tiistai 6. joulukuuta 2011

Umberto Eco: Ruusun nimi

Parin Ruusun nimen kimppaluvun viimeisen osuuden keskustelut ovat jääneet väliin muiden kiireiden ja vähän bloggausinspiraation puutteenkin vuoksi. Koska haluan päästä kirjasta jo eroon, eikä keskustelijoita taida kauheasti olla jäljelläkään, halukkaat voivat kertoa ajatuksensa kirjan viidennestä, kuudennesta ja seitsemännestä päivästä tässä oman pienen loppuarvioni yhteydessä. ;)

Tämä keskiaikaiseen italialaisluostariin sijoittuva, teologisilla keskusteluilla ja yleisellä sivistyneisyydellä vahvasti maustettu murhamysteeri yllätti minut huomattavasti mainettaan helpommalla luettavuudella. Aluksi pidinkin kirjasta melko paljon, mutta vaikka lukeminen tuntuikin loppuun asti enimmäkseen helpolta, tympäännyin kyllä kirjaan myöhemmin. Liikaa jaarittelua. Ja vaikka toisaalta ymmärränkin teoksen klassikkoaseman, niin en nyt kuitenkaan ole ihan vakuuttunut siitä että se on sen ansainnut. Lisäksi murhien motiivi oli jotain niin naurettavan typerää että se oli kyllä jonkinmoinen antikliimaksi. Olen tyytyväinen että tulin kirjan lukeneeksi, mutta enpä olisi menettänyt mitään kovin suurta vaikka olisi jäänyt lukemattakin.

Kuinka moni kimppalukija pääsi loppuun asti? Mitä piditte? Olitteko tyytyväisiä loppuratkaisuun?

Ensimmäinen lause: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.


Italiankielinen alkuteos: Il nome della Rosa (1980)


Ulkoasu: Jotenkin tämä pokkariversion kannen Bestseller-merkistä ja sensaatiotekstistä tulee vähän halpisfiilis, mutta muuten kansi on kyllä mielestäni aivan hyvä. Pidän kuvasta. Lisäksi tämä nimenomainen kappale on sellaisella mukavalla tavalla ränsistynyt, kuluneeksi luetun ja rakastetun oloinen, että vaikka luin kirjaa ensimmäistä kertaa (ja viimeistä, hah) niin silti oli jotenkin nostalginen olo. :) Päällyksen typografia: Eeva Mehto.

Kustantaja WSOY 1990, 12. painos (1. painos 1983), suom. Aira Buffa, 624 s.

6 kommenttia:

  1. Hienoa, että luit tämän;) Minä haluan joskus lukea tämän, ja hieman harmittaa etten ehtinyt lähteä kimppalukuun mukaan. Ehkä jaksan tämän kimppuun vaikkapa ensi kesänä;)

    VastaaPoista
  2. En osallistunut kimppalukuun koska olen lukenut tämän jo aiemmin. Ja joo, jaaritteluksi meni minustakin! En siis pitänyt, mutta oli niin pitkään lukulistalla että olen tyytyväinen että sain tämän lopulta tahkottua läpi.

    VastaaPoista
  3. Sanna: Kimppaluvut ovat kyllä käteviä, koska niiden yhteydessä tulee helpommin tartuttua sellaisiin kirjoihin jotka muuten saattaisivat jäädä lukematta. Tsemppiä tämän lukemiseen! ;)

    Tessa: Samoilla linjoilla siis ollaan! :)

    VastaaPoista
  4. Noloa tunnustaa, mutta minä en sitten lopultakaan päässyt kirjaa loppuun asti. Asettamani lukutavoite alkoi jäädä jälkeen Kirjamessujen aikaan. Sitten tuli töissä hirveän kiire aika ja ennen kuin huomasinkaan, oltiin jo marraskuun loppupuolella eikä kirja ollut juurikaan edennyt. Lähdin joulukuu alussa lomalle ja palautin kirjan ennen sitä kirjastoon ajatellen, ettei se ainakaan pilaa lomaani...

    VastaaPoista
  5. Olin kamalan innoissani haasteesta, mutta sen alkaessa kirja oli minusta 400 km:n päässä. Päästyäni kirjan luokse se hävisi taas hyvin pian, kun otin sen matkalukemiseksi. Nyt olen ollut kirjan kanssa samassa osoitteessa taas jo pitkään, mutta kun en kimppalukuun enää fiksusti ehtinyt, oli aloittaminen jotenkin typerää. No, vielä minä haastan itseni!

    VastaaPoista
  6. Lukutoukka ja Salla: Ei se niin kauhean kaukana ollut ettei itselleni käynyt Anna Kareninan kanssa samoin! Uudella innolla joskus toisen kerran, ehkäpä! :)

    VastaaPoista