Alun perin erillisinä julkaistuista (Näin ainakin muistelen kuulleeni?) kertomuksista muodostuva rakenne toimii toisaalta hyvin, mutta on varmasti osasyynä siihen että kokonaisuuden syvyys kärsii kun isojakin asioita käsitellään melko nopeasti. Jäin kaipaamaan enemmän hienovaraista kaivautumista Vierran pään sisään. Muuten kyllä pidin hänestä; hyvä, vahva naishahmo jolla on kuitenkin myös omat heikkoutensa.
Kirjan maailma on kyllä oikein onnistunut! Kainujen heimo tapoineen on kiinnostava luomus, ja ympäristönä toimivan pohjoisen metsän voima hehkuu kaiken taustalla. Fantasiaelementtejä on käytetty juuri sopivasti mystisyyden tunnun vahvistajina.
Tekstiä rytmittävät kalevalamittaiset runotkin ovat komeita! Muutenkin kieli tukee pääosin hyvin muinaiseen aikaan sijoittuvaa tarinaa. Joitakin turhan uudenaikaiselta kuulostavia sanoja taisi seassa olla, mutta ei ollenkaan häiritsevästi, enkä tietenkään tullut kirjoittaneeksi mitään ylös niin että voisin asiaa tässä tarkemmin eritellä...
Vierran tarinalle on tulossa jatkoakin. Ihan vielä en syttynyt täysillä mutta kyllä tässä ainesta on!
Kiitos kirjailijalle sähköisestä arvostelukappaleesta ja pahoittelut siitä että se odotti lukemistaan näin kauan!
Ensimmäinen lause: Helteinen aurinko paahtoi korpea tiettömän taipaleen takana.
Ulkoasu: Kansi sekä kertomusten alussa olevat kuvitukset sopivat erinomaisesti kirjan henkeen. Harmi vain ettei lukulaitteeni ymmärrä värejä! Kansi: Anne Petelius.
Omakustanne 2013, 138 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti