torstai 2. lokakuuta 2014

Granta 1 - Ruoka

Aikakauskirja Grantan konsepti on hyvin lupaava ja houkutteleva: Monipuolinen valikoima erityyppisiä, tuoreita ja vanhempia tekstejä kotimaisilta ja ulkomaisilta kirjailijoilta, saman teeman ympärillä pyörien. Siksipä olin ihan valmis pitämään tästä Ruoka-teemaisesta ensimmäisestä numerosta, ja kyllä harmittaa etten pitänytkään!

Aivan ensimmäinen, Antti Tuurin täydellisen leipäreseptin etsinnästä kertova teksti oli kyllä mieleeni. Melkein jo tunsin vastaleivotun leivän suussani! Mutta sen jälkeen itseäni puhuttelevat tekstit olivat pitkän aikaa kateissa. Kirja lojui puoliksi luettuna pari kuukautta, kun fiilis oli lähinnä luokkaa jaa jaa ja blaah blaah, ja teki mieli jättää sikseen koko homma. Se olisi kuitenkin tuntunut aika epäreilulta tällaisessa tapauksessa, jossa kaikki tekstit ovat eri kirjailijoiden käsialaa. Halusin siis antaa mahdollisuuden vielä niille lopuillekin. Mitään erityisen suurenmoista en kyllä olisi menettänyt vaikken olisi antanutkaan. Taiye Selasin novelli Afrikkalaistyttöjen seksielämä on kyllä hyvä ja vahva, Pirjo Hassisen Äyriäisbuffetkin kovasti lukemisen arvoinen, ja Georges Perecin Suuntaa-antava luettelo nestemäisestä ja kiinteästä ravinnosta, jonka olen niellyt vuoden tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentäneljä aikana hupaisan mielenkiintoinen sinänsä. Yksikään teksti ei kuitenkaan sytyttänyt ihan tosissaan.

Höh! Outo-teemainen Granta 2 löytyy jo omasta hyllystä, joten sitä ainakin vielä kokeilen, mietitään jatkoa sitten. Ehkä nyt oli vain tosi huono tuuri - onhan se nyt kumma ettei näin monipuolisesta tarjonnasta muka yhtään kunnon helmeä löydä (sen Leivän jälkeen siis ainakaan)!

Ulkoasu: Kannesta edes pidän, raikas väri ja kiva grafiikka! :) Kansi ja kuvitukset: Emmi Kyytsönen.

Kustantaja Otava 2013, päätoimittaja Aleksi Pöyry, 301 s.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Kirjaostoksilla

Oksan hyllyltä -blogissa kutsuttiin kuukausi sitten kirjabloggareita käymään syyskuussa kirjaostoksilla ja kirjoittamaan aiheesta. No minähän lähdin eräänä syyskyisena päivänä kaupungille tämä mielessäni. Tein ensin kierroksen kirpparilla jonkin mielenkiintoisen löydön toivossa, mutta sellaista ei osunut kohdalle. Päädyin sitten kirjakauppaan, jossa nuuskin ensin läpi kaunokirjallisuuden hyllyt. Mikä ettei sieltä aina jotain haluaisi, ja pari kirjaa jätinkin harkintaan, mutta mikään ei juuri silloin varsinaisesti huutanut että "Ota minut!" Halusin ostaa jotain erityisen kivaa. Laajensin siis tutkintaa avoimin mielin niihin osiin valikoimaa joita en niin usein tule vilkaisseeksi. Historiaa, muita tietokirjoja, harrasteita, sarjakuvia, kirjallisuusaiheisia... Silittelin paria Shakespearea mutta päätin kuitenkin jatkaa tutustumistani herran tuotantoon kirjaston kautta.

Taidehyllystä se sitten löytyi! Kirja josta en ollut kuullutkaan, ja jonka kannesta kurkki kettu. Selailin vähän, ja vähän lisää: mustavalkoisia luontokuvia, joissa karhun ja pöllön siluetit piirtyvät keskelle hämärää metsää, hirven turpa kurkottuu oksien keskeltä hamuamaan syötävää ja korppi istuu lumisateessa katsellen puoliksi hankeen peittyneitä, pudonneita sarvia. Tämän minä vien kotiin! Kassalla myyjä kommentoi että tässä on kyllä mahtavan ilmeikkäitä kuvia, ja mainitsi painoksen olevan kustantajalta loppuunmyyty ja kaupassakin kaikki hyllyssä. Olin poiminut mukaani toiseksi viimeisen kappaleen - tulipa onnekas olo, vaikka en hetkeä aiemmin ollut tiennyt kirjan olemassaolosta mitään enkä tosiaankaan olisi osannut jäädä sitä kaipaamaan jos se olisi mennyt sivu suun! :)


