Ismail Kadare: Seuraaja

Seuraaja sijoittuu Albaniaan Enver Hoxhan kommunistisena ja sulkeutuneena valtakautena. Kirjassa hänet tosin tunnetaan vain Johtajana. Hän on valinnut itselleen Seuraajan, joka löydetään aamuvarhaisella kuolleena kotoaan. Oliko se itsemurha? Seuraaja oli ollut epäsuosiossa ja huhujen kohteena jo kuukausia, tekemänsä virheen vuoksi. Mutta kuka nähtiin yöllä talon ulkopuolella? Entä onko totta, että kellarista johtaa salainen käytävä Johtajan taloon?

Eristäytyneessä massa vallitsee vainoharhaisuus ja pelko. Asemansa voi menettää koska tahansa, tai joutua vastaamaan asiasta johon ei edes ole syyllinen. Ehkä joutumalla internoiduksi, ehkä hengellään.

Kansipapereissa puhutaan trilleristä ja rikosromaanista, mutta jos tätä ryhtyy normaaliin dekkarinnälkään lukemaan, seurauksena on todennäköisesti pettymys. Tämä on kertomus sisäänpäinkääntyneestä hulluudesta. Arvostan kurkistusta maan rajojen taakse ja nautin Tuula Nevalan kääntämän tekstin virtauksesta, mutta muuten tämä pääsi välillä vähän puuduttamaan, eikä osunut omaan makuuni niin hyvin kuin aiemmin Kadarelta lukemani Kolme surulaulua Kosovolle ja Särkynyt huhtikuu. Mutta jos aihe vaan kiinnostaa, kannattaa kirjaan tutustua! Nobelistiksikin moneen kertaan tyrkyllä ollut Kadare tekee laatutyötä.

Ensimmäinen lause: Seuraaja löydettiin kuolleena makuuhuoneestaan aamunkoitteessa 14. joulukuuta.

Albaniankielinen alkuteos: Pasardhësi (2003)

Suomentanut Tuula Nevala, avustajanaan Eset Feka

Kustantaja Into 2012, 158 s.

Katharina Hagena: Omenansiementen maku

"Anna rakasti Boskopeja, Bertha Cox Orangeja." (s. 59)

Omenatarha, säilöttyjä kyyneleitä ja kolme sukupolvea naisia. Ensin olivat sisarukset Anna ja Bertha. Anna kuoli nuorena, Bertha paljon myöhemmin hoitokodissa kadotettuaan muistinsa harmaaseen utuun jo vuosia aiemmin. Sitten Berthan tyttäret Christa, Inga ja Harriet, ja lopulta serkukset Iris ja Rosmarie sekä heidän paras ystävänsä Mira. Yksi kuoli, toinen lähti pois, jäljelle jäi Iris joka perii Berthalta talon ja kaikki sen sisältämät muistot.

Iris asettuu taloksi muutamaksi päiväksi miettimään mitä perinnölleen tekisi. Hän muistelee lapsuuden lomia talossa ja suvustaan kuulemiaan tarinoita. Lopulta on ajateltava sitäkin yötä, jona Rosmarie kuoli. Iris pukeutuu tätiensä vanhoihin leninkeihin. Ja huomaa tuntevansa asianajajansa. Sehän on Max. Miran pikkuveli, joka silloin vuosia sitten roikkui tyttöjen perässä. Nulikka. Joka on kasvanut aikuiseksi. Ja käy myös mielellään uimassa suojärven tummassa vedessä.

Tarina on kirpeällä tavalla kaunis. Haikea, mutta hauskakin, koska Iris on välillä melkoinen nolojen tilanteiden nainen, ja hänen ja Maxin kemiat tuottavat sujuvaa sanailua. Siinä muistetaan ja unohdetaan, ja siinä on pikkuinen ripaus maagista realismia joka saa omenapuun räjähtämään kukkaan väärään aikaan ja viinimarjat muuttumaan murheesta valkoisiksi. Matkalla kohtaa suruja, mutta lopussa on lämmin olo.

"Ei. Ennen kyllä, silloin luin taukoamatta, sängyssä, syödessäni, pyörällä ajaessani. Se oli kuitenkin loppunut. Lukeminen on yhtä kuin keräily, ja keräily yhtä kuin säilyttäminen, ja säilyttäminen yhtä kuin muistaminen, ja muistaminen yhtä kuin ei täysin tarkasti tietäminen, ja ei tarkasti tietäminen yhtä kuin unohtaminen ja unohtaminen yhtä kuin putoaminen, ja putoamisesta oli tultava vihdoin loppu." (s. 17)

Ensimmäinen lause: Anna-täti kuoli 16-vuotiaana keuhkokuumeeseen, jota ei pystytty parantamaan hänen särkyneen sydämensä ja vielä keksimättä olleen penisilliinin johdosta.

Saksankielinen alkuteos: Der Geschmack von Apfelkernen (2008)

Suomentanut Anne Mäkelä

Kustantaja Minerva 2009, 242 s.

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (äänikirja)

Pikkupoikana Aslak oli iloinen lapsi joka sai kaikki muutkin hymyilemään. Ensimmäisenä koulupäivänään hän tiesi, että kaikilla muilla on jo kaveri. Monin yksinäisten vuosien jälkeen hänestä on tullut nuori mies, joka kiipeää Helsingin keskustassa rakennuksen katolle ja alkaa ampua.

Kun aika loppuu sijoittuu noin viidentoista vuoden päähän. Sen tulevaisuudenkuva on epämukavan realistinen. Ilmastonmuutos etenee edelleen ja tarpeelliset ratkaisut odottavat tekemistään. Romanikerjäläisten lisäksi kadulla näkee suomalaisiakin vanhuksia. Voisiko niin todella käydä?

Enimmäkseen äänessä on Aslakin äiti Laura, joka pitää luentoa ilmastokatastrofista sinä iltana, jolloin sellainen palapelin palanen, josta hän ei voi puhua kenellekään, tuntuu loksahtavan kohdalleen. Hän on miehensä Eerikin kanssa yrittänyt jo pitkään tarjota apua pojalleen, joka ei ota sitä vastaan. Laura tietää jonkin olevan vialla, ja sitten, sinä iltana poliisit odottavat häntä. Välillä kertojana on Somaliassa lääkärinä työskentelevä isosisko Aava, joka myös aavistaa jo kuulleessaan uutisen ampumisesta ja miettii syyllisenä omaa lähtöään ja Aslakin jättämistä.

Aina rakkaus ei riitä. Aivan tavallisten, hyvien vanhempien tavallisesta lapsesta voi kasvaa tappaja. Romaanissa on monta vaikuttavaa asiaa, mutta ehkä eniten vaikutuin Hirvosen piirtämästä Aslakin muotokuvasta. Hän on kaukana pahasta. Surua, yksinäisyyttä, ahdistusta, ja sitten viimein, joku jonka kanssa on samalla aaltopituudella...

Äänikirjan loppuun kuuntelemisesta on jo kuukauden verran joten kaikki ei ole enää tuoreimmassa muistissa, mutta kyllä tämä erinomainen ja rintaa puristava kirja on. Ville Tietäväisen taiteilema kansikin on samaa sarjaa. Krista Putkonen-Örn äänikirjan lukijana oli vähän turhankin herkkävireinen ja nosti repliikkien loppuja hieman häiritsevästi, mutta tottuipa tuohonkin taas kuuntelun edetessä.

Kustantaja WSOY 2015, 6 h 39 min

Andy Weir: Yksin Marsissa

"Matkatessani RTG:n haudalle tajuntaani iski: Mars on hedelmätön joutomaa ja minä olen täällä tavattoman yksin. Totta kai olen yksin, ei siinä sinänsä ole mitään uutta mutta tietämisellä ja kokemisella on ero. Ympärilläni on pölyä, kiviä ja loputonta tyhjää aavikkoa joka ilmansuuntaan. Marsin kuuluisa punainen väri on peräisin rautaoksidista, joka pinnoittaa koko planeetan. Tämä ei ole vain aavikko. Tämä on niin vanha aavikko että se ruostuu." (s. 86)

Yksin avaruuteen unohtuminen on aina tuntunut hyvin ahdistavalta ajatukselta, ja siksipä tämä kirjakin hieman arvelutti aikoinaan ensimmäisiä kertoja vastaan tullessaan. Ahdistavuus kuitenkin unohtuu hyvin äkkiä astronautti Mark Watneyn seurassa. Hän jää Marsiin yksin selviytymään parhaansa mukaan kun muu miehistö evakuoituu hiekkamyrskyn keskeltä, luullen ymmärrettävistä syistä Markia kuolleeksi. Voisihan siinä vaikka lannistua, mutta botanisti-insinööri Watney sattuu olemaan hyvin huumorintajuinen tyyppi sekä kosminen MacGyver. (Ja apuna on sentään myös ilmastointiteippiä, jota edes NASA ei pysty kehittämään enää paremmaksi.) Toivoa on, vaikka karu planeetta heitteleekin kapuloita rattaisiin minkä ehtii.

Watneyn selviytymissuunnitelmiin liittyy monenlaista tieteellisyyttä ja Weir onkin halunnut tehdä tarinasta sen kannalta mahdollisimman realistisen. Itseäni kiinnosti kovasti sekin puoli, mutta kirjasta on onneksi pitänyt moni sellainenkin jota ei veden tekeminen vedyn ja hapen kanssa kikkaillen niin kiehdo. Teknisyyksien pelossa ei siis kannata jättää kirjaan tarttumatta. Huonon maun rajoilla heiluva huumori ei varmaan kaikkiin iske, ihan joka kohdassa ei minuunkaan mutta noin 97-prosenttisesti kuitenkin hihittelin.

Yksin Marsissa on siis hauska, mielenkiintoinen, jännittävä, omanlaisensa, ja vielä kirjan henkeen sopivasti käännettykin - kiitokset siitä Kaj Lipposelle. Suosittelen!

Ensimmäinen lause: Olen melkoisessa kusessa.

Englanninkielinen alkuteos: The Martian (2014) (julk. ensin omakustanteena 2011)

Suomentanut Kaj Lipponen

Kustantaja Into 2015, 387 s.

Kirjavuoteni 2015

Aika laittaa taas yhden vuoden lukemiset pakettiin! Vuonna 2015 luin 49 kirjaa (joista seitsemän sähköisenä versiona) ja kuuntelin neljä äänikirjaa. Sehän tekee yhteensä 53, mikä on kyllä vähemmän kuin minään muuna blogivuotenani, mutta mitäpä tuota enää voivottelemaan - keskityn mieluummin olemaan iloinen jokaisesta ehtimästäni. :) Ja siitä että äänikirjojen kuuntelu maistuu taas pitkästä aikaa! Sekin on positiivista, että viime vuonna pääsin viimein oikeasti sinuiksi e-kirjojen lukemisen kanssa otettuani viikon reissulle mukaan vain sähköistä luettavaa ja todettuani että sehän meni mukavasti.

Sivuja kertyi yhteensä 13550, kuunteluaikaa 41 tuntia ja 26 minuuttia.

Miesten kirjoittamia kirjoja luin 26, naisten 25, molempien yhdessä 2. Tasaista!

Arvostelukappaleita kirjoista oli 9, kirjastosta lainattuja 12 ja omia ostoksia 32. Enimmäkseen sentään maltoin pysyä oman hyllyn parissa, ja samaa rataa olisi syytä jatkaakin... :P

Romaaneja 35
Novellikokoelmia 4
Raapalekokoelmia 2
Sarjakuvia 1
Runokirjoja 2
Lastenkirjoja 2
Matkakirjoja 1
Elämäkertoja 2
Muita tietokirjoja 4
Tällä listalla on peräti kaksi itselleni uutta kirjallisuudenlajia: raapaleet ja elämäkerrat.

Kotimaisia kirjoja luin 28 ja ulkomaisia 25. Kotimainen kirjallisuus on huomaamatta kirinyt kärkeen ensimmäistä kertaa bloggausaikanani!

Suomenkielisiä alkuteoksia 27
Englanninkielisiä alkuteoksia 5
Käännöksiä:
Englannista 15
Hollannista 2
Norjasta 1
Ruotsista 1 (+1 novelli)
Japanista 1
Saksasta 1
Sentään vähän edes muutakin kuin englantia...

Alkuteos julkaistu:
2010-luvulla 31
2000-l. 11
1990-l. 3
1980-l. 2
1970-l. 2
1950-l. 2
1940-l. 1
1930-l. 1
Vuoden 2015 uutuuksia luin peräti tusinan verran, mikä on mulle aika paljon! :)

Ennen lukemattomaan kirjailijaan tutustuin 35 kertaa, mikä tarkoittaa kahta kolmasosaa lukemisistani.

---------------------------------------------------------------------------------

Sitten se aina yhtä helppo osuus eli kymmenen parhaan valikointi. Nyt viisi ensin mainittua olivat selviä, mutta niiden perässä tuli sitten iso ja tasainen b-ryhmä, josta olisin voinut nostaa esiin monta muutakin.

Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen 

No todellakin.

John Irving: Ystäväni Owen Meany 

Irving on saanut tähänkin sovitettua niin...kaiken.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja 

Kaunis, viisas, hätkähdyttävä.

Jasper Fforde: Lost in a Good Book 

En pysty edes kuvailemaan Fforden mielikuvitusta. :o

Tuomo Jäntti: Talven hallava hevonen  

Ei täydellinen, mutta monista asioista nautin tässä niin että paikka parhaiden joukossa oli selkeä.

Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja 

Upeita toisenlaisia todellisuuksia taas.

Per Petterson: Hevosvarkaat  

Vahvaa, vahvaa kerrontaa.

Stephen King: Kuvun alla 

Vaikka se yksi juonenkäänne aiheuttikin lässähtävän pettymyksen niin loistava alkuosa vei voiton.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi  

Täyttä asiaa viihdyttävässä paketissa!

Andy Weir: Yksin Marsissa

Kehujen arvoinen, todella kiinnostava ja hauskakin!

Uutta kirjavuotta olen vähän ehtinyt aloitella, mutta eiköhän olisi aika saada se jo kunnolla vauhtiin! Hyviä lukuhetkiä kaikille! :)

Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus (äänikirja)

Aiempi Agatha Christie -kokemukseni rajoittui vain Kymmenen pientä neekeripoikaa -teokseen, joten ihan jo yleissivistyksenkin vuoksi halusin viettää hieman aikaa myös Hercule Poirot'n seurassa. Ja äänikirjan avullahan se kävi mukavasti!

Murhaaja itse haastaa Poirot'n selvittämään rikossarjaa, jossa sekä uhrit että tapahtumapaikat valitaan aakkosjärjestyksessä ja jokaisen ruumiin luota löytyy rautatieaikataulukko. Syyllinen on ovela, muttei kuitenkaan voita Poirot'n hoksottimia jotka kaivavat totuuden esiin pienten vihjeiden avulla.

Kyllähän Christien tarinat ovat toimivuudessaan ajattomia ja samalla tunnelmaltaan mukavan nostalgisia. Äänikirjan lukemisen erinomaisesti hoitavan Lars Svedbergin sisälläkin taitaa asua pieni britti. Kelpo kokemus siis, mutta paremmin minä taidan silti viihtyä nykydekkareiden parissa. Useamman Christien kuuntelu ei ole päällimmäisenä mielessä mutta ei poissuljettuakaan. Kirjaston hyllyssä näitä näkyi olevan pitkä rivi, joten ehkä asiaan tulee taas jossain vaiheessa palattua. Kenties neiti Marplea seuraavaksi?

Englanninkielinen alkuteos: The ABC Murders (1935)

Suomentanut Aune Suomalainen, tark. Kiti Kattelus

Kustantaja WSOY 2010, 8 h 24 min

Kirjaostostilinpäätös

Pukki toi taas lahjoja vain lapsille, joten kateellisuuden välttämiseksi nyt on varmaan hyvä aika ihailla hyllyyni viime kuukausina tiensä löytäneitä kirjoja! Ostosten esittelykin on jäänyt syksyn muiden kiireiden jalkoihin, joten tässä on peräti puolen vuoden hankinnat.

Kuten olen jo useampaan kertaan todennut, Maailman parhaat luontokuvat -sarjan kirjoista on tullut jokavuotisia ostoksia.

Edward Careyn Heap House, Kirsty Loganin The Gracekeepers, Nathan Filerin The Shock of the Fall sekä Tiphanie Yaniquen Land of Love and Drowning ovat hypänneet lukulistalle Book Riotin suosituksista.

David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä, Per Pettersonin En suostu, Nadeem Aslamin Sokean miehen puutarha, Susan Abulhawan Sininen välissä taivaan ja veden ja Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki on hankittu, koska kirjailijoilta aiemmin lukemani teokset ovat tehneet vaikutuksen.

Sami Lopakan Marras oli yksi viime vuoden suosikeista, ja halusin sen omaankin hyllyyni.

Nathaniel Philbrickin Taistelu merta vastaan taas oli ihan puhdas heräteostos.

Blake Crouchin Wayward Pines -sarjan kakkososan ostin jatkoksi ensimmäiselle.

Kaikki loput ovat sitten päätyneet ostettaviksi kiinnostavien blogijuttujen tai sieltä täältä kuuluneiden kehujen vuoksi: Tero Liukkosen Vihreän lohikäärmeen kylä, Auli Leskisen Petojen aika, Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarha, Jan Salmisen Äidinmaa, Jeff VanderMeerin Hävitys ja Hallinta, John Williamsin Stoner, Andy Weirin Yksin Marsissa sekä Audrey Mageen Sopimus.

Ja sitten mainitaan viimekertaiseen tapaan sähköisenä ostetut kirjat:
Dolores Redondo: Näkymätön vartija
Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin
Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni

Nämä kun lisätään aiempiin, niin vuoden saldoksi saadaan 47 painettua ja 14 e-kirjaa. Saman luokan lukemissa liikutaan kuin viime vuonnakin.
Pahempiakin hamstrauksia on nähty mutta onpa sitä tuossakin kun pohjalla on useampi sata lukematonta. Vaikka olenkin iloinen näistäkin ostoksistani, niin yleinen tavaran vähentäminen huushollista on hiljalleen kypsyttänyt ajatukset siihen pisteeseen, että jokohan olisi aika saada ihan oikeasti jotain järkeä tähänkin touhuun. :) Lukemattomien kirjojen vähentämisestä aionkin kirjoittaa vielä erikseen. Kokonaan en kirjojen ostamista aio lopettaa koska ei siitä mitään tulisi kuitenkaan, mutta siihen pyritään että ensi vuoden puolella nähdään hillittyjä ja harkittuja pinoja. :)