Per Petterson: Hevosvarkaat

Per Pettersoniin tutustuminen on ollut ajatuksissa jo pidempään ja nyt se on tehty. Hyvä niin, sillä Hevosvarkaat on sellainen kirja että alussa jo uskaltaa aavistaa toteavansa lopuksi: "Voi, olipa hieno!"

67-vuotias Trond on vetäytynyt koiransa Lyyran kanssa asumaan Norjan syrjäseudulle, lähelle Ruotsin rajaa. Muuta seuraa hän ei juuri kaipaakaan, mitä nyt sen verran juttelee kylällä että ihmiset tietävät hänen tulleen jäädäkseen. Lars, joka asuu lähistöllä myös kaksin koiransa kanssa, osuu kuitenkin hänen tielleen. Trond tajuaa tavanneensa Larsin ennenkin, eikä voi pysäyttää mieleensä nousevia muistoja vuosikymmenten takaisesta kesästä. Sen kesän Trond vietti isänsä kanssa samalla seudulla. Se oli jonkin loppu ja toisen alku, käännekohta 15-vuotiaan pojan matkalla kohti aikuisuutta.

Kirja seuraa vuorotellen tuota traagisiakin tapahtumia sisältänyttä kesää sekä Trondin nykyhetkeä, 1900-luvun viimeisiä kuukausia. Isän ja pojan suhde, aina läsnä oleva joki, pikku hiljaa paljastuva menneisyys, kaikki on kuvattu samalla upealla vahvalla kerronnalla, joka samaan aikaan sekä rauhoittaa että saa ihan vähän pidättelemään hengitystä. Tätä lisää, kiitos - hyllyssä onkin jo Kirottu ajan katoava virta, mutta täytyy poimia talteen myös En suostu.

Ensimmäinen lause: Varhainen marraskuu.

Norjankielinen alkuteos: Ut og stjæle hester (2003)

Ulkoasu: Komea on kansikin! Kannen kuva: Joseph Shan Pao Lo.

Suomentanut Katriina Huttunen

Kustantaja Otava 2009, 214 s.

Stephen King: Kuvun alla

Tässä taannoin bloggausta odottavia kirjoja oli kertynyt turhan monta, ja ajattelin tasata tilannetta tarttumalla kunnon tiiliskiveen jonka lukemisen lomassa sitten ehtisin hoidella jonoa pois. Mutta eihän tuollainen suunnitelma toimi alkuunkaan jos erehtyy ottamaan luettavaksi Kingiä - Kuvun alla kun on sen verran koukuttava ja sujuvasti etenevä tarina ettei siitä malta irrottautua. Joten ihan se sama pino oli odottamassa vielä kun pääsin loppuun, sivulle 1113.

Chester's Millin pikkukaupungin ympärille siis ilmestyy eräänä lauantaipäivänä selittämätön kupu, jota ei voi rikkoa ja joka eristää kaupungin muusta maailmasta. Entinen sotilas Dale "Barbie" Barbara, joka on työskennellyt Chester's Millissä jonkin aikaa pikaruokakokkina, on juuri lähdössä pois kaupungista mutta jää kuvun sisäpuolelle. Barbie on joutunut kahnauksiin kaupungin voimahahmon Big Jim Rennien pojan ja tämän kavereiden kanssa. Toisin kuin apteekista löytyvä kaimansa, tämä Rennie aiheuttaa närästystä olemalla ehta kokovartalomulkku, pahis jota on ihanaa vihata. Kaupunginvaltuustossa istuva Rennie manipuloi häikäilemättä heikkoluonteisempia oman etunsa mukaisesti, juonittelee kulissien takana ja on kova selittämään tekemisiään parhain päin niin kaupunkilaisille, itselleen kuin Jumalallekin. Kupukriisissä hän näkee tilaisuuden saada naamansa Timen kanteen. On vain raivattava pois tieltä muutama tyyppi, esimerkiksi Dale Barbara.

Pitkän aikaa pidin kirjasta hyvinkin paljon. Ilkka Rekiaron erinomaisesti suomentama teksti kulki tuttuun tapaan vastustamattomasti eteenpäin, esitellen suuren määrän henkilöitä joiden tekemiset lomittuivat taidolla laaditussa monipolvisessa juonessa. Odotin kiinnostuneena, millaiseen lopputulokseen kaikki kieroilu oikein johtaisi ja saisiko Rennie ansionsa mukaan. Ihailin sitä, kuinka Kingin luoma pikkupaikkakunnan tunnelma heijastui toistuvasti esiin pompahtavista laulun sanoista, joissa puhutaan pienestä kaupungista jossa kaikki kannattavat samaa jalkapallojoukkuetta.

Ja sitten tuli juonenkäänne josta en tykännyt yhtään. Eääääähhhhhhh!! Ei tämä nyt näin voi mennä! Mutta meni se nyt vaan. Ja tuntui kuin koko hyvä alkuosa olisi mennyt hukkaan. Sulateltuani asiaa nyt parisen viikkoa pystyn keskittymään muistikuvissani niihin kirjan plussapuoliin, mutta kyllähän tämä mielestäni lässähti reippaasti. Se kyllä saattaa hyvinkin olla ihan makuasia, joten voisinpa silti suositella tarttumaan kirjaan ja kokeilemaan. Sivumäärää ei kannata säikähtää, tämä tempaisee kyllä mukaansa ja etenee vauhdikkaasti.

Ensimmäinen lause: Kun katsoi kuudensadan metrin korkeudesta, missä Claudette Sanders oli parhaillaan lentotunnilla, Chester's Millin pikkukaupunki kiilsi aamuauringossa uudenkarheana kuin olisi vasta valmistettu.

Englanninkielinen alkuteos: Under the Dome (2009)

Ulkoasu: Näyttävä! Kupu ei tosin tarinassa ole pyöreä kuten kuvassa. Kannen kuva: Platinum FMD represented by Ray Brown.

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Kustantaja Tammi 2011, 1113 s.

Kirjanmerkkiarvonnan voittajat

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Random.orgin avustuksella voittajien lista muodostui tämän näköiseksi:

1. Forest Friends: Ellen
2. My Little Pony: Heidi P
3. Ylpeys ja ennakkoluulo: Anu
4. Magneettimerkki: MarikaOksa
5. Nurkkamerkki: MarikaOksa
6. Tardis: Ilona
7. Mustekala: Villis
8. Omppumerkki: Ilona
9. Helmet: Omppu

Onnea voittajille! Heitelkäähän osoitteitanne sähköpostiin satu.ekoluoma AT gmail.com! :)

6v-synttärit ja kirjanmerkkiarvonta!

Kappas vain, blogi täyttää jo kuusi vuotta! "Kylläpä aika rientää" on kenties klisee, mutta niin totta. Juuri nyt ei ole inspiraatiota erityisempään bloggaushistoriani tai muun vastaavan pohdiskeluun, joten tyydyn toteamaan tähän ikääntymiseen liittyen vain että suurkiitos kaikille lukijoilleni tähänastisesta, kivaa on ollut enkä ollenkaan epäile etteikö olisi tästä eteenpäinkin. :)

Siirrytäänpä sen sijaan juhlistamaan merkkipäivää arvonnalla! Palkintojen löytöpaikkana on jälleen kerran etsy.com, tuo turmion tyyssija johon on pesiytynyt röykkiöittäin tavaroita joita et tiennyt kaipaavasi koska et ole hoksannut niitä olevan olemassakaan - mutta jotka nähdessäsi vakuutut välittömästi siitä ettet mitenkään voi pärjätä ilman. No, mitään hirmuisen eksoottista ei nyt ole tarjolla, vaan kirjanmerkkejä, mutta niitäkin kyllä löytyy sieltä joka lähtöön. Tulin tässä taannoin kokeilleeksi kirjoittaa etsyn hakuun sanan "bookmark". Sillä saa tällä hetkellä 44498 tulosta. Siis nelkytneljätuhattaneljäsataayhdeksänkytkahdeksan!!!! Sehän on...paljon! Toki siinä tulee samoja vastaan useampaan kertaan kun niitä ryhtyy selaamaan, mutta on niitä silti valtavasti. Saattoi jäädä sivu jos toinenkin vielä käymättä läpikin...

