Kaksi pariskuntaa ja koira automatkalla Islannin erämaassa, eksyminen sumussa, kolari ja jumiutuminen vanhan naisen ja miehen vieraiksi omituiseen taloon keskelle ei mitään. Miksi ihmeessä he asuvat sellaisessa paikassa? Ja ovet tietysti lukitaan yöksi, syystä jota ei selitetä. Kyllähän siinä on ihan kelpo lähtökohdat kauhuromaanille!
Matkalaisilla on kullakin omat historiansa jotka puskevat esiin kun he suunnittelevat ihmisten ilmoille pääsemistä, epäonnistuvat yrityksissään ja näkevät jotain häiritsevämpää kuin talon lähistöllä seisova yksinäinen lyhtypylväs tai pari sen nurkilla norkoilevaa laihaa kettua. Ja sitten jotain vielä häiritsevämpää... Steinar Bragin nostattama ahdistava tunnelma kuljettaa henkilöitä kohti hulluutta ja kyllä tämä tehokas psykologinen kauhu lukijankin mielenrauhaa koettelee. Toimii! (Ajattelin silti vielä joskus uskaltautua ajamaan Islannin ympäri.)
Ensimmäinen lause: Luonnon yllä vallitsi rauha.
Islanninkielinen alkuteos: Hálendið (2011)
Suomentanut Tuomas Kauko
Kustantaja Like 2016, 242 s.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
lauantai 7. huhtikuuta 2018
Vappu-Tuuli Fagerson: Special Edition - Erikoispainos
Vappu kirjoittaa juttuja ilmaisjakelulehteen, pitää luentoja elämäntaidosta, viettää aikaa ystävien kanssa ja toivottaisi ihan mielellään sopivan miehen tervetulleeksi elämäänsä. Perinteisen chick litin äärellä siis sinänsä ollaan, mutta oman osansa näkökulmaan tuo tällä kertaa se että sankaritar hurauttaa menoihinsa pyörätuolilla, vaihtuvien avustajien seurassa.
Melko vauhdikkaasti hurautteleekin, ja Vapun hauskassa seurassa viihtyy kyllä oikein hyvin. Myötähäpeää lukiessa aiheuttavat sivullisten suista putoilevat pöljyydet, joiden pahoin pelkään olevan peräisin oikeista kokemuksista eikä vain kirjailijan omasta päästä. Muutenkin tarinan lomassa tulee esiin monenlaisia pyörätuolin käyttäjän arkeen liittyviä asioita, siinä kaiken muun elämään kuuluvan seassa.
Kirjan ensimmäinen osa on julkaistu aikaisemmin sähköisenä. Toisen osan alussa on hieman vanhan kertausta jonka olisi voinut tätä yhtenäistä julkaisua varten muokata pois, ja ehkä muutenkin editoida vielä hieman lisää sillä välillä paikasta toiseen siirrytään niinkin vikkelästi että asiat tuntuvat jäävän turhan irrallisiksi toisistaan.
Nämä seikat eivät kuitenkaan kirjan kiinnostavuutta ja viihdyttävyyttä vähennä, ja toivoisinkin tämän löytävän monta uutta lukijaa. Vappu on oikein tervetullut lisäys kirjallisuuden hahmojen joukkoon!
Kiitos arvostelukappaleesta!
Ensimmäinen lause: Koolla on väliä.
Kustantaja BoD/omakustanne 2018, 254 s.
Melko vauhdikkaasti hurautteleekin, ja Vapun hauskassa seurassa viihtyy kyllä oikein hyvin. Myötähäpeää lukiessa aiheuttavat sivullisten suista putoilevat pöljyydet, joiden pahoin pelkään olevan peräisin oikeista kokemuksista eikä vain kirjailijan omasta päästä. Muutenkin tarinan lomassa tulee esiin monenlaisia pyörätuolin käyttäjän arkeen liittyviä asioita, siinä kaiken muun elämään kuuluvan seassa.
