Ihastuin Yleisradion Moskovan-kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurénin sujuvan jutustelevaan tekstiin "Hulluja nuo venäläiset" -kirjassa, ja sama jatkui teoksessa Vuorilla ei ole herroja, joka alaotsikkonsa mukaisesti kertoo Kaukasiasta ja sen kansoista. Omissa luvuissaan tulevat käsitellyiksi Venäjän federaatioon kuuluvat Tšetšenia, Dagestan, Ingušia, Pohjois-Ossetia ja Kabardi-Balkaria sekä Georgian valtio ja sen alueella sijaitsevat Abhasia ja Etelä-Ossetia.Laurénin asiantunteva mutta sopivan keveä kerronta vetää hyvin mukanaan, yhdistellen suuria poliittisia kuvioita niiden tavallisten ihmisten kohtaamisiin, jotka kyseisen politiikan keskellä elävät. Eri tasavallat kansoineen, historioineen ja ristiriitoineen menivät jo lukiessa päässäni sekaisin eikä parin viikon odottelu ennen blogiin kirjoittamista ole tilannetta ainakaan parantanut, mutta ei se kovin oleelliselta tunnukaan. Sillä kokonaiskuvan kyllä muistan: ylpeät, sitkeät, perhettä ja perinteitä kunnioittavat kaukasialaiset joita ei voi pelottelulla alistaa, joista suunnilleen jokainen taitaa pitää juuri omaa kieltään maailman monivivahteisimpana, ja jotka ovat Magnus Londenin Maan ääriin -kirjan siperialaisten tavoin jääneet monin tavoin niin neuvostoaikaisen kuin sen jälkeisenkin Kremlin politiikan jalkoihin, joko pelinappuloina tai sivuun unohdettuina.
Välillä ihmisiä on pakkosiirretty kauas kotiseuduiltaan, ja nykyäänkin monet elävät pakolaisina, voimatta palata kotiinsa joka sijaitsee ehkä vain parin kilometrin päässä rajan toisella puolella. Historiaan on mahtunut monenlaisia kansojen välisiä kahnauksia ja väkivallan pelko on monin paikoin jatkuvasti läsnä. Jotkut vanhat äidit pitävät jo ties kuinka monetta vuotta hiljaista mielenosoitustaan saadakseen jonkun selvittämään siepatun poikansa kohtalon, mutta ketään sellaista ei kiinnosta, joka asialle voisi jotain tehdä. Korruptiokin on valloillaan. Kaukasianmatkoihin liittyy siis paljon huolta ja surua, mutta siellä näkee paljon hyvääkin joka saa yhtymään Laurénin ajatuksiin:
"Olen silti Georgian suhteen optimisti. Olen optimisti, koska Georgia todistaa, että Kaukasiassakin on mahdollista luoda yhteiskunta, jossa ihmiset ajattelevat vapaasti ja jossa viranomaiset eivät työnnä julkisia varoja omiin taskuihinsa. Olen optimisti, koska Georgiassa, sen ikivanhassa kulttuurissa ja syvässä arvokkuudessa on jotain kunnioitusta herättävää.
Törmään tähän samaan arvokkuuteen kaikissa Kaukasian kansoissa. Sellaista arvokkuutta voi syntyä ainoastaan ihmisissä, joilla on vahvat siteet omiin läheisiin ja rakkaisiin, omaan kansaan ja historiaan, omaan kulttuuriin ja identiteettiin. Sellaista arvokkuutta ei saa yliopisto-opinnoista eikä maailmalla matkustelusta, vaan se tulee jostain paljon syvemmältä: vahvasta ja suurta turvallisuutta tuottavasta tunteesta, että kuuluu yhteisöön, perheeseen ja sukuun, että elämässä on lukemattomia asioita, jotka ovat paljon, paljon tärkeämpiä kuin minä itse."
Suosittelen, jos haluat ymmärtää uutisotsikoita taas vähän paremmin!
Ruotsinkielinen alkuteos: I bergen finns inga herrar (2009)
Ulkoasu: Hieman vuoristolaista arvokkuutta kannessakin. Päällys: Helena Kajander.
Suomentanut Laura Jänisniemi
Kustantaja Teos & Söderströms 2010, 2. painos (1. painos 2009), 217 s.
Mielenkiintoista. Tämä kirja pitää ehdottomasti lukea. En tunne Kaukasiaa lainkaan, mutta ylängöiltä ja vuoristosta on aina tavannut tulla rajua porukkaa.
VastaaPoistaEn ole huomannut kirjaa, vaikka sen julkaisusta on jo muutama vuosi. Luulin seuraavani tietokirjojen rintamaa ihan valppaasti.
Joo kannattaa, oli kiinnostava kurkistus mullekin entuudestaan hyvin tuntemattomaan maailmankolkkaan!
VastaaPoista