Olen keräillyt kirjanmerkkejä vähän jo aiemminkin, joten onhan siellä täytynyt käydä muutaman kerran sitten ostoksillakin. Samalla olen hiljalleen kerännyt kasaa myös arvottavaksi. Haluaisin toki esitellä tässä noin parisataa merkkiä, mutta hieman olen sentään saanut hillittyä itseäni! :D Tällaista siis tarjolla:

1. Forest Friends (takana sitaatti: It takes a long time to grow an old friend. - John Leonard)
2. My Little Pony

3. Ylpeys ja ennakkoluulo

4. Kukka-magneettimerkki
5. Kankainen nurkkamerkki

6. TARDIS
7. Mustekala

8. Metallinen omppumerkki
9. Helmet narussa

Voit valita minkä merkkien arvontaan osallistut, luettele vaikka numerot. Mukaan voi ilmoittautua sunnuntaihin 19.4. saakka. Osallistua voi kuka vain (Ulkomailla asuvat tietysti myös!) mutta ei ihan anonyyminä, kiitos. Keksithän siis ainakin jonkinlaisen nimimerkin, ja jos en voi tavoittaa sinua oman blogisi tai FB:n kautta niin ole hyvä ja ilmoita myös sähköpostiosoite. Tervetuloa mukaan! :)

Tuulia Matilainen: Hullu koira

Lena on taluttaja. Hän avaa ovet hengille jotka ovat kuoleman jälkeen jääneet tänne eivätkä ole jatkaneet matkaansa. On eräs virhe jota taluttajan ei pidä mennä tekemään, mutta kerran, virolaisessa majatalossa, Lena ei pysty estämään itseään.

Ajatus henkien tuonpuoleiseen johdattajasta on toki vanha mutta kyllä siinä vielä ainesta riittää versioitavaksi, ja Tuulia Matilaisen toteutus on raikas! Tarinan yliluonnolliseen puoleen kietoutuu hienovaraisesti, liikoja selittelemättä Viron synkkää historiaa. Sitä, kuinka toiset vietiin pois ja toiset jäivät kaipaamaan. Ja rakkautta, jossa on surumielinen sävy.

Tämä yhdistelmä toimii hienosti. Kaikkein eniten kuitenkin pidin Matilaisen kauniista tekstistä. Siinä on jonkinlainen mielenrauhaa tuottava rytmi. Luin kirjan alkuosaa pienissä pätkissä, ja huomasin rauhallisen tunteen seuraavan perässä silloinkin kun jouduin laittamaan kirjan sivuun ja tekemään jotain ihan muuta.

Hullu koira on lyhyt ja nopeasti luettavissa, mutta myös niitä kirjoja jotka jäävät mieleen hautumaan. Lukemisesta on jo runsaat pari viikkoa, ja siinä ajassa jotkut kirjat ehtivät haihtua mielestä epämääräiseksi uduksi josta on hankalaa enää saada kiinni. Tämän tunnelma sen sijaan tuntuu ajatuksissa vain vahvistuneen.

Kauhua tämä ei ole, eikä pelottelua kaihtavien ole tarpeen vältellä kirjaa. Hullun koiran henget eivät ole säikytteleviä mörköjä vaan sitä vain mitä on vielä jäljellä ihmisistä joilla kerran oli elämä, sekä keino jonka kautta tämä tarina saadaan kerrottua.

Ensimmäinen lause: Kuin koirat he läähättivät.

Ulkoasu: Näyttävä, tunnelmallinen kansi! Kannen kuvitus: Ivi Rebova.

Kustantaja Haamu 2015, 138 s.

Iiro Küttner & Ville Tietäväinen: Puiden tarinoita: Puuseppä & Ritari

Jälleen pari arvostelukappaletta on odotellut lukemistaan turhan kauan - ja jälleen kerran voin todeta että onneksi tuli viimein luettua. Iiro Küttnerin kirjoittamat ja Ville Tietäväisen kuvittamat puiden tarinat muodostavat sarjan itsenäisiä satuja, joista jokaiseen liittyy tavalla tai toisella puu. Puuseppä kertoo siitä, mitä tapahtuu kun keisari antaa suuresti arvostamalleen taitavalle puusepälle mahdollisuuden tehdä puusta mitä ikinä haluaa. Alkaa urakka, joka saa puusepän sulkeutumaan verstaaseensa vuosikymmeniksi. Ritari taas vie lohikäärmeen piinaamaan valtakuntaan, kuninkaiden perillisten pariin, selvittämään kuinka käy lohikäärmettä voittamaan lähtevälle nuorelle ritarille.

Viisaita, haikeatunnelmaisia, upeita tarinoita kunnon vanhan ajan satujen hengessä mutta sopivasti modernilla otteella. Nämä lukee nopeasti mutta ajateltavaa riittää pidemmäksi aikaa. Kaikkein vaikuttunein olen silti siitä, millaista Laatua isolla L:llä tekijöillä ja tuoreehkolla pienkustantamolla Books Northilla on tarjolla. Kirjat ovat jokaista yksityiskohtaa myöten mietittyjä tyylikkäitä paketteja. Hieno teksti ja komeat kuvitukset ovat tietysti ne tärkeimmät osaset, mutta pidän myös korkeasta ja kapeasta muodosta, kirjanmerkkinauhoista, anfangeista, näyttävistä sisäkansista, takakannen viivakoodista jonka päällä kasvaa metsä, sekä hipelöimään kutsuvasta paperilaadusta, jota ihastelin jo Asta Honkamaan runokirjaa lukiessani. Wau! Kun jälki on tällaista, niin kustantamolle voi todellakin hyvillä mielin toivoa menestystä.

Kustantaja Books North 2014, 30 & 31 s.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

Ysiluokkalainen Roona viihtyy paremmin metsässä kuin ikäistensä seurassa - ellei lasketa Aleksia joka myös harrastaa luontovalokuvausta. Eräänä iltana Roonan on tullut aika kuulla, että hänellä on jossain toinenkin äiti, se joka hänet on synnyttänyt. Eikä kyseessä ole mikään ihan tavanomainen nainen. Mahtaako hänellä olla jotain tekemistä sen kanssa että Roona on aina kokenut olevansa erilainen ja että hänellä ja petoeläimillä on erityinen suhde?

Louhen liitto ammentaa aiheensa raikkaasti Kalevalasta. Aikuinenkin lukija koukuttuu pikaisesti ja joutuu sopivasti jännittämään, mutta teksti ei ole liian hurjaa huomattavasti nuoremmallekaan. Kirja sopii varmasti erinomaisesti luettavaksi äidinkielentunneilla, ja kustantajan sivuilla onkin tarjolla valmista materiaalia jota voi vapaasti käyttää opetuksessa.

Nautin aina kun kirjassa on mukavan metsäntuoksuinen tunnelma, kuten tässä. Ja bonuksena karhuja kansanperinteeseen kiedottuina! Jess! :) Karhut ja muutkin petoeläimet kiehtovat mieltäni, ja jos saisin jonkin kirjallisuudessa vastaan tulleen kyvyn valita itselleni, niin Roonan oma voisi olla aika vahvoilla. Näihin seikkoihin kun sitten lisätään sekä fantasia-aineksia että ihan normaalia nykypäivän nuorten elämää niin oikein näppärä ja tasapainoinen paketti on kasassa!

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.

Ensimmäinen lause: Metsä oli vanha.

Ulkoasu: Sopivasti näyttävä kansi vangitsee katseen aika hyvin! Kannen kuvitus: Riikka Nikko.

Kustantaja Haamu 2015, 149 s.