Kirjan ensimmäinen osa on julkaistu aikaisemmin sähköisenä. Toisen osan alussa on hieman vanhan kertausta jonka olisi voinut tätä yhtenäistä julkaisua varten muokata pois, ja ehkä muutenkin editoida vielä hieman lisää sillä välillä paikasta toiseen siirrytään niinkin vikkelästi että asiat tuntuvat jäävän turhan irrallisiksi toisistaan.
Nämä seikat eivät kuitenkaan kirjan kiinnostavuutta ja viihdyttävyyttä vähennä, ja toivoisinkin tämän löytävän monta uutta lukijaa. Vappu on oikein tervetullut lisäys kirjallisuuden hahmojen joukkoon!
Kiitos arvostelukappaleesta!
Ensimmäinen lause: Koolla on väliä.
Kustantaja BoD/omakustanne 2018, 254 s.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2018
Maria Susanna: Tämän maan pidot
Maria Susannan runokokoelmassa yksi tärkeä teema on se vanha tuttu - rakkaus, josta aina riittää uutta kerrottavaa kaikkine vaiheineen. Ehkä nämä kokemukset ja ajatukset ovat peräisin yhdestä suhteesta, ehkä useammasta, ehkä ihan jonkun muun suhteista, mutta kokonaisuus niistä joka tapauksessa muodostuu.
Vaikka alussa
"hymyilin sinulle kuin vasta-avattu kirjekuori
täynnä jumalattomia salaisuuksia"
ja
"Tein tietä häneen
itsepäisesti ja luovuttamatta"
avaten hätäisesti nappeja vaikka hetkestä olikin kuvitellut arvokkaamman, silti voi päätyä miettimään
"Miten hyvää kaikki olisi ollut,
jos se olisi osunut oikeaan?"
Tai kertomaan tienvarren kivistä yrittämässä huutaa varoituksia kevyin askelin kulkevalle naiselle, runossa nimeltä Hän meni hakemaan omaa haavaansa.
Maria Susannan runojen kieli on nautittavaa niinäkin harvoina hetkinä, kun sisältö jää etäisemmäksi. Pidin erityisesti myös monista yksittäisistä runojen riveistä, kuten "Ihmisyys tulee esiin virheistä jotka kestetään" tai "Yö vie yksitellen sielustasi paloja". Sekä siitä, kuinka teksteissä pilkahtelevat vieraat maat ja kulttuurierot, ja erotiikkakin juuri sopivasti.
Kiitokset arvostelukappaleesta!
Kustantaja Kulttuurivihkot 2017, 52 s.
Vaikka alussa
"hymyilin sinulle kuin vasta-avattu kirjekuori
täynnä jumalattomia salaisuuksia"
ja
"Tein tietä häneen
itsepäisesti ja luovuttamatta"
avaten hätäisesti nappeja vaikka hetkestä olikin kuvitellut arvokkaamman, silti voi päätyä miettimään
"Miten hyvää kaikki olisi ollut,
jos se olisi osunut oikeaan?"
Tai kertomaan tienvarren kivistä yrittämässä huutaa varoituksia kevyin askelin kulkevalle naiselle, runossa nimeltä Hän meni hakemaan omaa haavaansa.
Maria Susannan runojen kieli on nautittavaa niinäkin harvoina hetkinä, kun sisältö jää etäisemmäksi. Pidin erityisesti myös monista yksittäisistä runojen riveistä, kuten "Ihmisyys tulee esiin virheistä jotka kestetään" tai "Yö vie yksitellen sielustasi paloja". Sekä siitä, kuinka teksteissä pilkahtelevat vieraat maat ja kulttuurierot, ja erotiikkakin juuri sopivasti.
Kiitokset arvostelukappaleesta!
Kustantaja Kulttuurivihkot 2017, 52 s.
torstai 15. maaliskuuta 2018
Anna Gavalda: Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja
Uutta novellimittaista Gavaldaa! ♥ Esikoiskokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin ihastutti sekä ensimmäisellä lukukerralla joskus 2000-luvun alkuvuosina että uusintakierroksella, joka on kirjattu blogiin. Gavaldan tyyli istuu mielestäni ehdottomasti parhaiten juuri lyhyeen tekstiin.
En intoillut turhaan, koska nämä uudemmat novellit ovat vähintään yhtä hyviä kuin aiemmatkin! Teksti on keveää mutta vie syvälle henkilöiden tunteisiin ja vaikuttimiin. Ja kerronta vieläpä virtaa niin uskomattoman helpon tuntuisesti, kuin olisi ilmaantunut paperille itsestään. Tästä tietysti kiitokset myös suomentaja Lotta Toivaselle!
Yksittäistä suosikkinovellia on vaikeaa nostaa esiin koska kokoelma on tasaisen erinomainen. Se jossa yhden illan juttu on parempi kuin mikään pitkään aikaan mutta tyttö lähtee silti? Se jossa yllättävä ystävyys ilmestyy tien varressa odottavan koiran muodossa juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee? Se joka kiertyy surkean Pokémon-kortin ympärille? Se jossa mies kohtaa junassa kaksi hyvin erilaista nuorta naista ja jonka loppuratkaisu jätetään riemastuttavasti lukijan valinnan varaan? Onneksi ei tarvitse päättää. (Paitsi sen loppuratkaisun päätin kyllä - totta kai se oli Hän. ;) )
Ranskankielinen alkuteos: Fendre l'armure (2017)
Suomentanut Lotta Toivanen
Kustantaja Gummerus 2018, 247 s.
En intoillut turhaan, koska nämä uudemmat novellit ovat vähintään yhtä hyviä kuin aiemmatkin! Teksti on keveää mutta vie syvälle henkilöiden tunteisiin ja vaikuttimiin. Ja kerronta vieläpä virtaa niin uskomattoman helpon tuntuisesti, kuin olisi ilmaantunut paperille itsestään. Tästä tietysti kiitokset myös suomentaja Lotta Toivaselle!
Yksittäistä suosikkinovellia on vaikeaa nostaa esiin koska kokoelma on tasaisen erinomainen. Se jossa yhden illan juttu on parempi kuin mikään pitkään aikaan mutta tyttö lähtee silti? Se jossa yllättävä ystävyys ilmestyy tien varressa odottavan koiran muodossa juuri silloin kun sitä eniten tarvitsee? Se joka kiertyy surkean Pokémon-kortin ympärille? Se jossa mies kohtaa junassa kaksi hyvin erilaista nuorta naista ja jonka loppuratkaisu jätetään riemastuttavasti lukijan valinnan varaan? Onneksi ei tarvitse päättää. (Paitsi sen loppuratkaisun päätin kyllä - totta kai se oli Hän. ;) )
Ranskankielinen alkuteos: Fendre l'armure (2017)
Suomentanut Lotta Toivanen
Kustantaja Gummerus 2018, 247 s.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Elly syntyy vuoden 1968 Englannissa ja hänen kasvutarinansa mukana kuljetaan WTC-iskujen jälkeiseen New Yorkiin ja vähän edemmäs. Tämä lyhyt kuvaus tosin on vain runko, jonka ympärille rakentuu runsas, monia teemoja sivuava kertomus perheestä, sisaruksista, ystävyydestä, elämästä jossa tapahtuu hyviä ja pahoja asioita. Varsinkin Ellyn lapsuudesta kertova kirjan ensimmäinen puolikas tuo mieleen pari John Irvingiltä lukemaani kirjaa, jotka myös ovat huikaisevan täysiä kaikista henkilöidensä elämän pienistä ja suurista kiemuroista.Ellyn elämän tukevimmat pilarit ovat isoveli Joe sekä ystävä Jenny Penny, joka saapuu luokkaan eräänä ankeana aamuna ja jossa Elly näkee heti puuttuvan palasensa. Toki myös rakastavat vanhemmat joilla on omat kipupisteensä, isän sisko joka taitaa olla rakastunut äitiin ja Joen ystävä Charlie joka on vähän enemmänkin... Ja oma osansa on myös kanilla joka saa nimekseen jumala.
Ihastuin varsinkin kirjan alkuosan runsaaseen kerrontaan ja maagiseen vivahtavaan tunnelmaan. Ellyn aikuisuudesta kertovassa jälkimmäisessä puoliskossa lumous vähän haaleni, mutta hyvin tämä kantoi loppuun asti. Pidin muun muassa siitä, että Sarah Winman ei selitä kaikkea auki; eräs iso asia mainitaan muutamia kertoja lähes ohimennen, mutta siellä se hautuu, mielissä piilossa. Jokin pikku ripaus jäi kuitenkin puuttumaan täysillä hurmaantumisesta. Prologikin (joka on niin houkutteleva että tekisi mieli lainata se tähän kokonaisuudessaan) tuntui lupaavan jotain taianomaisempaa kuin lopulta oli tarjolla. Mutta joka tapauksessa erittäin hyvä esikoisromaani, jonka lukemisesta nautin monin paikoin paljonkin!
Ensimmäinen lause: Jaan elämäni kahteen osaan.
Englanninkielinen alkuteos: When God Was a Rabbit (2011)
Suomentanut Aleksi Milonoff
Kustantaja Tammi 2012, 324 s.
sunnuntai 18. helmikuuta 2018
Stephen King: Etsivä löytää (äänikirja)
Keskimmäinen osa Kingin Bill Hodges -dekkaritrilogiasta. Hodges itse toimii tätä nykyä yksitysetsivänä, mutta ennen hänen, Hollyn ja Jeromen seuraan palaamista tutustutaan aivan muihin henkilöihin.
Morris Bellamylla on pakkomielle. Hänen mielestään ylistetty kirjailija John Rothstein on lopettanut suositun sarjansa aivan väärin ja laittanut päähenkilönsä luopumaan periaatteistaan. Huhu julkaisemattomasta materiaalista (ja kaupanpäällisenä huomattavasta määrästä käteistä) vie Morrisin ryöstöretkelle kirjailijan kotiin.
Vuosia myöhemmin asiaan sotkeentuu sattumalta Pete Saubers, poika jonka perhe on vaikeuksissa koska isä on loukkaantunut (sarjan avausosassa Mersumiehessä tapahtuneessa) City Centerin verilöylyssä ja äitikin laman vuoksi vailla kunnon työtä. Pete joutuu lopulta huomaamaan päätyneensä hengenvaaraan ja silloin kaivataan Hodgesin apua.
Kuten Mersumiehenkin kohdalla totesin, Kingiltä sujuu kyllä tällainenkin tyyli. Kerronta sujuu tuttuun malliin, mutta eivät nämä taida yhtä hyvin mieleeni jäädä kuin moni muu hänen kirjoistaan. Sen verran nämä dekkareina sulautuvat massaan, tai ainakin tämä toinen. Tosin pitäisi ehkä tutustua sarjan päätösosaankin ennen kuin sanoo enempää, sillä yliluonnollisuus alkoi tässä hiipiä mukaan kuvioihin. Edellisen kirjan pahis Brady Hartsfield ei ole niin ulkona pelistä kuin päällepäin näyttää, vaan hänellä mahtaa olla vielä muutamakin ässä hihassa.
Ja hyvinpä olen viihtynyt joka tapauksessa. Väkivallan suhteen riittäisi kyllä vähän vähemmänkin eläväinen kuvailu. En ole herkimmästä päästä, mutta kyllä tätä kuunnellessa pari kohtaa laittoi vääntelemään naamaa melkoisiin inhon ilmeisiin.
Englanninkielinen alkuteos: Finders Keepers (2015)
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja Tammi 2017, lukija Antti Jaakola, 14 h 27 min
Morris Bellamylla on pakkomielle. Hänen mielestään ylistetty kirjailija John Rothstein on lopettanut suositun sarjansa aivan väärin ja laittanut päähenkilönsä luopumaan periaatteistaan. Huhu julkaisemattomasta materiaalista (ja kaupanpäällisenä huomattavasta määrästä käteistä) vie Morrisin ryöstöretkelle kirjailijan kotiin.
Vuosia myöhemmin asiaan sotkeentuu sattumalta Pete Saubers, poika jonka perhe on vaikeuksissa koska isä on loukkaantunut (sarjan avausosassa Mersumiehessä tapahtuneessa) City Centerin verilöylyssä ja äitikin laman vuoksi vailla kunnon työtä. Pete joutuu lopulta huomaamaan päätyneensä hengenvaaraan ja silloin kaivataan Hodgesin apua.
