sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Maija Haavisto: Häpeämätön

Kelan virkailijana työskentelevä Vesa on huomaamaton, omassa elämässäänkin sivullisen oloinen tyyppi jolla ei ole koskaan ollut oikeita ystäviä. Hän tutustuu ja rakastuu Ennaan, joka on kaikkea muuta: temperamenttinen, paikoillaan pysymätön, itsepäisen idealistinen monimediataiteilija, jonka elämää rytmittää kivulias Ehlers-Danlosin syndrooma.

Kuten Marian ilmestyskirjaa lukiessanikin, viihdyin jälleen erinomaisesti Haaviston henkilöiden seurassa ja olisin voinut lukea heistä pidempäänkin. Suosittelen lämpimästi hänen kirjojaan vertaistueksi hyvinkin monenlaisten sairauksien aiheuttamien hankaluuksien kanssa kamppaileville, mutta teosten toinen suuri arvo on juuri henkilöissä ja siinä miten heistä kerrotaan. He saattavat istua pyörätuolissa tai heillä saattaa olla jokin ensivilkaisulla omituiselta vaikuttava tapa, mutta lukija tuntee koko ajan olevansa ihan tavallisten tyyppien seurassa. Heidät massasta erottavat asiat unohtuvat sivuseikoiksi, tai paremminkin sulautuvat vain yksiksi henkilöiden monista ominaisuuksista. Ja se on terveellistä. Pitäisi sen toki olla myös itsestäänselvyys, mutta saattaa se joskus päästä itseltänikin hetkeksi unohtumaan.

Haaviston kielestäkin pidän; se on rentoa ja vetävää, saa lukemaan kirjaa ahmien. Joitakin kömpelyyksiä tekstiin oli tosin jäänyt. Luin tämän PDF-versiona samoin kuin Marian ilmestyskirjankin, jota oli vielä korjailtu ennen painoon menoa - ehkä tälle on tehty samoin.

Kirjailija tuntuu antavan päähenkilöilleen jonkin erityisen kiinnostuksen kohteen ja tavan katsella maailmaa. Marialla se oli piirtäminen, Vesalle taas tärkeitä ovat äänet, tarkemmin sanoen puhe. Hänen muistonsa elävät nauhoitetuissa keskusteluissa joita on kertynyt vuosien varrella melkoinen arkistollinen. Kiehtovaa, enpä ollut tullut ajatelleeksi että jollakin voisi olla tuollainenkin tapa.

Kiitos kirjailijalle sähköisestä arvostelukappaleesta!

Ensimmäinen lause: Enna on myöhässä.

Ulkoasu: Kantta en ole livenä nähnyt, mutta kyllä tuo houkuttelisi tutkimaan tarkemmin. Kelan kaavake taustana on osuva idea. Kannen kuva: Maija Haavisto, kannen suunn.: Sivutar.fi.

Kustantaja Radium-kirjat 2013, 208 s. 

6 kommenttia:

  1. Olen lukenut Maija Haaviston Makuuhaavoja, joka kertoi aistiyliherkkyydestä. Kiintoisa ja tunteita herättävä kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuuhaavoja on multa jäänyt vielä toistaiseksi väliin, mutta aion lukea senkin!

      Poista
  2. Makuuhaavoja olisi minullakin lukulistalla... tätä menoa luen sen joskus vuoden 2018 paikkeilla siis...

    Mutta sama mieltä Haaviston henkilöistä olen, heissä on kai usein jokin kiinnostava "poikkeavuus", jonka kautta jotenkin osoittautuu mutkan takaa, että tavallisuus on poikkeavaa ja poikkeava tavallista. Hm, tuosta tuli vähän kummallinen lause, toivottavasti sait ajatuksesta selvän :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin tietäväni hyvinkin tarkasti mitä tarkoitat, olen nimittäin yrittänyt itsekin saada muotoiltua ihan samaa asiaa! :D

      Poista
  3. Kiitos arvostelusta, kiva että pidit kirjasta. :-> Makuuhaavoja on näistä kolmesta vähän erilainen, Marian ilmestyskirja ja Häpeämätön ovat juonivetoisempia ja Makuuhaavoja on hieman tunnelmapainotteisempi, mutta siinäkin on kyllä päähenkilöllä parikin epätavallista ominaisuutta/harrastusta.

    Kirjan takakannesta löytyy muuten etukannen muffini haukkaamattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin pitäväni Makuuhaavoistakin, koska eniten olen tosiaan ollut ihastunut henkilöihin, vaikkei juonissakaan ole vikaa ollut. :)

      Poista