870-luvulla: Sureva Margaret etsii uutta sisältöä elämäänsä ja ryhtyy naisvankien vierailijaksi. Jo ensi käynnillä hänen huomionsa kiinnittyy yhteen vankiin, hentoon nuoreen spiritualistiin Selina Dawesiin. Onko Selina huijari vai osaako hän todella kutsua henkiä?

Waters osaa herättää historian henkiin. Ympäristö, ennen kaikkea valtava, Thamesin kastelemalle maalle rakennettu Millbankin vankila kapeina käytävineen, tuntuu hyvin todelliselta. Lukija pääsee Margaretin mukana tutustumaan moniin paikkoihin vankilassa, mikä antaa hyvän käsityksen paikasta ja elämästä siellä.

Tapahtumien tahti on varsin hidastempoinen, mutta se sopii tähän. Muiden kommenttien perusteella arvelen Affinityn siis olevan siinä suhteessa samankaltainen kuin Watersin tuorein romaani, minulle vielä lukematon Vieras kartanossa. Muuten tarinassa on paljon samaa tyyliä ja viktoriaanisen ajan tunnelmaa kuin Silmänkääntäjässä - joka kyllä muutaman yllättävän käänteen vuoksi säväytti juonellisesti enemmän.

Ei napakymppikirja, mutta hyvä! Kahdessa lukemassani, myöhemmin kirjoitetussa kirjassa ihailemani elementit ovat olemassa jo tässä esikoisessa. Varsinkin tuo jo mainitsemani historian eläväksi tekeminen on vakuuttavaa, ja alkukielellä lukeminen toi tekstiin vielä lisää rikkautta. Margaretilla on selkeä oma ääni. Siihen juoneen vain olisin kaivannut vielä jotain pientä lisämaustetta!

EDIT: Täytyypä korjata, että eihän tämä olekaan esikoinen, vaan Watersin toinen romaani. Esikoinen on nimeltään Tipping the Velvet.

Ensimmäinen lause: I was never so frightened as I am now.

Ulkoasu: Tykkään! Kansi on ihan tämän tarinan värinen. Kuva: Jeff Cottenden.

Kustantaja Virago 2008 (1. painos 1999), 352 s.

5 kommenttia:

  1. Hei Satu,

    Olen nähnyt tämän Watersin Affinityn elokuvana nimeltä Selvänäkijä TV:stä. Hankin myös sen kirjana ja aloitin lukemaan, mutta jotenkin en päässyt siinä sitten eteenpäin ehkäpä juuri tuo hidastempoisuus. Myös elokuva oli niin voimakkaana sitten silmieni edessä. Silmänkääntäjästä pidin, jonka vinkin sain sinulta silloin!

    VastaaPoista
  2. Minä olen lukenut Watersilta vasta Vieras kartanossa, mutta kuvailusi perusteella tässä tosiaan taitaa olla joitakin samoja piirteitä ja elementtejä. Minulla on ystävältä lainassa Silmänkääntäjä, joten se on varmasti seuraava Waters-kokeiluni. Kiva oli silti kuulla tästäkin!

    VastaaPoista
  3. Oli mukava lukea tästä. Olen lukenut Watersilta Silmänkääntäjän ja Vieraan kartanossa, joista jälkimmäinen oli enemmän mieleeni. En ole kauhean innostunut 1800-luvulle sijoittuvista romaaneista, mutta Waters on niin taitava, että hänen kirjoittamanaan luen mieluusti mitä vain. :)

    VastaaPoista
  4. Watersilla on merkillisen erilaisia kirjoja. Pidän edelleen Yövartiota selkeästi hänen parhaanaan, vaikka se taitaa olla epäviihteellisin. No, ehkä juuri siksi! Tätä esikoista en ole lukenut, enkä Silmänkääntäjääkään, koska oli juuri katsonut sen tv:stä, kun kirja ilmestyi suomeksi. Silti kuulostaa tämäkin ihan mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Sara: Ainakin Watersin neljästä ensimmäisestä kirjasta taitaakin kaikista olla elokuva/tv-sovitukset olemassa, niitä olisi kyllä kiva nähdä!

    Karoliina: Mukavia hetkiä Silmänkääntäjän parissa! :) Se on tosiaan viihteellisempi kuin myöhemmät suomennokset (ainakin oletan että tämä vertailu pätee myös Vieras kartanossa -romaaniin koska en minä oikein Silmänkääntäjää osaisi Keltaiseen kirjastoon kuvitella), mutta taitava kyllä!

    Katja: Kokeile Yövartiota! Aika on eri, mutta yhtä elävältä sekin tuntuu.

    Kirsi: Juuri tuo kirjojen erilaisuus osaltaan tekee Watersista mielestäni kiinnostavan kirjailijan. Mulla on lukemista odottamassa vielä Tipping the Velvet, joka käsittääkseni on samaa tyyliä Affinityn ja Silmänkääntäjän kanssa.

    VastaaPoista