keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Caj Westerberg: Yönmusta, sileä

Caj Westerbergin runoissa puhutaan veneen kevätkunnostuksesta, lentoon lähtevästä koskelosta, villeistä kukista, vanhoista tuttavista, hippiäisen piirroksista männikön hiljaisuuteen. Mulla on paha tapa huidella runokokoelmien läpi turhan nopeasti, malttamatta aina antaa yksittäisille runoille tarpeeksi tilaa päässäni. Yönmusta, sileä kuitenkin pakotti jarruttamaan moneen kertaan. Yleensä sen saivat aikaan kaikkein lyhyimmät tekstit, vain rivin tai kahden mittaiset toteamukset jostain luonnossa havaitusta.

Kun lukee sivulta sanat

Saaren liepeet karehtivat

tai

Varjot hiekkatiellä, tuulessa

täytyy nostaa katse kirjasta, tai ehkä laittaa silmät kiinni, ja kuvitella näky mielessään. Sitten olo on vähän seesteisemmän rauhallinen kuin ennen lukemista.

Kirja on ihana, ja sen palauttaminen kirjastoon ja eroaminen sen tarkkanäköisestä, hyvää tekevästä sisällöstä alkoi tuntua niin vastentahtoiselta että päädyin etsimään netistä omaa kappaletta ostettavaksi kesken tämän postauksenpätkän kirjoittamisen. Löysin.


Runohaasteeseen 48 runoa lisää, saldo nyt 395.

Kustantaja Otava 2011, 66 s.

2 kommenttia:

  1. Mulla taas on niin, että jumitun runokokoelmiin eli usein luen runoja hitaammin kuin romaaneja. Itse luovuin runojen laskemisesta, kun se meni liian hankalaksi. Muutin tältä osin myös runohaasteen sääntöä, koska tulin siihen tulokseen, että se tosiaan voi olla liiankin vaikeaa, jos lukee runoja välillä netistä ja välillä kirjoista ja miloin mistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paremmalta tavalta tuo ainakin kuulostaa kuin hosuminen! :) Vaikka toisaalta, tuskin kannattaa ryhtyä kehittämään itselleen paineita lukea runoja eri tavalla kuin itselle tuntuu luontevalta. Pysähdyn minäkin sitten jos jokin pysäyttää. Mietityttää vain, jääkö välillä huomaamatta jotain mikä pysäyttäisi jos saisi hetken aikaa.

      Huomasinkin päivityksen haasteeseen mutta ajattelin jatkaa laskemista ainakin toistaiseksi. Kiehtoo se että tuo lukumäärähän kasvaa suuremmin harppauksin kuin ajattelinkaan. Jotenkin hämmästyttävä ajatus, että lopussa voi ehkä todeta lukeneensa tuhansia runoja! :o Haasteen jatkoajalle iso peukku, vastahan tässä päästiin vauhtiin!

      Poista