Kide-novellihaaste

J. S. Meresmaa käynnisti Kide-novellihaasteen, joka minun blogiini rantautui Ankilta. Novelli palaa -hankkeen innoittamana olen muutenkin suunnitellut panostavani ensi vuoden puolella novellien lukemiseen vähän enemmän kuin viime aikoina, joten tämä haastehan sopii kuvaan just hyvin.

Kide-haasteen ohjeistus näyttää tältä:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Tämä viiden kohdan ohjeistus on neuvoa-antava, ei pakollinen. Käytän novelli-sanaa, mutta joskus kertomuksen ja novellin raja voi olla häilyvä. Minusta mikä tahansa lyhyt teksti käy, mitään novellin kaavaa ei tarvitse alkaa etsiä voidakseen osallistua.

Tässä siis viisi mieleen jäänyttä novellia:

Anna Gavalda: Pieniä saintgermainilaisia harrastuksia (kokoelmasta Kunpa joku odottaisi minua jossakin)
Koko kokoelma on niin ihana, että saisin vitosen helposti kasaan pelkästään sen sisällöstä. Mutta mainitaan nyt tämä kirjan avaava tarina, joka ihastuttavassa kepeydessään kertoo kaiken oleellisen siitä hetkestä, kun mies kohtaa kadulla kauniin naisen - siitä, kuinka se pitäisi mennä ja kuinka sen ei pitäisi mennä. Novellin minäkertoja on yksi suosikkinaisiani kirjallisuudessa! :)

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Alla pinnan Toiseus piilee (kokoelmasta Taivaalta pudonnut eläintarha)
Toinen wau-kokoelma, jossa ehkä eniten wau oli tämä novelli jonka nimikin on sellainen että se jää aina soimaan päähäni. Tämä pitäisi lukea uudelleen koska en oikeastaan muista tarinasta juuri mitään. Siis muuta kuin sen herättämän tunteen siitä että sain juuri lukea jotain todella hyvää.

Sari Vuoristo: Tyhjyys (kokoelmasta Säätiedotus merenkulkijoille)
Nainen seilaa Grönlannin rannikkoa edestakaisin koska sieltä se vielä löytyy. Tyhjyys nimittäin. Haikean hieno ajatus.

Jhumpa Lahiri: Kolmas ja viimeinen maanosa (kokoelmasta Tämä siunattu koti)
Siitä on jo aikaa, kun olen Lahiria lukenut. Muistikuvat ovat varsin hataria, mutta yksi hetki on jäänyt mieleen: se, kun mies kajauttaa vanhalle tiukkapipoiselle vuokraemännälleen tämän odottaman vastauksen ja saa kuulla ensimmäistä kertaa vaimonsa nauravan.

Roald Dahl: Äänikone (kokoelmasta Nahka ja muita novelleja)
Se puun ulvaisu puistattaa vieläkin.

Luen mielelläni novelleja, mutta käytännössä ne usein jäävät lukemistossani harmillisesti romaanien jalkoihin. Hyllyssä on kyllä odottamassa monenlaista kiinnostavaa: Johanna Sinisaloa, Carol Shieldsiä, lisää Lahiria, Gao Xingjiania, Annie Proulxia, ja niin edelleen. Aion lukea kokonaisia kokoelmia, en siksi ettenkö arvostaisi novelleja yksittäisinä teoksina vaan siksi että häiritsee jos hyllyssäni retajaa osittain luettuja kirjoja. :) Sekä tämän että Jennin Novelli palaa -hankeen blogissa esittämän haasteen hengessä nostan sitten erikseen esiin yksittäisiä novelleja, jotka mielestäni ovat erityisiä helmiä. Katsotaan millaiseksi käytännön toteutus lopulta muodostuu. Tavoitteen lasken yksittäisinä novelleina, ja taidanpa uskaltautua heittämään lukemaksi 50 kappaletta.


Nyt täytyy lähteä töihin joten en ehdi pohtia kenet haastaisin mukaan, joten ehkäpä palaan siihen myöhemmin. Haasteen saa toki sitä odotellessa (tai sen jälkeenkin) napata itselleen kuka vain! :)