Mats Andersson & Heikki Willamo: Kohtaamisia. Maahenki & Musta Taide 2014.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Carlos Ruiz Zafón: Taivasten vanki

Semperejen kirjakauppaan ilmaantuu uhkaava hahmo, joka ostaa yhden kaupan kalleimmista kirjoista ja omistaa sen Semperejen ystävälle Fermín Romero de Torresille, "joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen". Otettuaan asian esille Daniel saa kuulla totuuden Fermínin karuista vankila-ajoista ja samalla uutta tietoa omankin perheensä menneisyydestä.

Tuttu Barcelonan maagisuus kyllä kuiskii taustalla, mutta muuten tästä jäi puoliheppoinen välityön maku. Tuulen varjon ja Enkelipelin jännitys ja mystisyyden tuntu ovat kateissa, ja juonikin olisi kaivannut lisää jäntevyyttä. Nyt kokonaisuudesta jäi vähän hajanainen vaikutelma. Se oli kyllä mukavaa, että eri osista tuttujen henkilöiden välille punottiin lisää yhteyksiä, joten toisaalta koko sarjaa ajatellen paketti meni entistä paremmin kasaan. Taivasten vanki tuntuikin olevan pohjustusta päätösosaa varten, ja sitä kyllä odottelen mielenkiinnolla. Asiaan sen tarkemmin perehtymättä kuvittelin, että viime vuonna suomeksi ilmestynyt Marina olisi jo se neljäs osa, mutta sehän onkin yksi Ruiz Zafónin ennen tätä sarjaa kirjoittamista nuortenkirjoista. Se päätösosa ei kai ole ilmestynyt vielä espanjaksikaan.

Joskus tulevaisuudessa täytyy kyllä lukea koko juttu vielä alusta asti uudelleen. Nyt nimittäin huomasin, että vaikka tunnelma onkin vahvana mielessä, en juuri lainkaan muista mitä kahdessa ensimmäisessä oikeastaan tapahtui.

Ensimmäinen lause: Sinä vuonna joulun tienoilla päivä toisensa jälkeen päätti sarastaa lyijyisenä ja kuuraisena.

Espanjankielinen alkuteos: El prisionero del cielo (2011)

Ulkoasu: Kauniin seepiainen kansi tässäkin osassa! Alkup. kannen suunn.: Compañía.

Suomentanut Antero Tiittula

Kustantaja Otava 2012, 332 s.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Cormac McCarthy: Menetetty maa

Llewelyn Moss kohtaa metsästysretkellään huumekauppiaiden rumasti päättyneen välienselvittelyn lopputuloksen. Laukausten rei'ittämiä autoja, useampi kuollut, yksi joka vielä hengittää, kuorma huumeita ja salkku täynnä rahaa. Moss vie rahat mukanaan mutta ei saa yöllä rauhaa kuolevan miehen pyynnöltä saada vettä. Paikalle palaaminen on kuitenkin virhe, sillä silloin hän ei enää ole siellä yksin ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää paeta. Hänen peräänsä lähtevät Ed Tom Bell, vanhanajan seriffi joka suree maailman muuttumista, sekä Anton Chigurh, mies joka saa määritelmän "kylmäverinen tappaja" kuulostamaan säälittävältä vähättelyltä.

Menetetty maa ei ole likimainkaan samalla tavalla raastava kuin Tie, mutta rankka kuitenkin, ja jyskyttää eteenpäin vastustamattoman tehokkaasti. Lukija voi vain seurata mukana pahoin aavistuksin, sillä onnellista loppua ei McCarthylta pidä mennä odottamaan.

Teksti ei suuria kikkaile vaan tyytyy toteamaan kuinka asiat ovat, ja pelkistyy usein luetteloiksi henkilöiden tekemisistä. "Hän istuutui ja veti saappaat jalkaan ja otti happisäiliön ja nosti sen olalleen ja tarttui kumiletkun päässä riippuvaan tainnutuslaitteeseen ja meni ulos ja asteli paikantamansa huoneen kohdalle." Vaikuttaa ensisilmäyksellä ehkä tönköltä, mutta toimii. Yhä uusien motellihuoneiden kautta kulkeva takaa-ajo on täynnä raakaa väkivaltaa, mutta senkin kohdalla McCarthy vain yksinkertaisesti kertoo mitä tapahtuu ilman mässäilyn makua.

