Lääkäriopiskelija Maria lähtee avustustyöntekijäksi Etelä-Sudaniin ja päätyy keskelle sisällissotaa, kuivuutta, nälänhätää ja kuolemaa. Siellä Adekin kylän punainen tomu on odottanut sadetta jo vuosikausia, pikkuvauvat nääntyvät ja nuoret pojat kantavat aseita. Odotettavissa oli rankka lukukokemus, ja sellaisen siitä kyllä tekivätkin varsinkin kärsivät lapset.
Silti tarinassa on myös paljon toivoa. Uskon että muistan pitkään ylväät dinkat, jotka kaikessa kurjuudessaankin tanssivat joka ilta kiitokseksi siitä että saavat edelleen olla elossa.
Tekstin tyylin puolesta kirja on helppolukuinen ja rakennekin toimii erinomaisesti. Eräs niistä monista asioista jotka tekevät kirjojen lukemisesta hienoa, on se että saan niiden kautta tietää mitä maailmassa tapahtuu. Ja samoin kuin tämän vuoden ensimmäinen kirjani Jeninin aamut, tämä oli taas juuri sitä tietoa parhaimmillaan ja pahimmillaan. Kiitos siis Ros Wynne-Jonesille siitä, että hän halusi kertoa minulle tämän tarinan. Kyllähän minä tiesin että maailmassa nähdään paljon nälkää, mutta ei se uutisista hiivi tällä tavalla iholle.
Ensimmäinen lause: Joukkomurha on pelkkä sana, joka ei voi satuttaa ketään.
Englanninkielinen alkuteos: Something Is Going to Fall Like Rain (2009)
Kustantaja LIKE 2010, suom. Einari Aaltonen, 362 s.
