lauantai 26. joulukuuta 2009

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo


Kirjakauppiasisä vie vuonna 1945 10-vuotiaan Danielin vierailulle Barcelonan vanhassa kaupungissa sijaitsevalle, salatulle Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Siellä Danielin käteen osuu Tuulen varjo, kirja joka tuntuu odottaneen juuri häntä siellä vuosikaudet. Sen salaperäisen kirjoittajan, Julián Caraxin, kerrotaan kuolleen epämääräisissä olosuhteissa ja Danielin hallussa oleva kirja on ainut olemassa oleva kappale - muut on poltettu. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa Daniel selvittää Caraxin elämän vaiheita, ja kirjailijan tarina alkaa toistua hänen omassakin elämässään.

Takakannessa mainitaan Tuulen varjon olevan jännäri, rakkausromaani ja kauhutarina. Pitää paikkansa, mutta itse koin sen olevan ennen kaikkea tarina mysteeristä ja sen selviämisestä - mikä johtuu kenties siitä, että satun rakastamaan mysteereitä. :) Vaan oli määritelmä mikä vain, niin erittäin hyvä ja mukaansatempaava kirja ainakin on!

Tarinan itsensä lisäksi kiehtovaa on sitä ja kaupunkia ympäröivä maaginen tunnelma. Barcelona on kuin yksi päähenkilö muiden joukossa. Toisinaan mainitaan kirjailijoiden kirjoittaneen rakkaudentunnustuksia kotikaupungeilleen, mutta mahtaako Ruiz Zafónin kohdalla olla kyse viha-rakkaussuhteesta?

Jacinta tiesi ensi päivästä asti, että se kaupunki oli nainen, julma ja turhamainen, ja oppi pelkäämään sitä ja väistämään sen katsetta.

Ennen lukemista mietin, että jos pidän tästä, haluanko lukea ristiriitaisia mielipiteitä herättänyttä Enkelipeliä, koska vaarana on lässähtävä pettymys samaan maailmaan palaamisen sijaan. No, tuskin maltan vastustaa kiusausta kuitenkaan. Parasta pitää vain odotukset matalina etten ainakaan tipu kovin korkealta! :)

Ensimmäinen lause: Muistan vieläkin sen varhaisen aamun, jolloin isä vei minut ensimmäisen kerran käymään Unohdettujen kirjojen hautausmaalla.

Espanjankielinen alkuteos: La Sombra del Viento (2001)

Kustantaja Loisto/Otava 2007, 7. painos (1. painos 2004), suom. Tarja Härkönen, 647 s.

4 kommenttia:

  1. Tuulen varjon jälkeen en itse vielä ole uskaltanut lukea Enkelipeliä juuri pettymyksen pelon vuoksi. Enkelipeli on saanut yllättävänkin ristiriitaisia arvioita. Odotan kommenttejasi siitä suurella mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
  2. Tekisi mieli hankkia se käsiini piankin. Toisin sanoen olen aivan liian täpinöissäni sen lukemisesta, vaikka nimenomaan yritän hakata päähäni etten saa odottaa siltä yhtään mitään. Pahus. :)

    VastaaPoista
  3. Siinäpä se. Hankin Enkelipelin jo syksyllä, koska olin mukamas niin innoissani ajatuksesta päästä taas Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. No, tuossa se kirja vieläkin jököttää pinossa. En ole saanut aloitetuksi. Osittain sen takia, mitä kommentteja olen kirjasta lukenut. Ei koskaan pitäisi etukäteen semmoista mennä tekemään :) Ottaisi vaan kirjan käteen ja lukisi. Jos on huono tai pettymys, niin sitten vaan on..

    VastaaPoista
  4. Piti muuten vielä kommentoida, että olet kyllä lukenut viime aikoina aika hyviä kirjoja :)

    VastaaPoista