Kirjan päätyminen elokuvaksi ei ollenkaan yllätä, sillä tarina kulkee lukiessa silmien edessä kuin valmis filmi. Vaikka nyt mielikuvaversion jo näinkin, niin voisinpa katsoa sen oikeankin. Javier Bardem Anton Chigurhina on varsin vakuuttava, kuulemma.

Ensimmäinen lause: Minä passitin yhden pojan Huntsvillen vankilan kaasukammioon.

Englanninkielinen alkuteos: No Country for Old Men (2005)

Ulkoasu: Noh, perus leffakansi.

Suomentanut Raimo Salminen

Kustantaja WSOY 2008, 3. painos (1. painos 2006), 296 s.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Jonna Ruuska: Kuovin huuto

Sain tämän luontorunokokoelman arvostelukappaleena jo keväällä (Kiitos Jonna Ruuska ja BoD!), jolloin alkua jo ihastellen selailinkin. Vaan kun kirja jäi siinä vaiheessa lukematta kokonaisuudessaan, ei kesällä tuntunutkaan enää olevan oikea aika. Piti odottaa syksyn pimeneviä iltoja, että Kuovin huuto alkoi taas kutsua puoleensa. Sillä vaikka kaikilla vuodenajoilla onkin kokoelmassa omat osionsa, tämä tuntuu vahvasti olevan kevään ja syksyn kirja. Siirtymäkausien, sellaisten aikojen kun vanha on jäämässä taakse ja jokin uusi jo lupailee tuloaan. Eniten kotonaan sinä helmikuisena päivänä, joka on kuin kevään varhainen luonnos, tai syksyisen valottomana aamuna, kun lätäkkö parkaisee askeleen alla.

Keväästä ja syksystä Ruuskalla tuntuu olevan eniten sanottavaakin, koska niiden osuudet ovat tuplasti pidemmät kuin kesän ja talven. Tämä ei kuitenkaan onneksi tarkoita että ne lyhyemmätkään jäisivät mitenkään vaisuiksi, vaan teos on tasapainoinen kokonaisuus. Vuodenaikateemojen lisäksi se sisältää myös osiot, jotka on omistettu luonnon ja siellä kulkijan yhteenkuuluvuudelle, sadunomaisilla elementeillä leikittelylle ja luonnon tuhoamisen suremiselle.

Pidin kirjasta juuri niin paljon kuin jo aikoinaan ensivilkuilulla arvelin! Ruuskan runot ovat heleän raikkaita ja luovat vahvoja mielikuvia usein vain muutamalla rivillä. Metsälammen värit kiipeävät sen rannalla istujaan kun sinne kastaa varpaansa, havunneulanen näkee keväänvihreää unta lumipeitteessään, pimenevässä metsässä kulkeva hirvi katsoo joko karpalolapset nukkuvat.

Ihastuttava kokoelma, johon tulen palaamaan vielä moneen, moneen kertaan! Kaikkein parasta on tietysti mennä metsään ihan itse, mutta jos ei ihan heti pääse niin Kuovin huutoa lukemalla saa erinomaista ensiapua. :)

Ulkoasu: Kaunis on kansikin ja sivujen ilmava taitto voimistaa tekstin kuulautta entisestään. Bonuksena vielä kirjanmerkkinauha! Kannen suunn. & kuva: Jonna Ruuska.

Kustantaja BoD 2014, 116 s.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Andrew Miller: Kivun mestari

James Dyer saa alkunsa jäätyneellä joella ankarana talvena 1739. Hän on merkillinen lapsi: ei itke koskaan, alkaa puhua vasta 11-vuotiaana - eikä pysty tuntemaan kipua sen enempää ruumiillisesti kuin henkisestikään. Hänen tiensä vie markkinahuijarin apulaisesta rikkaan miehen luonnonoikkukokoelman jäseneksi, ja lopulta hänestä tulee menestyvä lääkäri, taitava mutta myötätunnoton. Jotain kuitenkin tapahtuu kun hän matkalla Venäjälle kohtaa noitamaisen parantajanaisen.

