20. vuosisadan aave elokuvateatterin kuolleine naisineen on lähimpänä perinteistä kummitustarinaa, Parasta uutta kauhua -novellissa taas vuosittaisen kauhuantologian toimittaja löytää itsensä keskeltä hyvinkin klassista kauhukertomusta. Kuten Christopher Golden jälkimmäisestä kirjoittaa esipuheessaan: " - - on mahdotonta olla tunnistamatta tiettyä tuttuutta ja tajuamatta, minne tarina johtaa, mutta tämä on pikemminkin sen suurin vahvuus kuin heikkous." Totta - aina lukijaa ei tarvitse yrittää yllättää vaan joskus ennalta-arvattavuus voi olla koko jutun pointti jolla osaava kirjoittaja onnistuu tuottamaan hyvän lukukokemuksen.
Ja kirjoittaa Joe Hill kyllä osaa, muutenkin kuin vanhoja ideoita kierrättäen. Valikoima on monipuolinen ja tekisi mieli luetella novellit tässä vaikka kaikki, mutta yritetään nyt vähän rajoittaa. Parempi kuin kotona ei ole kauhua nähnytkään, vaan kertoo kauniisti pojasta jonka arkea monenlaiset ongelmat hankaloittavat ja isästä, joka räyhää baseball-kentällä mutta on sen ulkopuolella poikansa paras ymmärtäjä. Puolentoista sivun mittainen Kuollut metsä esittelee puufania kutkuttavan ajatuksen kaatamisen jälkeen kummittelevista puista, mahduttaen samaan pakettiin vielä menetetyn rakkauden kaipauksenkin. Kokoelman pisin tarina Vapaaehtoinen vankeus taas tuo reaalimaailmaan sitä suuresti ihailemaani viistoutta, joka päästää mielikuvituksen lentoon, ajattelemaan kaikkia mahdollisuuksia jotka saattavat odottaa ihan lähellä, vain varjonpaksuuden päässä (Terry Pratchettin ilmaisua käyttääkseni). Ja on se hieno muutenkin. Vähän sillä tavalla pakahduttava, että lukemisen jälkeen tuntuu välttämättömältä vetää oikein syvään henkeä. Ja sitten on tietysti Pop Art. Surumielisen, ihmeellisen ihana Pop Art, joka kertoo ystävyydestä ilmalla täytettävään poikaan. ♥!
Päähenkilöissä olisi kyllä voinut olla hieman enemmän vaihtelua, hyvinkin suuressa osassa novelleista kun on keskiössä (varhais)teini-ikäinen poika tai kyseisten ikävuosien tapahtumia muisteleva mies. Aina heidän persoonansakaan ei erityisen selkeästi erottunut, vaan joitakin poikia olisi varmaankin voinut vaikka vaihtaa keskenään tekstien siitä kummemmin muuttumatta. Jokaisella on kuitenkin ihan oma tarinansa, ja kaikki niistä luin suurella mielenkiinnolla.
"Mitä tapahtui? Loppuiko häneltä ilma?
'Häneltä loppui taivas.' "
(Pop Art)
Englanninkielinen alkuteos: 20th Century Ghosts (2005)
Ulkoasu: Kansikuva ei oikeastaan liity yhtään mihinkään, mutta on se muuten ihan hauska. Kansi: Janne Uotila.
Suomentanut Kari Salminen
Kustantaja Tammi 2009, 387 s.
Olen lukenut Joe Hilliltä Sydämen muotoisen rasian - kiinnostus kirjaan lähti ainoastaan siitä syystä, että tyyppi sattuu olemaan Kingin poika - ja täytyy sanoa, etten hirveästi syttynyt sille kirjalle, suurimmaksi osaksi se tuntui hirveältä roskalta, ja ajattelin, ettei tätä kirjaa olisi julkaistu ilman tuota statusasemaa Kingin poikana. =D Tai ehkä olin vaan liian kriittinen.
VastaaPoistaOlen myös lukenut tuon Sydämen muotoisen rasian ekana blogivuotena (löytyy täältä), en hurmaantunut mutta pidin kyllä. Hillin tekstit tuntuvat yhdistelevän juuri sopivassa määrin isän tuotannon henkeä ja ihan omaa raikkautta. :)
Poista