lauantai 25. elokuuta 2012

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max

Siamilaiset kaksoset Max ja Isaac syntyvät Saksassa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. He päätyvät kiertäviksi esiintyjiksi sirkuksiin, teattereihin ja bordelleihin, maat ja seuralaiset vaihtuvat. Venäjältä rikkaan helsinkiläismiehen vaimoksi muuttaneesta Iriksestä he eivät kuitenkaan pääse irti. Iriksestä, joka tarinaa pyydettäessä kertoo sellaisen itsestään koska kyllästyy aina juttuihin, joiden päähenkilö ei ole tarpeeksi kiinnostava.

Joidenkin kirjojen kohdalla voi jo etukäteen olla varma että pitää niistä, ja tämä oli minulle sellainen. Vanha sirkus kummajaisineen kiehtoo mieltä, kuohuva Eurooppa on vahva ympäristö. Varsinkin kuvaukset 1920- ja -30-lukujen vaihteen Helsingistä ovat kiinnostavia. Maxin ja Isaacin matkassa on haikeaa. Toisaalta siinä saa osakseen yksinäisyyttä, toisaalta vahvaa yhteenkuuluvuutta maailmaan jonka olemassaolosta kaikki eivät tiedäkään.

Kaksosten toisen osapuolen käyttäminen minäkertojana on Parkkiselta erinomainen, tai jopa ainoa oikea ratkaisu. Luulen, että muuten kaksoset sulautuisivat lukijan mielessä helposti liikaa yhteen, vaikka kuinka yrittäisi muistaa että he ovat omia persooniaan. Heidän keskinäinen suhteensa kun on kirjassa tärkeässä osassa. Ihan vain ajatusleikkinä mietin, miten kirjan sävy mahtaisi muuttua jos kertojana syrjäänvetäytyvämmän Isaacin sijaan olisikin Max, joka on useammallakin tavalla parin voimakkaampi osapuoli?

Kerronta siirtyilee ajassa eteen ja taakse. Useassa luvussa kerrotaan jostain veljesten vuosien varrella kohtaamasta sirkuslaisesta tai muusta esiintyjästä, ilman että nämä tarinat suoraan juonellisesti liittyvät kirjan muuhuun sisältöön. Ymmärrän jos joku moittii kirjaa lievästä kaiken yhteen sitovan punaisen langan puutteesta, mutta itseäni asia ei häirinnyt. Parkkinen tuo esiin kiehtovan valikoiman henkilöitä, joista luin mielelläni: nuoria poikia seksin saloihin vihkivän tiikerinkesyttäjän Madame Maximin, nuoren akrobaatin Monan joka on niin runsaasti tatuoitu että voi esiintyä alasti, merenneitona esiintyvän Sabrinan jolla ei ole hartioidensa alapuolella yhtään luuta. Ja Iriksen, josta en tunnu itsekään pääsevän irti; kirjan sivuilla loputtoman kiinnostavan henkilön, jota tuskin oikeassa elämässä jaksaisin kovin pitkään.

"Mitä jos pidettäisiin juhlat?" Iris kysyi. "Oikein kamalat juhlat, joissa riideltäisiin, itkettäisiin nurkassa maskarat poskilla ja joku heittäisi martinin minun naamalleni. Skandaalijuhlat. Parasta olisi, jos joku hyppäisi parvekkeelta."
"Sinulla on vulgääri maku", Max sanoi. "Seuraavaksi haluat tilata muutaman huoran."
"Tunnetteko yhtään?" Iris innostui. "Miten ihanaa. Sellainen saisi Munan kauhuihinsa. Hän teeskentelee boheemia, mutta on kauhean sovinnainen."
"Haluatko siis huoran vain näytteille? Sellainen on toisen ammatin aliarvioimista. Kuin palkkaisi lentokoneinsinöörin vain käyttämään pukua", Max sanoi.

Sattui muuten niin, että kirjan loppuun lukemista seuraavana päivänä menin katsomaan Sirkus Finlandian näytöstä. Kummajaiset on ehkä korvattu surmanajajilla, mutta kyllä taikaa on edelleen.