Rikottu kronologia aloittaa tarinan Jamesin kuoleman jälkeisestä ajasta, kun hävyttömät lääkärikollegat tekevät ruumiinavausta selvittääkseen hänen salaisuutensa, jatkaa hänen viimeisiin vuosiinsa jotka kuluivat pidettynä, ontuvana miehenä joka on menettänyt kykynsä lääkärinä toimimiseen. Sitten hypätään aivan alkuun ja aletaan kertoa miten loppuun päädyttiin, käyttäen välillä kirjeitä tuomaan toisia näkökulmia. Oikein toimiva ratkaisu!

Tarinan lähtökohdat ovat hyvinkin kiinnostavat, mutta ideasta olisi voinut saada irti enemmänkin. Olisin mielelläni saanut paremman käsityksen esimerkiksi siitä, miten James itse kokee elämän ja maailman. Tällaisenaan kokonaisuus jäi vähän laimeaksi ja päähenkilö turhankin arvoitukselliseksi. Tosin tämä on myös niitä kirjoja, joiden jäljiltä tuntuu että nyt en vaan tainnut taas tajuta ihan kaikkea hienoutta. Onpa tämä löytynyt joidenkin suosikkikirjojen listoiltakin.

Ajankuva 1700-luvun Englannista vaikuttaa kyllä onnistuneelta, ja erityisen kiehtovia ovat senaikaisten lääketieteellisten toimenpiteiden kuvaukset, jotka välilllä ovat brutaalinpuoleisiakin. Jamesin pään sisään olisin siis halunnut päästä paremmin, mutta kiinnostavaa häntä oli joka tapauksessa seurata. Päähenkilön ei tosiaan tarvitse aina olla miellyttävä tyyppi.

Ensimmäinen lause: Eräänä kuumana ja pilvisenä iltapäivänä kolme miestä kulkee karjapihan poikki Cowin kylän liepeellä Devonissa.

Englanninkielinen alkuteos: Ingenious Pain (1997)

Ulkoasu: En nyt ole ihan varma, mitä tuon mörkömäisen naaman on tarkoitus edustaa. Päällys: Janne Uotila/neo-geo.

Suomentanut Erkki Jukarainen

Kustantaja Tammi 1998, 395 s.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kirjabloggaajan syysmuotia etsy.comin antimista

Taannoisia yllättävän hillittyjä kirjaostoksia esitellessäni vihjaisin, että homma saattoi ehkä lähteä lapasesta jossain muualla. Tasapainoahan täytyy toki pitää yllä, itsehillinnän menetyksen määrässäkin... :P Tässä siis hieman kirjallisia asusteita Etsystä!

Ensimmäinen ostos on kylläkin jo vuoden takaa mutta kun on jäänyt blogissa esittelemättä niin pistetäänpä sekin näytille - ja tuleepa samalla näytettyä oma naamakin ensimmäisen kerran... Muutama viikko sitten melkein hypähdin innostuksesta, kun tämän huivin taas nähdessäni tajusin että talvi lähestyy ja voin pian taas alkaa käyttää tätä! :D


Liisa Ihmemaassa -huivi on kotoisin storiartsin valikoimista, ja sieltähän näitä löytyy monen muunkin kirjan teksteillä varustettuina. On ihanan lämmin ja pehmoinen, suosittelen! :)

Vaikka mulla ei oikeastaan ole mitään erityistä Liisa Ihmemaassa -pakkomiellettä, niin siihen liittyviä esineitä tuntuu kerääntyvän haltuuni, suurelta osin siksi että kirja sisältää monia mainoita lausahduksia. Tämä seuraava, BeneathGlassin riipuksen sisältämä löytyy kyllä tarkemmin sanoen Peilintakamaasta kertovasta jatko-osasta:


"Why, sometimes I've believed as many as six impossible things before breakfast." Kyllä on niin, että jokaisen kannattaisi uskoa ihmeellisiin ja mahdottomiin asioihin jo heti aamusta! :)

Sitten päästäänkin siihen lapasestalähtemiskohtaan, joka tuli vastaan äkkiarvaamatta BookFiendin kustomoituja nahkarannekkeita katsellessani. Aloin ajatella, että nuohan olisivat oikeastaan aika kivoja, ja sitten keksin ideoita mitä niihin haluaisin, ja vielä vähän lisää, kunnes en enää osannut valita ja kunnon kokoelma alkoi houkutella ja totesin että antaa mennä. Mutta oli mulla tähän kyllä hyvä tekosyykin! Kuten olen pariin otteeseen maininnut, olen haaveillut kirjallisesta tatuoinnista mutta en tiedä tulenko sellaista ikinä toteuttaneeksi. Ajattelinkin näiden avulla vähän testailla, haluanko sen tatuoinnin ihan oikeasti vai riittääkö, että saan kantaa palasia mulle tärkeästä kirjallisuudesta mukanani tällaisella vähemmän pysyvällä tavalla. Nämä sitaatit eivät sentään kaikki ole olleet tatuointiharkinnassa mukana mutta on siellä sellaisiakin joukossa. Ja kaikkia rannekkeitahan ei toki ole välttämätöntä käyttää samanaikaisesti mutta kuvausta varten nyt ainakin piti vetää överit! :D (Tosi näppärää hommaa muuten tuo omien käsien kuvaaminen.)




