Vuoden loppu häämöttää ja bloggausjonon kirjat vain nököttävät samassa vanhassa pinossaan pöydän kulmalla. Pikaisempaa koostetta kehiin siis, että tulee joskus valmista! :)
Renée Knight: Kenenkään ei pitänyt tietää
Catherine lukee romaania, nauttien koukuttavasta tarinasta
rentoutuneena...kunnes hänelle selviää, että se kertoo hänestä
itsestään. Ja jostain, minkä hän on pitänyt salassa vuosikaudet,
sellaisesta minkä piti olla vain yhden muun henkilön tiedossa, henkilön
joka on ollut kuolleena koko sen ajan kun Catherine on haudannut
salaisuuttaan syvemmälle.
Tämä nyt jäi kyllä aika laimeaksi. Jos on lukenut tämäntyyppisestä kirjasta kaksi kolmasosaa ja huomaa
ajattelevansa että oikeastaan ihan sama vaikka jättäisin kesken koska ei
liiemmin kiinnosta mitä näille tyypeille tapahtuu, ei trillerikokemusta
varmaankaan voi pitää kovin onnistuneena. Tämä ongelma taas luultavasti
johtui siitä, että henkilöt olivat järjestään joko yhdentekeviä tai
lievästi tympäiseviä, eivätkä sellaisten tekemiset yleensä juuri
liikauta. Juonen puolesta homma toimi kyllä paremmin, ja olihan se
salattu juttu kaamea tapaus. Sikäli siis mahdollisuuksia kunnon
koukutukseen olisi ollut.
Tämän tympääntyneisyyden vastapainoksi muutama innostuneempi mielipide!
Riitta K sanoo tätä jäätävän hienoksi,
Annika näkee
Knightissa potentiaalia uudeksi
Karin Fossumiksi eikä
Kristakaan malttanut keskeyttää lukemista. Tuntuvat olevan enemmistössä muutenkin! Niin että kokeile ihan itse, älä mua usko. :)
Ensimmäinen lause: Catherine valmistautuu, mutta mitään ei tule enää ylös.
Englanninkielinen alkuteos: Disclaimer (2015)
Suomentanut Arto Schroderus
Kustantaja Otava 2015, 272 s.
Evie Wyld: Kaikki laulavat linnut
Tämä sen sijaan oli huomattavasti mieluisampi lukukokemus! Viihdyin päähenkilön, Jake-nimisen nuoren naisen seurassa erinomaisesti ja nautin tarinan rullaamisesta, kun se kulki askel kerrallaan kohti Jaken menneisyyttä ja selityksiä sille, miksi hän on päätynyt maailman toiselta puolelta asumaan brittiläiselle saarelle seuranaan koira ja lampaat. Jaken aikomuksena on pysyä omissa oloissaan, mutta siitä tulee hankalaa, kun jokin alkaa tappaa hänen lampaitaan. Villikoirat vain, vaiko sittenkin haamut jotka on yritetty jättää taakse?
Ripaus maagista realismia tuo painostavaan tunnelmaan oman lisänsä. Kirjan lopulta olisin kaivannut jotain muuta, mutta sitten taas, sulattelun jälkeen ajateltuna, käyhän se noinkin.
Ensimmäinen lause: Toinen raadeltu ja kuiviin vuotanut lammas, jonka sisälmykset eivät olleet vielä jähmettyneet ja joka höyrysi kuin vesihauteessa kypsennetty jouluvanukas.
Englanninkielinen alkuteos: All the Birds, Singing (2013)
Suomentanut Sari Karhulahti
Kustantaja Tammi 2016, 284 s.
Kata Melander: Älä irrota
Tästä omakustanteena julkaistusta esikoisromaanista olisi kyllä ollut mukavaa kirjoittaa pidemmin ja heti tuoreeltaan lukemisen jälkeen, mutta tällä nyt mennään. Kirja nimittäin ansaitsisi enemmän huomiota, sen verran harvoin käsitelty aihe on kyseessä.
Ei niinkään sen puolesta että kyseessä on rakkaustarina, mutta siksi että sen etenemistä mutkistaa toisen osapuolen, Saaran, sairaus. Saara käyttää pyörätuolia, on monissa asioissa täysin avustettava ja kärsii hirvittävistä kipukohtauksista, joiden tuloa ei voi ennustaa. Mutta eihän se tarkoita sitä etteikö hänkin saisi tulla rakastetuksi, haluta toista ja kaivata muutakin kuin avustajan kosketusta. Eihän, vaikka se välillä häntä itseäänkin epäilyttää?
Se toinen puolisko on Petteri, Saaran entinen opettaja jonka avioliitto on omista syistään väljähtynyt onnettomaksi. Saaran kanssa oleminen tuntuu niin erilaiselta. Mutta onko Petteristä elämään sitä elämää, jossa hän joutuu katsomaan Saaran kipuja vierestä?
Kauniisti kirjoitettu tärkeä kirja, joka avartaa sellaista näkökulmaa joka uskoakseni on useimmille varsin vieras.
Ensimmäinen lause: Yliopiston kahvilassa oli hiljaista.
Kustantaja Type & Tell/omakustanne 2016, 226 s.
