keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Imre Kertész: Kohtalottomuus

"Toisaalta tunsin tuon päivän lopussa, että jokin minussa oli rikkoutunut korjaamattomasti, ja siitä lähtien uskoin joka aamu, että olisi viimeinen aamuni, ja joka askelella, että yhtään enempää en pystyisi ottamaan, joka liikahduksella, että seuraavaa en enää kykenisi tekemään; toistaiseksi olen kuitenkin suorittanut kaiken käsketyn vielä senkin jälkeen."

Budapestilainen teinipoika on matkalla töihin joutuessaan yhdessä muiden bussissa olevien juutalaisten kanssa poliisin pidättämäksi. Hänen matkansa jatkuu Auschwitzin ja Buchenwaldin kautta Zeitzin työleirille.

Kävin Auschwitzissa muutama vuosi sitten. Näin valtavat määrät tavaraa jota ihmiset olivat ottaneet mukaansa uskoessaan lähtevänsä elämään parempaa elämää, kävelin kaasukammion läpi, kuulin kerrottavan kuinka juuri sillä asemalaiturilla jolla seisoin monet näkivät perheensä viimeistä kertaa, kun tulijat jaoteltiin työkykyisiin ja hyödyttömiin.

Aiheutti siis aika monenkinlaisia tunteita kun luin pojan saapumisesta samaiselle asemalaiturille kaikessa viattomuudessaan ja tietämättömyydessään; tovereineen hän kummastelee valtavista savupiipuista tulevaa kuvottavaa löyhkää ja kummastuu kun hänellekin annetaan vangin puku - töihinhän hän oli tullut. Asiat selviävät hänellekin hiljalleen, mutta Kohtalottomuuden asetelma on jatkuvasti juuri se, että lukija tietää enemmän. Julmuuksia ei oikeastaan juuri käsitellä, vaan ne häilyvät taka-alalla. Pojan kerronta keskittyy paremminkin keskitysleirin arkipäivään: sielläkin arki asettuu uomiinsa, ja jopa keskitysleirillä voi pitkästyä.

Pojan ääni on lähinnä toteava. Hän ei juuri kyseenalaista tai valita. Hän on kiinnostava henkilö josta en lopultakaan oikein päässyt selville. Onko hän todella naiivi vai onko hän ymmärtänyt koko asian hyvin viisaasti ja kirkkaasti? (Hän toi mieleen J. M. Coetzeen Michael K: elämän nimihenkilön, jonka kohdalla mietin aivan samaa.)

On epäselvää, paljonko kirjassa on omaelämäkerrallisuutta. Se on ainakin fakta, että kirjailija on kulkenut samojen leirien kautta suunnilleen saman ikäisenä. Oli miten oli, niin vaikuttavasti hän ainakin kirjoittaa!

Ensimmäinen lause: Tänään en mennyt kouluun.


Unkarinkielinen alkuteos: Sorstalanság (1975)


Ulkoasu: Pidän Otavan kirjaston siististä ja tunnistettavasta ulkoasusta yleensäkin. Kansikuva on sopivan pelkistetty; keltainen tähti kuvaa kaikkea oleellista. Ei tietoa suunnittelijasta.

Kustantaja Otava 2003, suom. Outi Hassi, 240 s.

10 kommenttia:

  1. Itse luin tämän vuosia sitten ja vieläkin kirja välillä ajatteluttaa. Vaikuttava lukukokemus.Voittiko Kertesz tällä sen Nobelinsa?

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Kerteszin Lopetuksen, joka teki minuun aika suurenkin vaikutuksen. Tämä on ilmeisesti trilogian aiempi osa?

    VastaaPoista
  3. Minulla on tämä kirjastosta lainattuna ja lukemista odottelemassa. Toivottavasti sen pian ehtisin aloittaa. :) Vaikuttaa vaikuttavalta teokselta näin etukäteen.

    VastaaPoista
  4. Minä luin tämän aikanaan kun meillä oli katkelma tästä jossain lukion äidinkielen vihkossa. Itse asiassa muuton yhteydessä löysin siitä kirjoitetun esseenkin, ja siksi voin sanoa että paljon samoin tuntemuksin luin tämän silloin. Minäkin kummastelin tuota toteavuutta.. Mutta todella vaikuttava kirja!

    Kiva että nostit tämän esille Satu!

    VastaaPoista
  5. Joana: Vaikuttava tosiaan! Nobel annetaan koko tuotannon perusteella, mutta tätä pidetään yhtenä Kertészin pääteoksista joten varmaankin on vahvasti vaikuttanut asiaan.

    Anki: Joo tämä on trilogian ensimmäinen osa, sitten tulevat Tappio ja Lopetus. Tosin ainakin Wikipedia katsoo myös kirjan Kaddish syntymättömälle kuuluvan samaan sarjaan.

    peikkoneito: Kiinnostavaa lukea sitten mitä sanot tästä! :)

    linnea: Tuo toteava tyyli on toisaalta yllättävä, mutta ehkä se vain lisää sisällön hätkähdyttävyyttä? Aika samaan tapaan kuin Kazuo Ishiguron Ole luonani aina -kirjassa.

    VastaaPoista
  6. Kohtalottomuudessa monia lukijoita on ihmetyttänyt - ja jopa ärsyttänyt - myös se, että kertoja omalla tavallaan jopa kotiutui leireihin. On sanottu, ettei sellainen voi olla uskottavaa. Itse en sitä kuitenkaan ihmetellyt, se on minusta vain yksi tapa,joka saattoi auttaa hengissä säilymisessä äärioloissa.

    VastaaPoista
  7. Olen samaa mieltä kanssasi, vaikka toki tuon asian kummastelunkin hyvin ymmärrän. Se mitä poika lopussa sanoi kertovansa leireistä oli yksi niitä juttuja joiden kohdalla en oikein ottanut selvää hänen persoonastaan. Enemmän kuitenkin pidin siitä suhtautumisesta kuin ihmettelin!

    VastaaPoista
  8. Minä olen lukenut Kertészin "Lopetuksen" ja se jätti hyvin voimakkaan vaikutuksen, vaikka olikin kovin lyhyt. (kirjoitin siitä täällä: http://kertomusjatkuu.com/blog/2108943/lopetus/ )

    Varmasti luen tämän "Kohtalottomuudenkin" vielä joskus.

    VastaaPoista
  9. Satu, minäkin pidän Otavan sinisestä. Et kai se vain ollut sinä, joka viime keväänä ohjasit minut Paul Claudelia lukemaan. Jos näin on, niin kiitos siitä! Varjojen raportti ja Harmaat sielut ylittivät kaikki odotukseni.

    Tämä kirja tuntuu kiinnostavalta. Etenkin se 'sopeutuminen', joka on yksi selviytmisen malli, kuten Lukulasikin kirjoitti. Vähän samanlainen kirja on tänä keväänä lukemani Ruta Sepetyksen Harmaata valoa. Ja näitä kestää lukea, kun julmuuksia ei tarjota 'raakana'.

    VastaaPoista
  10. Reeta Karoliina, varmasti luen itsekin sarjan muut osat. Tekstisi perusteella Lopetus ei ainakaan ole yhtään vähemmän vaikuttava kuin tämä!

    Leena, ainakin olen molemmat Claudelit lukenut joten saatoin ollakin, mutta varma en ole koska muistaakseni joku muukin luki Harmaat sielut samoihin aikoihin. Pääasia kuitenkin että sinäkin hänet löysit! :)

    Muistan juttusi tuosta Sepetyksen kirjasta, se vaikuttaa kiinnostavalta myös!

    VastaaPoista