Ensimmäinen lause: "Koska hän tulee?" Max kysyy.

Ulkoasu: Vaikka en ehkä voikaan sanoa varsinaisesti pitäväni kannesta, se tuntuu kuitenkin juuri oikealta tälle kirjalle. Ja taitto sopii kuvaan myös. Graafinen suunn.: Jussi Karjalainen, taitto: Saana Nyqvist.

Kustantaja Teos 2009, 312 s.

12 kommenttia:

  1. Tämäpäs vaikuttaa kiinnostavalta! Viime vuosisadan alkupuolen sirkuksessa on tosiaan jotain kiehtovaa. HBO:n vuosien takainen sarja Carnivàle on yksi suurimpia sarjasuosikkejani. Tässä saattaisi ehkä olla jotain samankaltaista tunnelmaa, vaikkei kirja kai fantasian tai maagisen realismin elementtejä sisälläkään? Pitääkin laittaa kirjan nimi mieleen, kiitos hyvästä arviosta! :)

    VastaaPoista
  2. Sarja ei ole tuttu (Alkoi kyllä kiinnostaa!), mutta kuvittelisin että jotain samanhenkistä voisi tosiaan olla. Yliluonnollisuutta tässä ei esiinny.

    VastaaPoista
  3. Jee, kivaa että tämä kirja saa näkyvyyttä! Minua kirja ahdisti ja pelotti etukäteen, mutta se olikin mahtavan mielenkiintonen ja taianomainen lukukokemus. Ryhdyin kertaheitolla Parkkisen ihailijaksi!

    VastaaPoista
  4. Minä tykkäsin tästä kovasti kun luin tämän pari kesää sitten. Ihastuttavan erilainen kirja :).

    VastaaPoista
  5. Kirjan on minulle tuttu vain nimenä, ja olin jotenkin väärässä luulossa tästä krijasta. Nyt sait kiinnostuksen heräämään! Sirkuskirjat ovat muuten sellaisia, joista mielelläni pitäisin mutta aika harvasta lopulta pidän. Jospa tämä olisi se joka lopulta osuu ihan maaliin...

    VastaaPoista
  6. Tätä olisi kyllä kiva nähdä blogeissa enemmänkin! Oli muuten muistaakseni sun juttusi jonka vuoksi kirjasta alun perin kiinnostuin. :)

    VastaaPoista
  7. Kommentti yllä siis Jennille, muut ehtivät väliin! :)

    Sanna: Ihastuttavan erilainen tosiaan, ei ainakaan mikään ihan tyypillinen kotimainen romaani!

    Elma Ilona: Olenkohan lukenut aiemmin muita sirkuskirjoja kuin Vettä elefanteille. Pidin, mutta ei ollut napakymppi.

    VastaaPoista
  8. Hyvä arvio tästä kirjasta! Itse ihastuin tähän todella ja tämä sai minut jälleen palaamaan kokeilemaan myös enemmän kotimaista kirjallisuutta :) Todellinen helmi!

    VastaaPoista
  9. En ole varmaan koskaan lukenut sirkus-maailmaa sijoittuvaa kirjaa saatikka siamilaisista kaksosista, joten hieno vinkki.

    VastaaPoista
  10. Katri: Joo, kieltämättä tämä houkuttelee kotimaisen kirjallisuuden pariin!

    Kirjanainen: Kuten ylempänä mainitsin, sirkukseen tämä oli kohdallani toinen visiitti mutta siamilaisia kaksosia en ainakaan muista tulleen vastaan aiemmin!

    VastaaPoista
  11. Oli ihana lukea tämä. Ostin kirjan kesällä Kirjapörssistä ja kirja odottaa lukemistaan. Sinun arviosi jälkeen ei enää kauan!

    VastaaPoista
  12. Kiva kuulla! Mulla tämä oli hyllyssä ja "haluan lukea ihan just pian" -listalla ties kuinka kauan, mutta onneksi viimein päätyi oikeasti luettavaksikin! :)

    VastaaPoista