Marían kertomuksen taustalla kulkee maailman muutos. Ihmisiä muuttaa kaupunkiin paremman elämän perässä, televisio saapuu, kenraali Pinochet kaappaa vallan. Pieneen kirjaan mahtuu monta tragediaa, perinteiselle yhteisöllisyydelle ja Marían seitsemälle perheenjäsenellekin kullekin omansa, mutta ei tämä kovin syvälle silti uponnut. Jäi vähän sellainen "no tulipa luettua" -olo.
Elokuvien ja tarinoiden taika tuli kyllä hienosti esille ja näkymä chileläiseen kaivosyhteisöön oli kiinnostava myös, mutta vähistä sivuista turhan moni kului siihen että María selosti erinomaisuuttaan elokuvien kertojana. Asia olisi tullut vähemmälläkin selväksi - vaikka toki on ymmärrettävää että 11-vuotias on taidostaan ylpeä ja innoissaan.
Ensimmäinen lause: Rahaa kului kotona kovempaa tahtia kuin sitä tuli, ja kun kaivosalueelle saapui elokuva - joka isäni mielestä vaikutti hyvältä pelkästään pääosan esittäjien nimien perusteella - kolikoita kerättiiin killinki killingiltä niin että ne riittivät yhteen pääsylippuun, ja minut lähetettiin katsomaan sitä.
Espanjankielinen alkuteos: La contadora de peliculas (2009)
Ulkoasu: Kansi on kyllä todella kaunis! (Ja jäänyt tietysti erityisesti mieleen Linnean yhtä lailla ihanasta Copycat-versioista! :) Kannen kuva: Wil Immink Design & Getty Images.
Suomentanut Terttu Virta
Kustantaja Siltala 2012, 133 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti