On vuosi 1985, muttei kuitenkaan ihan se sama josta Eput laulavat ja jona minä täytin neljä vuotta. Tämän vuoden 1985 Lontoossa elää kirjallisuusrikoksiin erikoistunut etsivä Thursday Next, jolle jossain ajan ulkopuolella piileskelevä isä ja kloonattu lemmikkidodo ovat arkipäivää. Thursdayn maailmassa kirjallisuus on Iso Juttu; baconistit kiertävät ovelta ovelle pyrkien vakuuttamaan ihmisille että Francis Bacon todellisuudessa kirjoitti Shakespearen näytelmät, ja oman nimen muuttaminen esimerkiksi John Miltoniksi on niin suosittua, että kuuluisien runoilijoiden kaimat on täytynyt vielä erikseen numeroida.
Thursdayn työpäivät täyttyvät pääasiassa väärennettyjen ensipainosten paljastamisesta ynnä muusta vähemmän dramaattisesta ja vaarallisesta, mutta siihen tulee muutos kun megapahis Acheron Hades kaappaa Charles Dickensin Martin Chuzzlewitin alkuperäiskäsikirjoituksen pahat mielessään. Todellisuuden ja fiktion rajat venyvät ja horjuvat kun ihmiset astuvat Thursdayn Mycroft-sedän keksinnön avulla kirjoihin ja niistä ulos. Välillä romaanihenkilöt kaipaavat apua Thursdaylta ja välillä toisinpäin, ja kun siinä sivussa pitäisi vielä saada lopetettua toista sataa vuotta jatkunut Krimin sota ja selvitettyä välit ex-kihlattuun, niin kyllä tekemistä riittää.
Tämä oli hyvä lukea nyt kun Kotiopettajattaren romaanin tapahtumat olivat tuoreessa muistissa, sillä Brontën klassikkokin sekoittuu lopulta asiaan hyvinkin vahvasti. Toki tästä voi varmaan nauttia vaikka se olisikin lukematta, mutta selkeästi enemmän saa irti jos Janen ja Rochesterin tarina on tuttu. Kannattaa myös huomioida että tämä spoilaa monia kyseisen romaanin tapahtumia!
The Eyre Affair on riemastuttava, sopivalla romantiikkaripauksella höystetty scifin, dekkarin, vaihtoehtohistorian ja erinäisten ihmeellisten asioiden seos joka ei ota itseään turhan vakavasti. Sekä myös kunnianosoitus kirjallisuudelle ja kirjahulluudelle! Suosittelen, mutta lue omalla vastuullasi: tälle on olemassa jo kuusi jatko-osaa ja ainakin yksi vielä tietääkseni tulossa, joten jos jäät koukkuun niin siinähän jäät. ;) Mähän tietysti tilasin jo muutaman...
Ensimmäinen lause: My father had a face that could stop a clock.
Ulkoasu: Mukavan värikäs, ja "valmiiksi kuluneet" reunat, jotka eivät taida kuvasta kunnolla erottua, näyttävät hauskoilta myös. Kannen kuvitus: Mark Thomas.
Kustantaja Hodder 2001, 373 s.
Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus, kuulostaa kiinnostavalta! Kirjoista kertovat kirjat -tyylisiä ei voi lukea liikaa. :)
VastaaPoistaJoo, sellaiset kiinnostavat aina! :)
VastaaPoistaHauskaa että muistutit tästä sarjasta - sen asetelm aon hulppea! Luin aikoinaan tämän saman, ja hyllyyn on hankittuna yksi toinenkin (One of Our Thursdays Is Missing tai jotain) - pitää varmaan kaivaa esiiin ja lukea :-)
VastaaPoistaLuin tästä sarjasta kolme kirjaa, ja oikein mainiosti Fforde saa homman pelaamaan, vaikka hiljalleen alkoi tuntua että juonet alkoivat toistaa samoja kaavoja.
VastaaPoistaToinen Fforden sarja kertoo väreistä, sen ensimmäinen kirja on "The Road to High Saffron", eikä sekään hassumpi ollut, mutta lukeminen jäi tähän yhteen kirjaan, ihan samanlaista imua siinä ei ollut kuin näissä kirjallisissa salapoliisitarinoissa.
Minä tutustuin juurikin tähän Fforden kirjaan vajaa kolme vuotta sitten, ja pidin kohtalaisen paljon, tosin romantiikkapuoli vaikutti ehkä eniten siihen, etten ole tullut jatkaneeksi sarjan lukemista, vaikka hyllyssä olisikin. Ehkä joskus voisin kokeilla vielä Thursday Nextin seuravaa tapaustakin, jos sopivalle fiilikselle satun.
VastaaPoistaBooksy: Samaa mieltä asetelmasta! Olisikohan tuo mainitsemasi sarjan kuudes osa, niin ainakin muistelisin kun Ffordea tuossa aiemmin googlailin.
VastaaPoistaJuha: Katsotaan kuinka mun käydään sarjan kanssa pitemmän päälle, ainakin toistaiseksi olen kohtuullisen innoissani. :) Tuo värisarjan avausosa on mullakin odottamassa.
Raija: Usein kyllä kieltämättä hieman nyppii se, että sitä romantiikkaa on pakko aina tunkea kaikkialle, mutta tällä kertaa ei häirinnyt - ehkä siksi että tykkäsin muuten sen verran paljon. :)
Vaikuttaa kiinnostavalta! Onko tämä kuinka vaikeaa tai helppoa englantia?
VastaaPoistaKohtuu helppoa muistaakseni, lukemaan vaan! :)
Poista