lauantai 23. helmikuuta 2013

Hisham Matar: Anatomy of a Disappearance

Ilmestyy tänä keväänä WSOY:n Aikamme kertojia -sarjassa Minna Kumpulaisen kääntämänä, nimellä Erään katoamisen anatomia.

12-vuotiaan kairolaisen Nuri-pojan äiti on kuollut ja suhde isään tuntuu epämääräisen etäiseltä. Kuvioon astuu Mona, jonka poika näkee ensin mutta joka päätyy isän kanssa naimisiin. Nuri on mustasukkainen, kunnes isän katoaminen näyttää kaiken uudella tavalla.

Pidin alusta ja lopusta mutta pikkuisen pitkästyin välissä. Siitä ei tosin välttämättä voi syyttää kirjaa, koska mulla nyt vaan tuntuu olevan jokin ongelma näiden teinipoikien naishaaveiden kanssa. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Sama asia tökki Makinen Ranskalaisessa testamentissa ja jälkeenpäin ajatellen taisi häiritä myös kunnollista hullaantumista Murakamin Kafkaan.

Kirjoittaa Matar kyllä osaa. Takakannessa siteerataan Roddy Doylea, joka sanoo tekstissä olevan "- the quiet power of the language, and the author's control of it". Jotain siitä aistin, mutta ihan niin hyvin en ole sisällä englannin kielessä että pääsisin kovin hienovaraisista vivahteista selville. Odotan kiinnostuneena mitä käännöksestä mahdetaan sanoa!

Sitä sen sijaan osaan paremmin arvostaa, miten Matar esittää isän katoamisen vaikutuksen Nurin myöhempiin vuosiin. Isän poissaolo häilyy jossain taustalla kaikessa mitä hän tekee. Lopussa tuntui, että kaikki aiemmin tapahtunut näyttäytyi vähän eri valossa ja sai uutta syvyyttä.

Pohjois-Afrikan poliittisen tilanteen kunnollinen tunteminen ei ole millään tavalla välttämätöntä kirjasta nauttimiselle, mutta siitä perillä olemalla saisi varmasti tarinasta irti lisää tasoja. Anatomy of a Disappearance on nimittäin myös poliittinen kannanotto libyalaissyntyiseltä kirjailijalta, jonka oman vuonna 1990 kidnapatun isän kohtalosta ei ole varmuutta.

Vähän sulattelua tämä vielä vaatii, että pääsen kunnolla selville mielipiteestäni. Kirjassa oleillaan aika paljon myös Euroopassa, mutta Kairon ja kirjailijan syntyperän vuoksi tämä on ensimmäinen suoritukseni Afrikan tähti -haasteeseen.

Ensimmäinen lause: There are times when my father's absence is as heavy as a child sitting on my chest.

Ulkoasu: Pidän siitä, kuinka kansikuva vangitsee yhden pienen hetken liikkeineen. Kuva: Stephen Simpson/Getty Images.

Kustantaja Viking/Penguin 2011, 246 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti