sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina (äänikirja)

Venäjän keisarinna Katariina II Suuri muistelee elämäänsä kuuntelijanaan, kirjurinaan ja vastaanväittäjänään pitkäaikainen ystävänsä ja entinen ylikamariherransa Leon August Denikin. Kuinka saksalaisen maalaisruhtinaan tyttärestä tulikaan Venäjän itsevaltias?

Samojen asioiden tarpeeton toistelu puudutti välillä, ja sen vuoksi tämän kuuntelu venähti pitkänpuoleiseksi projektiksi pitäessäni toisinaan viikonkin taukoja. Mutta muuten viihdyin oikein hyvin. Pidin Hirvisaaren luomasta Katariinan persoonasta. En ole lukenut muuta Katariinaa koskevaa enkä osaa arvioida kuinka lähelle totuutta Hirvisaari osuu, mutta hänen tutkimansa aineiston määrän perusteella voisin kyllä kuvitella että hän tietää mistä kirjoittaa.

Katariinaa on sanottu itserakkaaksi ja vallanhimoiseksi, mutta en minä häntä osaa niistä seikoista moittia koska hän myöntää ne kyllä itsekin. Ja vaikkei aina ääneen sanokaan, joutuu kyllä ainakin hiljaa mielessään myöntämään muitakin vikojaan ja virheitään joiden suhteen Leon ei anna hänelle armoa. Irstaaksikin Katariinaa on moitittu, mutta minä näen hänet vain naisena jolle seksi ei ole tabu, ja joka uskaltaa sanoa nauttivansa siitä - myös niiden huomattavasti nuorempien miesten kanssa. :)

Katariinan ja Leonin keskinäinen suorasanaisuus saa usein hymyn huulille, ja toisaalta Katariinan kertomuksen sävy on sellainen, että varsinkin alkuvaiheessa olin lähes jatkuvasti jonkinlaisessa puoliliikuttuneessa tilassa.

Leena Pöysti tekee äänikirjan lukijana hyvää työtä: hänen äänensä on miellyttävä ja ilmeikäs, mutta kuitenkin tavalla joka ei vedä huomiota itseensä vaan antaa kuulijan keskittyä tekstiin.

Ulkoasu: Katariinan uljas muotokuva sopii tähän tietysti täydellisesti. Maalaus: Alexei Petrovich Antropov.

Kustantaja Otava 2011, lukija Leena Pöysti, 19 h 51 min

7 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostavaa lukea tästä kirjasta. Muutaman Hirvisaaren, tai Hietamiehen, olen lukenut ja ihan lukemastani pitänyt, joten tämä F-ehdokas kiinnostaisi. Lisäksi viime vuonna lukemassani Tapperin kirjassa puhuttiin myös Katariinasta, joten teema kiinnostaisi siinäkin mielessä.

    Leena Pöysti on varmastikin erinomainen lukija ja tulkitsija!

    VastaaPoista
  2. Olet jaksanut todella pitkään kuunnella äänikirjaa, mie en ole tainnut koskaan noin pitkään kuunnella yhtä ja samaa teosta. Sain teoksen äidiltäni ja odotan sopivaa hetkeä sen lukemiseen.

    VastaaPoista
  3. Amma: Tämä oli mulle ensimmäinen Hirvisaari, ja kyllähän näitä voisi lukea enemmänkin!

    Leena Pöysti on lukijana myös tällä hetkellä kuuntelemassani Houkutuksessa, jossa hän kuulostaa kirjan erilaisesta tyylistä johtuen toisenlaiselta, mutta edelleen yhtä hyvältä!

    Hanna: Välttelin näin pitkiä äänikirjoja silloin kun aloittelin niiden kuuntelua, mutta myöhemmin olen kyllä huomannut viihtyväni pitempäänkin yhden ja saman parissa - toki kirjan pitää olla hyvä! :) Eipä siinä työmatkoja ajellessa ole pahemmin muutakaan tekemistä, ja jos välillä pitkästyttää niin voi kuunnella musiikkia.

    VastaaPoista
  4. Minä en ole tainnut koskaan lukea yhtään Hirvisaaren/Hietamiehen kirjaa, enkä taida aloittaa ainakaan Katariinasta. Katariina on ihan mielenkiintoinen henkilönä, mutta lukisin mieluummin hänestä ihan puhdasta faktaa.

    VastaaPoista
  5. Faktaa voisin hyvin lukea itsekin! Ehkäpä jossain vaiheessa jos tulee vastaan...

    VastaaPoista
  6. Tämä odottelee miutakin hyllyssä! :) Tosin moni bloggari tuntuu valittaneen pienestä puuduttavuudesta, joten vielä hetken keräilen rohkeutta ennen kuin tartun kirjaan. :)

    VastaaPoista
  7. Puuduttavuuttakin tosiaan löytyi, mutta ainakin itselleni onneksi paljon enemmän niitä positiivisia puolia. :)

    VastaaPoista