Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Urakoinpa tässä sarjan pikaisia postauksia niin että saan haastekoosteet valmiiksi ennen vuodenvaihteen deadlinea... :) Huomenna kun saattaa käydä niin että olen töissä aamusta iltaan enkä ehdi tehdä juuri mitään muuta.

Klassikkosivistyksen paikkailu siis jatkui lukien kovapäisen veljessarjan elämästä Hämeessä. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista hankaluutta kadoista ja tulipaloista hurjistuneeseen härkälaumaan ja aakkosten oppimisen vaikeuteen. Sitäpä en kerro, kuinka veljeksille lopulta käy, mutta hyvää heille ainakin lukiessa toivoo sillä Jukolan poikiin kiintyy matkan varrella väkisinkin.

Yksi kotimaisen kirjallisuuden kulmakivistä on edelleen täyttä tavaraa, lumoten eloisalla kielellä ja vanhalla maailmalla jossa kaikki tehtiin itse. Tämän jäljiltä tekee mieli mennä metsään! Sinnikkäät, kätevät, välillä hieman hankalaluonteiset mutta myös tunteelliset veljekset ansaitsevat seitsemän sydäntä: ♥♥♥♥♥♥♥!

Ensimmäinen lause: Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää.

Ulkoasu: No enhän minä toki lähde komeaa Gallen-Kallelan kuvitusta moittimaan! Kannen suunn.: Heikki Kalliomaa, kannen kuva: Akseli Gallen-Kallela.

Kustantaja Gummerus 2009 (1. julk. 1870), 336 s.