Kuten Mersumiehenkin kohdalla totesin, Kingiltä sujuu kyllä tällainenkin tyyli. Kerronta sujuu tuttuun malliin, mutta eivät nämä taida yhtä hyvin mieleeni jäädä kuin moni muu hänen kirjoistaan. Sen verran nämä dekkareina sulautuvat massaan, tai ainakin tämä toinen. Tosin pitäisi ehkä tutustua sarjan päätösosaankin ennen kuin sanoo enempää, sillä yliluonnollisuus alkoi tässä hiipiä mukaan kuvioihin. Edellisen kirjan pahis Brady Hartsfield ei ole niin ulkona pelistä kuin päällepäin näyttää, vaan hänellä mahtaa olla vielä muutamakin ässä hihassa.
Ja hyvinpä olen viihtynyt joka tapauksessa. Väkivallan suhteen riittäisi kyllä vähän vähemmänkin eläväinen kuvailu. En ole herkimmästä päästä, mutta kyllä tätä kuunnellessa pari kohtaa laittoi vääntelemään naamaa melkoisiin inhon ilmeisiin.
Englanninkielinen alkuteos: Finders Keepers (2015)
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Kustantaja Tammi 2017, lukija Antti Jaakola, 14 h 27 min
Pasi Havia, Ville Lappalainen & Antti Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen
Pilkottaako tilin pohja aina palkkapäivän lähestyessä eikä vararahastosta heikompien päivien varalle ole tietoakaan? Suuremmat tulotkaan eivät tätä välttämättä ratkaise, koska menojakin on niin kovin helppo keksiä lisää. Useimpien tuloista on silti mahdollista saada jotain jäämään käteenkin, edes vähän, ja sen rahan voi sijoittaa kasvamaan.
Mikäli sellainen tuntuu hyvältä ajatukselta, tapojaan voi ryhtyä tökkimään uusille urille vaikka tämän kirjan lukemalla. Erilainen ote omaan talouteen jakautuu oikeastaan kahteen puoliskoon: Ensin ravistellaan totuttuja ajatuksia kuluttamisesta ja pyritään siinä kestävämpään suuntaan sekä mietitään oman talouden todellista tilannetta. Sen jälkeen tutustutaan sijoittamiseen, jolla se säästetty raha laitetaan töihin.
Ei ihan tyypillisintä lukemistoa blogissani, mutta vastaavia näkynee tulevaisuudessa aina toisinaan. Sijoittaminen on nimittäin kiinnostanut jo jonkin aikaa, ja viime kesänä viimein otin asiaksi ja lähdin hyvin hillityillä summilla (Ei nyt sillä että isoja olisi ollut käytettävissäkään :D) kokeilemaan että kuinkas tämä homma nyt oikein toimii, ja sittemmin olen hankkinut melko aktiivisesti lisää tietoa aiheesta. Moni kuluttamiseen liittyvä ajatus tämän oppaan alkupuolelta on tullut vastaan jo tavaraa karsiessa ja sen alan kirjallisuutta lukiessa, mutta oli uusiakin oivalluksia tarjolla. Välittömiin käytännön toimiin johti kohta jossa selvitettiin onko oma talouteni nettovelaton. Osana tätä selvitystä kuului laskea irtaimiston arvo: paljonko saisin rahaa irti siinä teoreettisessa tapauksessa että myisin ihan kaiken omistamani. Vaikka tavaraa olen siis paljon karsinutkin, niin alkoihan siinä kappeihin vilkullessa laskuriin kertyä ihan kiitettävä kasa euroja! Totesin, että tavaran säilyttämisen kriteereissä on edelleen tiukentamisen varaa ja varasin kirpparipaikan. :) Siinä kun sitten merkkailin tavaroita sopivilla kirpputorihinnoilla, oli hyvä miettiä lieviä puistatuksia tuntien että paljonko olisinkaan säästänyt jos olisin alun perinkin jättänyt ne ostamatta.
