tiistai 11. toukokuuta 2010

Nikolai Gogol: Kuolleet sielut

Tshitshikov-niminen mies saapuu vaunuineen nimettömäksi jäävään venäläiskaupunkiin, hankkiutuu väen suosioon ja lähtee sitten kiertelemään ympäröiviä tiloja, aikomuksenaan ostaa "kuolleita sieluja", talonpoikia jotka ovat kuolleet mutta isännillään edelleen elävien kirjoissa.

Toisinaan Gogolin huumori iski niin, että vieläkin hymyilyttää joitakin kohtia ajatellessani. Enemmän aikaa kuitenkin valitettavasti kului haukotellessa lukiessani milloin minkäkin asian turhan pitkää selostusta, ja lukeminen menikin välillä silmäileväksi harppomiseksi. Lopussa oli varmasti paljon symboliikkaa (josta voitte etsiä tietoa jostain asiantuntevammasta lähteestä :)), mutta juonellisesti se oli melkoinen antikliimaksi. Plussaa Samuli S:n eläväisestä alkuperäissuomennoksesta!

Ensimmäinen lause: Ravintolan porttiin N.N. nimisessä läänin pääkaupungissa ajoivat koreanlaiset, pienenlännät vaunut, jommoisissa tavallisesti kulkevat naimattomat miehet: virasta eronneet överstiluutnantit, alikaptenit, tilan-omistajat, joilla on talonpoikia noin sata sielua, sanalla sanoen, kaikki semmoiset, joita sanotaan keskinkertaiseksi herrasväeksi.


Venäjänkielinen alkuteos: Mjortvyje dushi (1842)


Kustantaja BTJ 2008 (1. kerran suom. julk. 1882), suom. Samuli S., 394 s.

8 kommenttia:

  1. Aika samoilla linjoilla ollaan tästä! Ilman Samuli S-setää olisi mennyt yhdeksi haukotteluksi!

    VastaaPoista
  2. Jälkeenpäin googlaillessani luin että suomennos on palkittukin, ja syystä!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut vanhemman suomennoksen Päällysviitasta. Se ei kyllä ollut hauska, mutta nautin siitä kielestä: symboleiden oikeita merkityksiä on hauska selvitellä. Gogolin kirjoitustapa on minusta mielenkiintoinen, samanlainen kuin Kafkalla... tämä kirja täytyy jossain vaiheessa lukea, arvostelusi antoi siitä mielenkiintoisen kuvan.

    VastaaPoista
  4. Kieli oli (huumorinpilkahdusten lisäksi) tämänkin kirjan parasta antia ja sen puolesta voin kyllä suositella, haukottelusta huolimatta. :)

    VastaaPoista
  5. Eräs parhaita lukemiani kirjoja, tutustuin tähän jo lukiossa.

    VastaaPoista
  6. Itseltäni tämä olisi tainnut jäädä lukioikäisenä alkumetreillä kesken, en olisi osannut arvostaa ollenkaan. Onneksi mieli muuttuu ja nyt olen iloinen että tulin tämän lukeneeksi, vaikkei kirja sillä tavalla auennutkaan että voisin sanoa samaa kuin sinä! :)

    VastaaPoista
  7. Todella hyvä kirja. Vaatii venäläisen sielun.Ruokkii älyllistä toimintaa jonka television tarjonta on tuhonnut.

    VastaaPoista
  8. Hyvin sanottu tuo "vaatii venäläisen sielun" - omani ei mitä ilmeisimmin ollut sitä tarpeeksi.

    VastaaPoista