Osa niistä, joille olisi käännösversiokin olemassa, on englanniksi - joko siksi, että olen törmännyt sitaattiin alun perin jossain irrallisena ja englanninkielisenä, ja se on iskostunut päähäni sellaisena, tai sitten siksi että kyseinen kohta kuulostaa korvaani sujuvammalta tai napakammalta englanniksi. Kerronpa toki tarkemminkin mistä nämä ovat peräisin:

I am hope.
Gaimanin Sandmanista, tarinasta A Hope in Hell, siirto jolla Dream vastustamattomasti voittaa demoni Choronzonin kanssa pelaamansa "vanhimman pelin".

On muitakin maailmoja kuin nämä.
King, Revolverimies ja se kutkuttava tunne että jotain ihmeellistä voi olla lähempänä kuin aavistaakaan!

Richard Parker
Piin elämä! ♥

never laugh at live dragons
Erinomainen ohje Hobitista.

tahto ja sana
Nuoruudenrakkauteni Eddings ja ylivoimaisesti vakuuttavin velhousmetodi. Kerää tahto, sano sana.

"After all this time?" "Always", said Snape.
Potteria pitää toki olla mukana!

mediterranean winter spring
Olli Jalosen upeakielisestä 14 solmua Greenwichiin -romaanista, kohdasta jossa kuvataan meren väriä.

Explanations take such a dreadful time.
Taas Liisaa!
- Voisin kertoa teille hurjista seikkailuista, jotka alkoivat tänä aamuna, sanoi Liisa epäröiden, -  mutta eilispäivästä en viitsi kertoa, sillä silloin olin aivan toinen henkilö.
- Selitä tarkemmin, sanoi Valekilpikonna.
- Ei, ei! Ensin seikkailut, sanoi Aarnikotka kärsimättömänä. - Selitykset ovat niin pitkäveteisiä ja ikäviä.

Juhani Tuomas Aapo Simeoni Timo Lauri Eero
Tämä lienee selkeä. :)

a fine balance between hope and despair
Keskeinen ajatus Rohinton Mistryn A Fine Balancesta, joka "Minkä kirjan suljettuasi olet istunut pisimpään vain eteesi tuijottaen" -mittarilla arvioiden on paras koskaan lukemani.

Oikoteitä kulkevat kissat, mahdottomien rakojen läpi, kulmista jotka näyttävät vievän vastakkaiseen suuntaan.
Jeanette Wintersonin hienonhienosta Intohimosta, katkelma lumoavasta Venetsian kuvauksesta jonka lukaisen aina välillä uudestaan.

Olen lukinnut sen tänne, olen koettanut vangita palasen metsää, ja nyt metsä on vanginnut minut.
Johanna Sinisalo, Ennen päivänlaskua ei voi. Rakastan metsää, ja tämä kohta on vastustamattoman metsäinen ja peikkoinen ja kaikkea.

Jälkimmäisistäkin linkitetyistä kaupoista löytyy monenlaista houkuttelevaa, käykäähän toki kurkkaamassa! :) Kutsun pahoille teille vielä jakamalla valikoiman muita kirjaisia Etsy-suosikkikauppojani joiden tarjontaa käyn aina välillä ihastelemassa:

Kirjalaukkuja:

Koruja:
Bookity (myös mm. hääkoristeita)

Kortteja, julisteita:

Kirjatukia:

Lukulaitteiden ym. suojuksia:

Austenin inspiroimaa:

Olisihan näitä vielä lisääkin mutta eiköhän tuosta alkuun pääse! ;) Joulukin tulee, lahjatoivomuksia esittämään siis!

P.S. Jos innostut jotain tilailemaan, muista EU:n ulkopuolelta ostaessasi huomioida mahdollisten tullimaksujen ja verojen tuoma lisähinta.