Kirjan varsinainen sijoitusosa on selkeä katsaus sellaiselle joka on asian kanssa ihan alussa, mutta sisältää kyllä kiinnostavaa tekstiä myös tällaiselle osittaisperehtyneelle. Jos muuten ajattelet että sijoittaminen on kauhean vaikeaa tai että sen aloittaakseen pitää olla jo valmiiksi rikas, voin ilokseni kertoa että olet väärässä! Tämä on nyt harmillisen sukupuolittunut vinkki, mutta jos asia kiinnostaa niin kannattaa liittyä Facebookin Vauras nainen -ryhmään. Hyvähenkistä porukkaa jolle kehtaa esittää "tyhmiäkin" kysymyksiä, ja samaan ryhmään mahtuvat sujuvasti 15 € kuussa sijoittavat opiskelijat ja keskivertopalkansaajassa silmien pyörittelyä aiheuttavia summia liikuttelevat tyypit.
Kustantaja Talentum Pro 2016, 266 s.
Mikäli sellainen tuntuu hyvältä ajatukselta, tapojaan voi ryhtyä tökkimään uusille urille vaikka tämän kirjan lukemalla. Erilainen ote omaan talouteen jakautuu oikeastaan kahteen puoliskoon: Ensin ravistellaan totuttuja ajatuksia kuluttamisesta ja pyritään siinä kestävämpään suuntaan sekä mietitään oman talouden todellista tilannetta. Sen jälkeen tutustutaan sijoittamiseen, jolla se säästetty raha laitetaan töihin.
Ei ihan tyypillisintä lukemistoa blogissani, mutta vastaavia näkynee tulevaisuudessa aina toisinaan. Sijoittaminen on nimittäin kiinnostanut jo jonkin aikaa, ja viime kesänä viimein otin asiaksi ja lähdin hyvin hillityillä summilla (Ei nyt sillä että isoja olisi ollut käytettävissäkään :D) kokeilemaan että kuinkas tämä homma nyt oikein toimii, ja sittemmin olen hankkinut melko aktiivisesti lisää tietoa aiheesta. Moni kuluttamiseen liittyvä ajatus tämän oppaan alkupuolelta on tullut vastaan jo tavaraa karsiessa ja sen alan kirjallisuutta lukiessa, mutta oli uusiakin oivalluksia tarjolla. Välittömiin käytännön toimiin johti kohta jossa selvitettiin onko oma talouteni nettovelaton. Osana tätä selvitystä kuului laskea irtaimiston arvo: paljonko saisin rahaa irti siinä teoreettisessa tapauksessa että myisin ihan kaiken omistamani. Vaikka tavaraa olen siis paljon karsinutkin, niin alkoihan siinä kappeihin vilkullessa laskuriin kertyä ihan kiitettävä kasa euroja! Totesin, että tavaran säilyttämisen kriteereissä on edelleen tiukentamisen varaa ja varasin kirpparipaikan. :) Siinä kun sitten merkkailin tavaroita sopivilla kirpputorihinnoilla, oli hyvä miettiä lieviä puistatuksia tuntien että paljonko olisinkaan säästänyt jos olisin alun perinkin jättänyt ne ostamatta.
Kirjan varsinainen sijoitusosa on selkeä katsaus sellaiselle joka on asian kanssa ihan alussa, mutta sisältää kyllä kiinnostavaa tekstiä myös tällaiselle osittaisperehtyneelle. Jos muuten ajattelet että sijoittaminen on kauhean vaikeaa tai että sen aloittaakseen pitää olla jo valmiiksi rikas, voin ilokseni kertoa että olet väärässä! Tämä on nyt harmillisen sukupuolittunut vinkki, mutta jos asia kiinnostaa niin kannattaa liittyä Facebookin Vauras nainen -ryhmään. Hyvähenkistä porukkaa jolle kehtaa esittää "tyhmiäkin" kysymyksiä, ja samaan ryhmään mahtuvat sujuvasti 15 € kuussa sijoittavat opiskelijat ja keskivertopalkansaajassa silmien pyörittelyä aiheuttavia summia liikuttelevat tyypit.
Kustantaja Talentum Pro 2016, 266 s.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





